Kirjakaapin kummitus

"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan." Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995 1. painos suomeksi 1957 ...

”Hän epäröi hetken. Mutta sitten hänestä tuntui, että oli vielä pahempaa olla aivan yksin hereillä, kun ympärillä nukuttiin. Ja niin Muumipeikko tassutteli ensimmäiset jäljet sillan yli ja rinnettä ylös. Ne olivat hyvin pienet mutta päättäväiset jäljet, ja ne menivät suoraan puiden lomitse etelää kohti." Tove Jansson: Taikatalvi (WSOY 2010) Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter  1957 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1958 Suomentanut Laila Järvinen Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 121 sivua Tove Janssonin Taikatalven  perustarina on varmasti monelle tuttu: muumit nukkuvat yleensä talviunta havunneulasia vatsassaan, mutta yllättäen Muumipeikko säpsähtääkin hereille keskellä talvea. Kaikki on kovin ihmeellistä ja outoa, sillä lumi on peittänyt kotilaakson eikä uimaankaan pääse meren jääpeitteen vuoksi. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan nuku talviunta. "Mörkö kuljeskeli jäällä aivan omissa mietteissään", pikku Myy laskee mäkeä ja Tuu-tikki asu...

"- Heillä on juhannuskokko, sanoi Niiskuneiti. - Niin on, vastasi Muumipeikko surumielisesti. Emme ole lainkaan muistaneet, että nyt on juhannusilta." Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (WSOY 2000, 14. painos) Ruotsinkielinen alkuteos Farlig midsommar  1957 Suomentanut Laila Järvinen 140 sivua Tove Janssonin muumikirja Vaarallinen juhannus  sopii erittäin hyvin luettavaksi juuri juhannuksen alla. Paitsi että kirjasta välittyy kuva erilaisesta ja erikoisesta juhannuksesta, on teos mainiota ajanvietettä, joka viihdyttää ja ilahduttaa. Kirja alkaa oudosta luonnonmullistuksesta, kun vuori syöksee tulta ja suuri laine syöksyy läpi Muumilaakson. Seuraavana aamuna maisema on muuttunut aivan toisenlaiseksi: Poissa olivat jasmiinit ja sireenit, poissa silta ja koko joki. Kuohuvasta vedestä pisti esiin vain vähän puuvajan kattoa. Siinä istui pieni hytisevä seurue, nähtävästi metsän väkeä, tarrautuneena kiinni katonharjaan. Tästä alkutilanteesta alkaa seikkailu, joka vie m...