Kirjakaapin kummitus

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Mummi oli kertonut minulle kuinka ensimmäinen yritys pystyttää silta tammikuussa 1870 oli mennyt ihan päin helvettiä. Amanda oli ollut silloin neljätoistavuotias ja raatanut jo lähes kaksi vuotta Luuradalla. Ristikkosilta oli tilattu paloina Englannista, rakennelma oli valettu keittoraudasta. Keskijänne mitattiin kokoon Kymijoen rannalla, se oli yhteen liitettynä valtavan painoi yli kolme ja puolisataa tonnia ja oli kuusikymmentäviisi metriä pitkä. Säät oli olleet tammikuussa lauhat ja joki virtasi vuolaana, rajajääkärikomppanian oli joutuneet pystyttämään virtaavaan veteen telineitä joiden päällä silta saataisiin siirrettyä paikoilleen. Juuri kun telineet oli valmiit ja rautaristikko piti siirtää joen yli, olikin tullut yllättäen paukkupakkanen. Rannat oli hetkessä jäätyneet ja vuolas virta oli tempaissut mukaansa jähmettyneitä jäävuori rantatöyräiltä ja ne jäävuoret ja niiden lohkareet törmäsi puisiin rakennustelineisiin ja pirstoi ne kuin tellinkejä olisi ammuttu tykeillä. Ne miehet...

– Mennään, Loja kuiskasi, mutta Mathilda tarrasi hänen käteensä ja näytti pinnistelevän kuullakseen paremmin, sillä tanskalainen kysyi Jarlilta jotakin. – Varmasti molemmat, Jarl sanoi. – Kumpikin sai sellaisen vaimon jonka tarvitsee. Tai peräti ansaitsee. Puheen nuotista päätellen tanskalainen kysyi taas jotakin, ja nyt Lojaakin harmitti ettei siitä saanut selvää. – Niin, Jarl sanoi. – Mutta muuta hän ei sitten olekaan. Hän on vain kaunis. Milla Ollikainen: Mathilda WSOY 2025 kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 6 t 30 min Milla Ollikaisen historiallinen romaani Mathilda  kertoo kahdesta naisesta: nimihenkilö Mathilda saa rinnalleen Lojan, oikeastaan myös seuraajakseen. Mathilda nimittäin on arkkitehti Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo, Loja toinen. Avioero ei suinkaan tarkoita kuitenkaan sitä, että ensimmäinen vaimo lähtee ja toinen saapuu, vaan naiset elävät hyvinkin rinnakkain. Mathilda menee naimisiin Lojan veljen Herman Gezeliuksen kanssa, ja koska Gezel...

Äänikirjoihin valikoitui syksyn tullen kuunneltavaksi historiaa eri kulmista. Tämänkertaisessa kirjanelikossa on esillä menneisyyttä niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden muodossa. Suomalaisia oli Titanicilla tosiaan jo aiemminkin mainittu 64 kappaletta. Toki Titanicin täydelliset matkustajaluettelot menivät aluksen mukana, joten aivan täysin varmaa tietoa ei ole. Pitkään ajateltiin, että suomalaisia olisi laivalla ollut 63, mutta sitten löydettiin yksi rouva, joka oli suomalainen. Tämä 64. matkustaja oli syntymänimeltään Alina Backberg, joka oli vaihtanut nimensä jo tuossa vaiheessa Alice Johnsoniksi. Hän oli Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen, joka oli jo aikaisemmin lähtenyt siirtolaiseksi. Amerikassa hän oli mennyt ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin, heillä oli kaksi lasta, ja he olivat nyt käymässä Suomessa, koska Alicen isä oli vaikeasti sairas ja he halusivat päästä tapaamaan tätä vielä ennen tämän kuolemaa. Valitettavasti isä kerkesi kuolla ennen kuin he pääsivät Helsinki...

Olin kuvitellut, ettei Nyy Jorkiin tulisi talvea lainkaan, mutta kyllä sielläkin satoi vähän lunta. Joulukuussa äidin maitohinkki jäätyi keittiön seinäkomerossa ennen kuin isä muisti tukkia tuuletusluukun. Veikon jobi päättyi, hedelmäkauppias häipyi toiseen kaupunkiin eivätkä muut kauppiaat tarvinneet juoksupoikaa. Kävimme Veikon kanssa kansopissa katsomassa aseita, mutta siellä ei ollut samanlaista revolveria kuin Dianalla, muita kylläkin. JP Koskinen: Haukansilmä Like 2021 kansi Tommi Tukiainen 467 sivua Luin vuosia sitten Tulisiiven , joka aloitti Kuuran suvusta kertovan trilogian. Kun avausosa sijoittui 1930–40-luvulle ja vei Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, ollaan nyt 1800-luvun loppupuolella ja varsin tiiviisti unelmien maassa, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Kuuran perhe matkustaa Amerikkaan ja asettuu ”Nyy Jorkiin”, mistä matka jatkuu länteen, siellä kun mahdollisuuksia pitäisi olla vielä enemmän. Kuuran perheen tarinaa kerrotaan Yrjön silmin. Amerikassa hän saa nimekseen ...

Ääneen sanottuna ajatus kuulosti Ulrikasta entistä vieraammalta. Hänkö joutuisi valvomaan, miten vaivaiset kyyröttäisivät syömässä. Hänkö paimentaisi kirkkoon koko sekalaisen lauman, kokoon kuivuneet vanhukset ja itsekseen hupattavat hourut. Harmaat koiperhoset. Vähitellen myös hän itse kuluisi raudanharmaaksi, kampaisi hiuksensa tiukasti taaksepäin ja puristaisi huulensa kireäksi kukkaron suuksi. Hän vyöttäisi mustan pukunsa mustalla nahkavyöllä, jolla kilkkaisi avainnippu kuin vanginvartijalla. Puvun pitsikaulus ulottuisi korviin saakka, raapisi ihoa, kätkisi alleen surullisen, kuihtuneen kaulaheltan. Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta Siltala 2024 kansi Laura Noponen 354 sivua Ulrikan elämä mullistuu kertaheitolla. Pyrkimykset saavuttaa arvostusta pikkukaupungissa pyyhkiytyvät olemattomiin, kun Ulrikasta tulee yllättäen leski. Kutsun rouvasyhdistyksen jäseneksi saa heittää menemään, kun menehtynyt puoliso jättää jälkeensä vain velkaa. 1800-luvun lopun maailma piirtyy esiin vak...

  Nyt he ovat paikalla. Valmiina. 2 120 kilometriä kotoa, pienellä kalliosaarella, Huippuvuorten pohjoisimmassa osassa. Pallon tavaroissa odottaa Venäjän ruplia, Amerikan dollareita, tärkättyjä kravatteja, valkoisia nahkakäsineitä ja roosanvärisiä silkkikaulaliinoja niin, että Andrée ja hänen nuoret avustajansa voisivat pukeutua säädynmukaisesti laskeutumisen jälkeiselle juhlavastaanotolle. Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani Like 2015 alkuteos Expeditionen – Min kärlekshistoria suomentanut Petri Stenman 288 sivua Bea Uusman Naparetki   – Minun rakkaustarinani  on kiinnostanut minua jo pitkään. Onhan teos ollut useassa yhteydessä varsinaisena malliesimerkkinä kertovasta tietokirjallisuudesta ja voittihan se vuoden 2015 Blogistanian Tieto -palkinnon. Hankin kirjan omaan hyllyyni, mutta sinne se hautautui, kunnes tulin viimein Naparetkeen  tarttuneeksi. Onneksi tartuin! Bea Uusman teos vei minut mukanaan niin, että välillä piti ponnistella, jotta maltoin laske...

Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi Vaunuissa matkalla pitkin Viidettä Avenueta he keskustelivat tarkoituksellisesti Mrs. Mingottista, hänen iästään, hänen henkisestä vireydestään ja kaikista hänen erinomaisista ominaisuuksistaan. Kukaan ei sanallakaan viitannut Ellen Olenskaan. Mutta Archer tiesi, että Mrs. Wellandin mielessä liikkui ajatus: ”On suuri erehdys, että Ellen näyttäytyy, vieläpä heti saapumisensa jälkeisenä päivänä, kävelyllä pitkin Viidettä Avenueta, vilkasliikenteisenä aikana Julius Beaufortin seurassa – ”, ja nuori mies lisäsi tähän mielessään: ”Sitäpaitsi hänen pitäisi tietää, että vastakihlautunut mies ei vietä aikaansa käymällä vierailuilla naineiden naisten luona. Mutta kaipa he tekevät niin niissä piireissä, joissa hän on elänyt – tuskin he muuta tekevätkään.” Ja huolimatta siitä, että Archer ylpeili omaksumistaan varsin kosmopoliittisista mielipiteistä, hän kiitti taivasta siitä, että oli newyorkilaiseen ja menossa naimisiin omaan piiriinsä kuuluvan tytön kans...

Helmikuun manifestin antamisen jälkeen suomalaisten suhtautuminen yhtenäistämistoimiin muuttui. Aikanaan posti­manifesti ja suomalaisten postimerkkien kieltäminen oli synnyttänyt kekseliäitä keinoja mielen osoittamiseksi, mutta vuoden 1899 helmikuun jälkeen vastustustoimet saavuttivat aivan toiset mittasuhteet. Samat yhteiskuntaryhmät, jotka vielä hetki sitten olivat riemuinneet rakastetun keisarin häistä ja kruunajaisista tai surreet vuolaasti hallitsijan poisnukkumista, kutsuivat nyt keisaria petturiksi ja veistelivät hänestä pilkkarunoja. Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa – Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa Otava 2023 kansi Tuomo Parikka 191 sivua äänikirjan lukija Vera Kiiskinen kesto 5 t 49 min Reetta Hännisen tietokirja Kapinaa ja kiusantekoa – Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa on samaan aikaan sekä historiallinen että ajankohtainen. Teoksessa tarkastellaan sitä, miten suomalaiset vastustivat Venäjän yhtenäistämisyrityksiä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun al...

Tommie tiesi, että minä olin Bangladeshissa Alankomaiden väliaikaisena asiainhoitajana, ja minä tiesin voivani odottaa häntä Daccaan YK-asioissa. Vuoden 1955 jälkeen me olimme kirjoittaneet toisillemme ehkä kymmenen kirjettä ja lähettäneet joulukortteja ja uutisia perheenlisäuksistä. Olin tavannut hänet New Yorkissa vuonna -65, ja viimeksi olimme nähneet ennen lähtöäni Bangladeshiin. Tommie soitti minulle ministeriöön, ja me kävimme kahvilla, kiireisinä molemmat. Paljon jäi sanomatta, kuten vanhojen ystävien kesken usein käy. F. Springer: Bougainville Aviador 2022 alkuteos Bougainville. Een gedenkschrift suomentanut Titia Schuurman kansi Satu Ketola 144 sivua F. Springerin romaani Bougainville  vie menneeseen. Romaanin päähenkilö Bo työskentelee Bangladeshissa Alankomaiden asiainhoitajana. Eletään 1970-luvun alkua, ja Bo on juuri tavannut nuoruudenystävänsä Tommien ennen tämän hukkumiskuolemaa. Romaanissa kurkistetaan myös vielä kauemmas menneisyyteen. Tommien isoisän ääni kuljetta...

Ensimmäisinä päivinä he kulkevat kevyesti silkasta kävelemisen ilosta ja siksi että ovat täysin vapaita eikä kukaan ole määräämässä. Heillä ei ole muuta tekemistä kuin kävellä etelään päin, hankkia ruokaa, kun eväät ovat lopussa, ja löytää paikka missä nukkua. Aluksi se käy helposti, sillä ruotsalaisseudulla kaikki ymmärtävät että he ovat kunnon tyttöjä. He saavat kertoa Vaasan palosta ja piianpaikoistaan, jotka paloivat poroksi, ja kuinka heillä ei ole muuta keinoa kuin etsiä onneaan Helsingistä.  Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat Teos & Förlaget 2022 alkuteos Lyser och lågar 2022 suomentanut Leena Vallisaari kansi Mika Tuominen 397 sivua Ulla-Lena Lundbergin uutta romaania saatiin odottaa kauan, kymmenen vuotta. Nyt odotus on päättynyt ja käsillä on Liekinkantajat , joka kertoo kolmen sukupolven tarinat. Bitt, josta tulee myöhemmin Betty, palaa Vaasan palon jälkeen kotiin Vöyrille. Siellä ei kuitenkaan kaivata ylimääräisiä suita ruokittavaksi, ja niinpä Betty lähtee ystävine...

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto. Angela Carter: Sirkusyöt Otava 1986 alkuteos Nights at the Circus  1984 suomentanut Kimmo Rentola 366 sivua Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt . Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi. Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka v...

Jos kiipeäisi kaiteen yli ja päästäisi irti, katoaisi Pohjanmerelle. Lentäisi tuulen pyörteissä ja läiskähtäisi mereen jossain, missä vettä on sata tai kaksisataa metriä. Pyörisi ja kieppuisi ja vetäisi keuhkoihinsa vettä. Ei tarvitsisi välittää sulavista jäätiköistä tai katoavista hauraissta perhoslajeista, voisi vain lentää, lopettaa kauhun omalta kohdaltaan. Hetken aikaa ajatus tuntuu Astridista houkuttelevalta. Emma Puikkonen: Musta peili WSOY 2021 kansi Martti Ruokonen 287 sivua Emma Puikkonen on tullut tutuksi ajankohtaisista aiheistaan. Eurooppalaisista unista  lähtien olen ihaillut Puikkosen taitavaa tekemistä, ja ilahduinkin suuresti, kun huomasin Mustan peilin  ilmestyneen.  Romaanin keskeisenä tekijänä on öljy, joka yhdistää eri aikakausilla eläviä naisia. Ida Tarbell elää lapsuuttaan 1860-luvulla Rousevillessa, missä mustan kullan löytyminen saa ihmiset liikkeelle. 1970-luvulla Amsterdamissa lapsuuttaan elää Lotte Teer. Kaupungissa on hämmentävän hiljaista, ja...

Viljankorjuuaika alkoi heti heinänteon jälkeen. Ei mitään lepoa Katrinalle. Hänen oli mentävä pellolle särkevin käsivarsin painava viikate käsissään. Nordkvistilla oli tänä kesänä yksi mies liian vähän, ja kun kukaan piioista ei osannut käyttää viikatetta, joutui se työ Bedalle. Mutta Katrinan oli mahdotonta välinpitämättömänä katsella, kuinka vanhan naisen kankea selkä taipui viikatteen yllä samalla kun kuumetäplät värittivät terävät poskipäät, ja yskä pakotti hänet pysähtymään ja sylkemään verta. Hän otti Bedalta viikatteen ja antoi tämän hoitaa helpompaa työtä, viljan keräämistä ja sitomista. Mutta sisimmässään hän itki, kun hän ajatteli, mitä hänen syntymättömästä lapsestaan tulisi. Sally Salminen: Katrina Teos 2018 alkuteos Katrina  1936 suomentanut Juha Hurme kansi Jussi Karjalainen 448 sivua Tällä kertaa klassikkohaasteen lukuvalinta tuotti päänvaivaa. En oikein keksinyt, mitä haluaisin lukea, ja valinta venyi ja venyi. Lopulta kävi niin, että klassikko valitsi minut: kirjas...

Elin maalasi mallejaan mielellään vastavalossa ja tutki valon avulla heidän olemustaan, kehojensa muotoja, hiuksiaan, jopa gestiikkaansa. Nytkin hän kaikissa kuvissa asettui itse niin, että valo lankeaisi viistosti takaa vasemmalta, jolloin se osuisi hiuksiin ja nostaisi esiin kaulan kaaren. Tumma omakuva on luonteeltaan henkilökohtaisin. Hämärä tila voisi kertoa talvesta, mutta ei paljasta onko kysymyksessä joku kodin huoneista vai ateljee eikä anna viitteitä ammatista tai roolista elämässä. Vapautuneen oloinen Elin on kääntänyt päänsä katselijaa kohden, mutta näyttää itse katsovan hieman ohi ja nauraa. Leikkisä Elin, yksityinen Elin. Luultavasti juuri se Elin, jonka hänen lähimpänsä tunsivat. Salla Leponiemi:  Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi Gummerus 2021 285 sivua äänikirjan lukija Ella Pyhältö kesto 11 t 18 min Taidehistorioitsija Salla Leponiemi tutustuttaa kirjassaan Niin kauan kuin tunnen eläväni  lukijan taidemaalari Elin Danielson-...

Tehdas oli oranssinvärinen. Se oli suuri. Piippu kohosi Hildan yllä. Se oli aivan varmasti korkeampi kuin Pyhän kolminaisuuden kirkon torni, joka näkyi tehtaalle asti. Piippu tuprutti tehtaansavua. Ylhäällä taivaalla savupatsas taipui ja kulkeutui monta kymmentä kilometriä meren ylle, kohti kaupunkia, kohti kirkkoa. Susanna Alakoski: Pumpulienkeli WSOY 2021 alkuteos Bomullsängeln suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom 484 sivua äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 14 t 42 min Pumpulienkeli  aloittaa historiallisen romaanisarjan, joka nivoutuu kirjailija Susanna Alakosken omaan sukuun ja taustaan. Pohjalla on todellisen elämän faktoja, joita kirjailija on höystänyt fiktiolla, ja sarjan ensimmäinen osa rakentaa Alakosken Hilda-isoäidin elämäntarinaa samannimisen päähenkilön kautta. Hilda syntyy vuonna 1905 Pohjanmaalla. Äiti sairastuu "tuijotustautiin" ja äidin tehtävää Hildan elämässä hoitaa Sanna-täti, joka on Hildalle tärkeä kuolemaansa saakka. Hildan ja Sannan tiet kuitenkin er...

Wivi sulkee silmänsä ja kuvittelee talon mielessään – ja se auttaa, hetken päästä päänsisäinen usva hälvenee, ja hän näkee, miten rakennuksen plaani on pääosin suorakaiteen mallinen, mutta perussymmetrian hajottaisivat toisella pitkällä sivulla oleva puolipyöreä lasikuisti ja vastakkaiselle sivulle sijoittuva avokuisti. Rytmi! Se tuo rytmin rakennukseen ja samalla valoa ja avaruutta. Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet Bazar 2021 382 sivua Pirkko Soinisen romaanin Valosta rakentuvat huoneet  päähenkilö on todellinen ihminen, vuosina 1872–1966 elänyt Wivi Lönn, ensimmäinen merkittävä suomalainen naisarkkitehti. Kaunokirjallisin keinoin Soininen rakentaa kuvan edelläkävijän elämästä aina lapsuudesta 1930-luvulle saakka. Lopusta löytyy vielä tärkeiden vuosilukujen aikajana. Romaani on rakenteeltaan episodimainen ja varsinkin alussa rikkonaisuus tuntuu hieman liialliselta. Myöhemmin teksti eheytyy tai sitten rytmiin vain tottuu, ja mielelläni asetun tarkastelemaan sitä, miten t...

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukok...