Kirjakaapin kummitus

Tehtäväni on lähestulkoon mahdoton, mutta ei aivan. Olen vielä elossa. Ruumiissani on todisteita tai ainakin niiden rippeitä. Muistini reunoilla ovat jäljet, joita ryhdyn seuraamaan. Todisteita voidaan pitää saastuneina ja todistajaa epäuskottavana – ja rikokset ovat tietenkin vanhentuneet – mutta minun täytyy silti selvittää tämä. Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni.  Susanna Hast: Ruumis/huoneet S&S 2022 268 sivua äänikirjan lukija Susanna Hast kesto 8 t 8 min Susanna Hastin omakohtaisesta esikoisromaanista Ruumis/huoneet on puhuttu tänä syksynä paljon, ja kirjailija voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Erinomaista, näin sen on täytynyt mennäkin. Ruumis/huoneet on nimittäin järisyttävä, hieno ja vaikuttava. Kirjailija tarkastelee siinä paitsi lapsuudessaan kokemaansa seksuaalista väkivaltaa myös väkivaltaa yleisemmin suhteessa vallitsevaan kulttuuriin. Tärkeää teoksessa on myös muistaminen. Romaanin minä...

Henrik katseli Sonjasta otettuja kuvia, joita oli myös laitettu seinälle. Harmaahiuksinen nainen kultaisine korvariipuksineen oli kadonnut viime torstaina keskustassa toimivan Folkuniversitetetin iltakurssin jälkeen. Sonjan auto oli seissyt edelleen kansanyliopiston pysäköintialueella, mutta mitään muita jälkiä kuusikymmentäkaksivuotiaasta eläkeläisestä ei ollut. Viime lauantaina, kaksi päivää Sonjan katoamisen jälkeen, koiraansa ulkoiluttanut henkilö oli löytänyt Sonjan ruumiin Bergsbron sillan luota. Emelie Schepp: Jaakko kulta Harper & Collins Nordic 2020 Alkuteos  Broder Jacob  2019 Suomentanut Meri Ala-Tauriala 414 sivua Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 12 t 42 min Dekkariviikon päätteeksi kuuntelin Emelie Scheppin jännärin Jaakko kulta , joka on jatkoa Kadonneelle pojalle  ja Jana Berzelius -sarjan viides osa. Tähän osaan olikin helppo hypätä mukaan, kun edellinen oli tuoreessa muistissa ja henkilöt jo pääosin tuttuja. Jaakko kulta  käynnistyy tuntem...

"En enää tiedä kuinka voimme maksaa velkamme takaisin. Ulosottoviraston kanssa käyn loputtomia neuvotteluja ja heidän mielestään ainoa vaihtoehto on talon pakkohuutokauppa. Asko kuvittelee että meillä ei ole suurempia rahahuolia, ei sen jälkeen kun hän perusti firmansa. Lapset eivät tiedä, eivät mitään, heille uusi polkuauto tai trampoliini ei merkitse luottoa vaan leikkiä ja aurinkoa." Markku Pääskynen: Vihan päivä (Tammi 2006) 117 sivua Markku Pääskysen romaanissa Vihan päivä  on perhe, jossa kaikki voisi olla hyvin. Asko on yrittäjä, lapset ovat nimeltään Lahja ja Aarre - kuin nimetkin kuvastaisivat lasten suurta merkitystä vanhemmilleen. Mutta: Eliisa on masentunut, välillä niin väsynyt että hän nukkuu viikkokausia. Äiti on vaan joskus surullinen ilman syytä, Lahja sanoo, ja äiti sanoi että se on niin kuin tauti johon ei oo lääkettä. Silloin Aarre sanoo: Mut meidän täytyis pitää äiti ilosena niin se ei olis surullinen. Jos äiti ei olis surullinen se olis ilonen. ...

"Kerron teille Pauliinasta, koska minua on pyydetty tekemään niin. Teen arvokasta työtä: te janoatte tietoa, ja minä tarjoan sitä. Ruokin teitä yksityiskohdilla, syillä ja selityksillä. Järjestän maailman kaaoksen puolestanne." Tiina Raevaara: Laukaisu (Paasilinna 2014) 120 sivua Tiina Raevaaran pienoisromaani nostaa esille aiheen, joka on valitettavasti viime vuosina ollut turhan usein julkisuudessa esillä. Romaanissa isä päätyy surmaamaan perheensä. Pauliinalla ja Kerkolla on kaksostytöt, Elma ja Anni. On koti, jossa piti elää hyvää elämää mutta jossa eletäänkin sotkuista, kylmää, märkää ja pahanhajuista elämää. Makuuhuoneessa haisi masennus, tunkkainen ja kostea masennus. Verhot oli vedetty kiinni, valoja ei edes saanut syttymään, sillä lamput olisi pitänyt vaihtaa kauan aikaa sitten. Verho oli sielläkin revitty puoliksi alas, tai ehkä se oli heittäytynyt itse irti pidikkeistä silkkaa alakuloisuuttaan. Romaanissa luodaan lohduton kuva perheen elämästä. Kerkko o...

"Tulin helmikuussa humalassa yöllä kotiin. Riidan päätteeksi sitten löin vaimoa. Se oli eka kerta kun löin." Jari Hautamäki: Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta (Gummerus 2013) 231 sivua Jari Hautamäen teos Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta  tarttuu tärkeään aiheeseen: perheväkivaltaan. Psykoterapeutti Jari Hautamäki on Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtaja ja hän on työskennellyt parikymmentä vuotta väkivaltaan syyllistyneiden miesten ja heidän perheidensä kanssa. Työstä kertynyt kokemustieto on nyt muotoutunut kirjaksi, jossa käsitellään väkivaltaa monin tavoin. Hautamäki kertoo siitä, miten hän vuonna 1995 aloitti työnsä Lyömättömällä Linjalla, joka otti ensimmäisiä askeleitaan väkivallantekijöiden auttamisessa. Päivystäjä otti käytöksestään ahdistuneiden miesten puheluita vastaan ympäri vuorokauden. Vakituista toimipaikkaa ei ollut, joten keskustelutapaamisia sovittiin esimerkiksi kahviloihin. Väh...

"Mies oli myrsky tai sen meluinen merkki, se remusi suureen ääneen ennen kuin ehti kengätkään potkia jaloista pois, asunnossa ei leijaillut kodintuntu niin kuin oli kirjoittamaton sääntö aina kello seitsemäntoista kahdenkymmenenkolmen aikaan. Hellalla ei kiehunut soppa tai vääristynyt ilmeettömyys. Ja Veikolla varhainen nälkä, työmiehen mittatilatut tarpeet, etkä sinä koskaan tee mitään oikein, jumalauta nainen, ruoka on myöhässä perkele." Maaria Päivinen: Pintanaarmuja (ntamo 2013) 259 sivua Maaria Päivisen romaanista Pintanaarmuja  on mahdotonta pitää. Se on liian raju, liian rujo, liian paljon. Romaanin päähenkilö on Anna, jota Veikko lyö. Itse asiassa puhuminen lyömisestä on vähättelevää: Veikko pahoinpitelee, alistaa, vangitsee ja tekee niin paljon pahaa, että hyvälle ei jää tilaa. Ja silti Anna rakastaa häntä, ei pysty lähtemään. Ja Annaa rakastaa Herman, joka puhuu rakkautensa kohteesta palvoen: Hän oli kevät ja syksy, taantuma, nousukausi, vararikko, lott...

"Ei ole totta, miten mustasukkainen hän on ja miten hassun kivalta se minusta tuntuu." Laura Lähteenmäki: Iskelmiä (WSOY 2013) 230 sivua Laura Lähteenmäen nuortenromaanissa Iskelmiä  tartutaan tärkeään ja vakavaan asiaan: parisuhdeväkivaltaan. Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Aino, joka on seurusteluasioissa täysin kokematon. Monella muulla luokkakaverilla tuntuu olevan vientiä, mutta Aino on yksinäinen ja katselee menoa sivusta. Luokkaretkellä kaikki kuitenkin muuttuu, kun viereen tupsahtaa Samuli. Yhtäkkiä Aino onkin tapahtumien keskiössä, ja muut katselevat häntä ihaillen, kenties hieman kadehtienkin. Vaaleanpunaista onnea ei kuitenkaan kestä kauan. Samuli osoittautuu paitsi mustasukkaiseksi, myös väkivaltaiseksi. Hän rajoittaa Ainon tekemisiä ja jopa pukeutumista ja menettää malttinsa täysin niin, että lopulta satuttaa tyttöystäväänsä. Aino joutuu miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin, riittääkö rakkaus korjaamaan sen, mikä on mennyt rikki. Samuli pyytää an...

"En minä mennyt naimisiin vahingossa. Valitsin aviomieheni. Päätin elää elämäni hänen kanssaan. Ja niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, minä rakastan häntä yhä. Ei hän sentään koko ajan minua hakkaa." Sylvain Ricard & James: Järjen veit (WSOY 2012) Ranskankielinen alkuteos …á la folie Suomentaja Saara Pääkkönen Sivuja 143 Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuvateos kertoo parisuhdeväkivallasta. Tarina on se tavallinen: nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin, kaikki on kaunista ja ihanaa - kunnes mies lyö ensimmäisen kerran, sitten toisen ja niin edelleen… Mutta vaikka tarina on tavallinen, on se tärkeää kertoa yhä uudelleen. Tässä tehtävässä sarjakuva onnistuu mielestäni hienosti. Sarjakuvan aviopari kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan. Pari istuu sohvalla ja puhuu rakkaudestaan ja avioliitostaan tuoden esille kaksi eri näkemystä. Tapa on tehokas. Teoksessa tuodaan esille myös se, miten eri osapuolet suhtautuvat perheväkival...