Enná ja isa olivat löytäneet hänet poronsa vierestä istumasta. He olivat kysyneet, mitä oli tapahtunut, mutta hän ei ollut pystynyt vastaamaan. Hän puristi pientä korvanpalaa lapasensa sisällä. Veri oli hyytynyt, mutta untuvista karvat olivat yhä pehmeitä. Hän ei näyttänyt sitä heille, ei edes sitten kun he kiihtyneinä totesivat ”sen paskiaisen” vieneen korvat, toisen kokonaan ja toisesta puolet. Korvamerkillä saattoi todistaa auton alle jääneen tai pedon tappaman poron omakseen. Tätä korvaa ei kukaan saisi. Hänen Nástegallunsa oli kuollut. Ann-Helén Laestadius: Varkaus S&S 2022 alkuteos Stöld 2021 suomentanut Laura Kulmala ulkoasu ja taitto Iida Pohjolainen 510 sivua Kiinnitin Ann-Helén Laestadiuksen romaaniin Varkaus huomiota jo viime keväänä. Romaani kävikin jo kertaalleen kirjastosta lainassa, mutta en ehtinyt siihen tarttua lainkaan ennen kuin eräpäivä oli jo käsillä. Sitten huomasin Instagramista muutamia ylistäviä arvioita ja ei muuta kuin uudelleen kirja varaukse...