Kirjakaapin kummitus

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen. Paula Sankelo: Katoava jää Warelia 2024 103 sivua Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää  on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa. Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva. Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä. Tiira pesii siellä, missä ...

Onnellisuuden tunne hyökyy lävitseni. Seison hämärtyvässä kesäyössä Närängänvaaran laella ja katson koilliseen. Närängänvaaran-Virmajoen suojelualue jatkuu siellä 20 kilometrin mittaisena kaistaleena Venäjän rajaa myötäillen. Tämä metsä tuntuu suurelta ja väkevältä. Päivi Mattila & Teemu Saloriutta: Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle SKS 2025 ulkoasu Emmi Kyytsönen, Karppi Design 237 sivua Myönnän pitkään kuvitelleeni, että talousmetsä – siis sellainen voimakkaasti käsitelty metsä – on sitä metsää, jota pitää ihmisen lähettyvillä olla. Vasta myöhemmin tajusin, että metsien runsas hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin ja avohakkuut eivät ole oikeita tai kestäviä tapoja suhtautua metsiin. On tarpeen myös suojella metsiä ja niiden ainutlaatuisuutta. Päivi Mattila ja Teemu Saloriutta esittelevät Retki ikimetsään -teoksessaan totutusta poikkeavia metsiä, joita löytyy lopulta yllättävän läheltä. Suomen etelärannikolta löytyy erikoinen tammivyöhyke, Kainuusta aarnial...

Myrsky huuhtoo rantaan ajopuuryteikköön takertuneen naisen. Hänet äkkää hylkeiden joukossa viihtyvä tyttö, joka puikkelehtii pulleiden, nukkuvien eläinten lomitse kohti hyrskyvää rantaviivaa. Kovakouraiset aallot kantavat möykkyä lähemmäksi nousuveden myötä. Kuunvalossa himertää jotain maidonvalkoista. Olkapää, tyttö arvelee. Ja hiuksina levää. Puunpalan päällä hento käsivarsi. Charlotte McConaghy: Kesyttämätön pimeä WSOY 2025 alkuteos Wild Dark Shore kansi Ville Laihonen suomentanut Saara Pääkkönen äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 11 t 9 min Charlotte McConaghy teki minuun valtavan vaikutuksen romaanillaan Viimeinen muuttolintu , ja sittemmin   Täällä oli susia  valikoitui empimättä lukulistalleni. Samoin kävi tämän viimeisimmän suomennoksen kanssa. Kesyttämätön pimeä  vie pienelle saarelle keskelle ei mitään. Lähellä Etelämannerta olosuhteet ovat karut eikä yhteyksiä muualle oikein ole. Saarella asuu Dominic Salt perheineen. Leski-isä huolehtii kolmesta lapsestaan p...

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman Like 2025 kansi  äänikirjan lukija Anna Kuusamo kesto 4 t 3 min Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat  ja muistuttaa samalla, että olemme pil...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle... Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka Into 2019 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 12 t 32 min Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat  otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä , jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-...

Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä. Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkille SKS Kirjat 2024 ulkoasu Emmi Kyytsönen 240 sivua Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille. Pitkällä vaelluksella ei tässä t...

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä ker...

Kevään korvalla (ja toistuvien takatalvien keskellä) huomasin, että ajatus hitaasti liikkumisesta alkoi kiehtoa. Kun maa alkoi vähitellen paljastua, kävelin paljon ensin teillä ja viimein myös metsäpoluilla, kun niille pääsi pitkän talven jälkeen. Haaveilin vaellusreissuista ja näin silmissäni tunturimaisemat. Niinpä oli hyvä keskittyä kuuntelemaan kirjoja, joissa ollaan pyörämatkalla Etelä-Amerikassa, kävellään siellä täällä, samoillaan kansallispuistoissa ja marjastetaan hillasuolla. ********** Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus. Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki, mitä päivittäisessä elämässä tarvitsemme, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha, pieni määrä välttämättömimpiä pyöränkorjaus- ja huoltotarvikkeita sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos ta...

Valkoinen maailma katoaa asteittain. Kevät tuoksuu ilmassa. Lumet tömistelevät alas puista, lintujen kuoroon tulee uusia ääniä ja tunturien laikukkailta rinteiltä lähdetään etsimään pakkasenpuremia rakkapuolukoita (talven jälkeen puolukanvarvuista löytyvät makeat marjat). Luonto on odotustilassa. Yli puoli vuotta kestänyt valkoinen aika on takanapäin, mutta vehreys pysyttelee yhä maanpinnan alla. Pohjoisessa kevät ei ole kukkien aikaa, se on liukuma lumenvalkoisesta harmaanruskean kautta raikkaaseen vihreään. Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas Sininen Jättiläinen 2023 143 sivua Jenny Siivola on kirjoittanut ja Tytti Muurinen kuvittanut teoksen Pohjoisten tunturien atlas , joka on viehättävä kokoelma tarinoita suomalaisista tuntureista. Tarinoita elävöittävät kauniit alkoholimustemaalaukset, joilla ilmennetään kirjan tuntureiden silhuetteja.  Kirjaan on valikoitunut 50 tunturia erilaisine tarinoineen. Mukana ovat itseoikeutetusti suomalaisille niin tutut ...

Usein sitä huomaa, että luettujen kirjojen välille muodostuu jonkinlaisia temaattisia siltoja. Niin tälläkin kertaa, vaikka kuuntelemani teokset eivät äkkiseltään tunnu olevan kovin lähellä toisiaan. Mutta niin vain kaikissa näissä käsitellään jollain tapaa vanhenemista ja elämänkulkua: Juha Itkonen: Teoriani perheestä Gummerus 2023 rikastettu äänikirjaversio Storytel äänikirjan lukija Juha Itkonen kesto 9 t 25 min Juha Itkosen Teoriani perheestä  tarjoaa näkymiä kirjailijan perheeseen – sekä lapsuudenperheeseen että aikuisiän perheeseen. Äänessä on keskiluokkainen, etuoikeutettu suurperheen isä, joka pohtii omaa kasvuaan ja myös ikääntymistään, suhdettaan ydinperheeseensä ja lapsuudenperheeseensä. Kertoja tunnistaa – varmasti toisin kuin nuorempana – elämän rajallisuuden ja sen, miten korvaamattomia arkiset hetket perheen kanssa voivat olla. Teoksessa pohditaankin paljon sitä, miten tärkeää on arvostaa arkea ja tavallisuutta, vaikka rutiinit voivat tuskastuttaa. Samalla teos tarjo...

Olen metsässä niin kauan, että alkaa hämärtää. Kun menen kotiin, äiti ottaa minut kainaloon. Työnnän jalat peiton alle. Minä olen äidin kainalossa, ja meidän talo on metsän kainalossa. Niin kuin metsä olisi talon äiti. Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja Teos 2022 40 sivua Johanna Venhon kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Metsämuistikirja  vie metsään. Kertomuksen päähenkilöllä Kaarnalla on muistikirja, johon hän kirjaa ajatuksiaan metsästä. Lisäksi muistikirjaa koristavat esimerkiksi löydetyt puiden lehdet. Puun vihreä tukka hohtaa auringossa, ja lintu tietää, missä siivekäs on turvassa. Metsän rauha on kuitenkin uhattuna. Metsässä ryskyy ja Kaarnaa pelottaa. Aikuiset puhuvat kaavoituksesta, ja metsäkone "runnoo tonttujen ovelle vievän polun". Kaarna päättää toimia: hän sitoo narulla puihin ilmoituksia pysäyttääkseen uhkaavat koneet. Kaarna tapaa metsässä Tuulipojan, jonka kanssa hän pääsee vielä aiempaa syvemmälle rakastamaansa luontoon. Kaiken ...

– Myös delfiineillä on laaja sanavarasto ja mahtavat aivot, äiti jatkoi. – Niillä on myös nimet toisilleen, tai paremminkin voisi sanoa itselleen. Delfiinit nimittäin kehittävät itse itselleen sen äänteen, jolla haluavat tulla kutsutuiksi.  Kai Vainiomäki: Mitä eläimet miettivät Myllylahti 2021 34 sivua Kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Kai Vainiomäen teos Mitä eläimet miettivät  kertoo humoristisella tavalla eläinten mielenmaisemasta. Lastenkirjan perusta on siinä, että sisarukset Max ja Maija juttelevat vanhempiensa kanssa eläinten tavoista toimia.  Aihetta käsitellään dialogimaisesti ja esimerkein. Aluksi Maija ilmoittaa, ettei pysty nukkumaan ennen kuin saa tietää, miten fiksuja eläimet voivat olla. Maijan vetoomus menee läpi, ja vanhemmat kertovat monia elävän elämän esimerkkejä eläinten fiksuudesta. Isä yrittää olla osallistumatta keskusteluun, mutta ei malta, koska aihe on niin kiinnostava. Ja kiinnostava se tosiaan onkin! Kirjassa tuodaan esille esimerkiksi simpans...

Mutta sen sijaan, että pohditaan, kenen luontosuhde on oikea ja kenen harhaoppinen, tulisi kyseenalaistaa koko käsite. Sana suhde viettelee ja vääristää. Luontosuhteesta puhuminen olettaa, että ihminen ja luonto ovat toisistaan erillisiä. Jos näin on, kuka tai mikä on tämä toinen, luonto, johon ihminen on suhteessa? Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita Atena 2019 224 sivua äänikirjan lukija Marjaana Kuusniemi kesto 6 t 7 min Riikka Kaihovaaran esseeteos Villi ihminen ja muita luontokappaleita  tarkastelee kriittisesti ihmisen luontosuhdetta – jos sellaisesta ylipäätään voi puhua. Kaihovaara kyseenalaistaa sen, miten me erityisesti länsimaissa suhtaudumme luontoon, mutta paljon muutakin asettuu kriittisen katseen kohteeksi. Kyseenalaiseksi asettuu esimerkiksi se, kuinka suuresti loppujen lopuksi olemme osa luontoa silloin, kun vaellamme kansallispuistossa. Mitä ylipäätään on luonnollisuus ja mitä on villi luonto? Mistä löytää luontoa, jota ihminen ei ole pyrkin...