Kirjakaapin kummitus

Rebekka, aina Rebekka. Missä tahansa kuljin Manderleyssa, missä tahansa istuin, ajatuksissani ja unissanikin kohtasin Rebekan. Tunsin jo hänen vartalonsa, pitkät hoikat sääret, pienet ja sirot jalat. Hartiat leveämmät kuin omani, pystyvät viisaat kädet. Kädet jotka osasivat ohjata venettä, osasivat pidellä hevosta. Kädet jotka järjestelivät kukkia, rakensivat laivanmalleja ja kirjoittivat »Maxille Rebekalta» kirjan nimilehdelle. Tunsin hänen kasvonsa, pienet ja soikeat, kirkkaan valkoisen ihon, tumman hiuspilven. Tunsin hänen käyttämänsä hajuveden, voin kuvitella hänen naurunsa ja hymynsä. Tuntisin hänen äänensä, jos kuulisin sen, vaikka tuhansien muiden joukosta. Rebekka, aina Rebekka. En pääsisi koskaan vapaaksi Rebekasta. Daphne du Maurier: Rebekka WSOY 2020 alkuteos Rebecca  1938 suomentanut Helvi Vasara 572 sivua Daphne du Maurierin Rebekka  edustaa hämyiseen kartanoon sijoittuvaa jännityskirjallisuutta, jossa on mukana ripaus kauhua. Se on kartanoromaani, joka pitää luki...

Kuulla heidän puhuvan niin paljon kapteeni Wentworthista, toistelevan hänen nimeään niin usein pohdiskellen kuluneita vuosia, ja vihdoin viimein päätyvän siihen tulokseen, että mies saattoi olla tai että hän todennäköisesti oli sama kapteeni Wentworth, jonka he muistivat tavanneensa kerran tai pari Cliftonista palattuaan – kaikin tavoin hieno nuori mies; tosin osaamatta sanoa, oliko siitä seitsemän vai kahdeksan vuotta – tämä kaikki oli uudenlainen koettelemus Annen hermoille. Mutta hänelle kävi selväksi, että se oli koettelemus, jonka kestämiseen hänen oli karaistava itsensä. Koska miestä tosiasiallisesti odotettiin näille main, Annen oli totuttauduttava siihen. Eikä riittänyt, että miestä odotettiin, ja mitä pikimmin, vaan Musgrovet olivat kaikesta päätellen – syvästä kiitollisuudesta kapteenin Dick rukalle osoittamasta hyvyydestä, ja suuresta kunnioituksesta hänen henkilöään kohtaan, jo siksi että Dick oli ollut puoli vuotta hänen huostassaan ja oli ilmoittanut vahvoin, joskin tyyli...

Kaarina hätkähti. Entäpä jos hän yrittäisi: lasten seuralaisena ja lukujen ohjaajana! Miksi hän ei siihen pystyisi? Sillähän olisi koko pulma ratkaistu, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa penniäkään isän rahoja, joita hän nyt itse niin kipeästi tarvitsi. Päinvastoin saisi pistää vielä satamarkkasen säästöön – omia ansaitsemiaan rahoja, saisi auttaa omalta taholtaan isää ja äitiä. Kunnallisneuvoksetar! Sehän oli kovin hienoa ja kuulosti samalla niin hauskalta ja maalaiselta. Sen enemmän siekailematta Kaarina istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, ja töhrittyään puolisen tuntia pari kolme paperiarkkia täyteen hän viimein löysi sopivan sanamuodon vastaukselleen – ja kiirehti sitä lennättämään sanomalehtikonttoriin. Anni Swan: Kaarinan kesäloma WSOY 1993 (16. painos) alkuteos 1918 156 sivua Anni Swanin Iiris rukka  (1916) oli minulle lapsena hyvin rakas teos. Jostain syystä en kuitenkaan tullut juurikaan tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin. Ollin oppivuodet  taisin jossain vaiheessa ...

Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi Vaunuissa matkalla pitkin Viidettä Avenueta he keskustelivat tarkoituksellisesti Mrs. Mingottista, hänen iästään, hänen henkisestä vireydestään ja kaikista hänen erinomaisista ominaisuuksistaan. Kukaan ei sanallakaan viitannut Ellen Olenskaan. Mutta Archer tiesi, että Mrs. Wellandin mielessä liikkui ajatus: ”On suuri erehdys, että Ellen näyttäytyy, vieläpä heti saapumisensa jälkeisenä päivänä, kävelyllä pitkin Viidettä Avenueta, vilkasliikenteisenä aikana Julius Beaufortin seurassa – ”, ja nuori mies lisäsi tähän mielessään: ”Sitäpaitsi hänen pitäisi tietää, että vastakihlautunut mies ei vietä aikaansa käymällä vierailuilla naineiden naisten luona. Mutta kaipa he tekevät niin niissä piireissä, joissa hän on elänyt – tuskin he muuta tekevätkään.” Ja huolimatta siitä, että Archer ylpeili omaksumistaan varsin kosmopoliittisista mielipiteistä, hän kiitti taivasta siitä, että oli newyorkilaiseen ja menossa naimisiin omaan piiriinsä kuuluvan tytön kans...

Hän käveli tuon harmaan päivän hiipuvassa valossa läpi hiljaisen puutarhan, ulos rautaportista, vilkkaan tien poikki ja rantaa pitkin. Hiljaisuus piiritti hänet heti kun hän oli ohittanut kaupungin ainoan risteyksen, tuntui että hän voisi kävellä loputtomiin kenenkään häiritsemättä, vain ajatukset seuranaan. Tämä yksinäisyys johon ne jotka hänet parhaiten tunsivat olivat hänet karkoittaneet, ei ollut sitä mitä hän oli ajatellut. Ja tämä hämärä, usvainen, vaimea mutta epäystävällinen sää: sekö antaisi oman lisänsä tähän koetusaikaan ihmiselle joka oli varomattomasti lähtenyt matkaan ilman lämmintä takkia? Anita Brookner: Rantahotelli Otava 1985 englanninkielinen alkuteos Hotel du Lac suomentanut Eva Siikarla 176 sivua Kun kirjoitin ajatuksiani Minna Howardin Sveitsiin sijoittuvasta romaanista A Winter Affair , kerroin samalla olevani kiinnostunut lukemaan enemmänkin alppimaahan asettuvia kirjoja. Jane suositteli Anita Brooknerin Rantahotellia , josta en muistanut aiemmin kuulleenikaan....

He puhuivat toisten uskovien kanssa. Pitäisi edetä varovaisesti ja tarkoin harkiten, mutta pelottomin mielin taistelun hetken koittaessa. Tean mieli kävi valoisammaksi. Oli lohdullista, että Herran asia edistyi, vaikkei Jens Rønin kalaonnessa ollutkaan kehumista. Tea näki jo jäykät niskat taipuneina ja eksyneet sielut lepoonsaatettuina puhtauden satamassa. Ehkä hänkin voisi vielä joskus kerran iloita maan päällä. Anton Knopper oli tulta ja tappuraa. Hänkin tunsi seudun synnillisyyden raskaana taakkana sydämellään. Povl Vrist ja Mariane olivat ulkopuolisia. Puheen kääntyessä Jumalaan heidän katseensa jäykistyi ja suunsa vaikeni. Heihin ei tehonnut pisto eikä puraisu. Marianen suu puristui kovaksi. Ei, hänestä ei tulisi koskaan Jumalan lasta. Kuva: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas, ja nyt sitä luotsaa  Kirjaluotsi . Minä olen jostain syystä viehättynyt viime aikoina Tanskasta, ja kun Helmet-lukuhaasteessakin yksi kohta kuuluu Kirja on klassikkoteos Ruotsista, ...

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto. Angela Carter: Sirkusyöt Otava 1986 alkuteos Nights at the Circus  1984 suomentanut Kimmo Rentola 366 sivua Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt . Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi. Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka v...

  Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas ajankohtainen. Tällä kertaa haasteen koti on Elegian Kartanon kruunaamaton lukija -blogi  ja jälleen mukana on mukava määrä bloggaajia.  Minä tartuin vihdoin viimein omassa hyllyssäni pitkään majailleeseen klassikkoon. Aino Kallaksen (1878–1956)  Sudenmorsian  on niitä kirjoja, jotka on pitänyt  lukea moneen kertaan, mutta tähän saakka pieni kirja on saanut turhaan odotella huomiotani osakseen.  Vaan vaikka Aalo harva se yö näin noitien sapattia juhli ja metsänpetona korvessa juoksi, niin ei hänen katoamistansa alussa yksikään ymmärtänyt tähdellepanna, sillä hän ennätti aina ennen kukonlaulua vuoteellensa miehensä Priidikin viereen. Aino Kallas: Sudenmorsian. Hiidenmaalainen tarina Otava 2003 ilmestyi ensimmäisen kerran 1928 141 sivua Sudenmorsian  on balladimainen tarina Aalosta, johon metsänvartija Priidik mieltyy. Eletään 1650-lukua virolaiskylässä, jonka liepeillä liikuskelevat sudet. Kun kyläläiset j...

 "Antakaa hänelle sata vuotta lisäaikaa, päädyin toteamaan lukiessani viimeistä lukua – ihmisten nenät ja paljaat hartiat piirtyivät alastomina tähtitaivasta vasten, sillä joku oli vetäissyt verhon olohuoneen ikkunasta – antakaa hänelle oma huone ja viisi sataa puntaa vuodessa, antakaa hänen puhua suunsa puhtaaksi jaa jättää puolet siitä sanomatta minkä hän nyt panee kirjaansa, niin jonakin päivänä hän on kirjoittava paremman kirjan." Virginia Woolf: Oma huone Tammi 2020 alkuteos A Room of One's Own  1928 suomentanut Kirsti Simonsuuri kansi Emmi Kyytsönen 173 sivua Virginia Woolfin (1882–1941)  Oma huone  on feministinen klassikko, johon olen tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten. Otin kirjan nyt uudelleen luettavaksi, koska halusin palautella teosta mieleeni. Toki hyvä syy oli sekin, että Woolfin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 140 vuotta. Lisäksi yksi innoittaja oli hiljattain lukemani Suvi Ratisen Omat huoneet , joka kuljettaa mukanaan Woolfin teosta. Oma ...

Viljankorjuuaika alkoi heti heinänteon jälkeen. Ei mitään lepoa Katrinalle. Hänen oli mentävä pellolle särkevin käsivarsin painava viikate käsissään. Nordkvistilla oli tänä kesänä yksi mies liian vähän, ja kun kukaan piioista ei osannut käyttää viikatetta, joutui se työ Bedalle. Mutta Katrinan oli mahdotonta välinpitämättömänä katsella, kuinka vanhan naisen kankea selkä taipui viikatteen yllä samalla kun kuumetäplät värittivät terävät poskipäät, ja yskä pakotti hänet pysähtymään ja sylkemään verta. Hän otti Bedalta viikatteen ja antoi tämän hoitaa helpompaa työtä, viljan keräämistä ja sitomista. Mutta sisimmässään hän itki, kun hän ajatteli, mitä hänen syntymättömästä lapsestaan tulisi. Sally Salminen: Katrina Teos 2018 alkuteos Katrina  1936 suomentanut Juha Hurme kansi Jussi Karjalainen 448 sivua Tällä kertaa klassikkohaasteen lukuvalinta tuotti päänvaivaa. En oikein keksinyt, mitä haluaisin lukea, ja valinta venyi ja venyi. Lopulta kävi niin, että klassikko valitsi minut: kirjas...

Eversti Aureliano Buendíalla oli vielä aikaa lähettää joka toinen viikko Macondoon yksityiskohtainen tilanneselostus. Yhden ainoan kerran hän kirjoitti Ursulalle. Hänen lähdöstään oli silloin kulunut kahdeksan kuukautta. Erikoislähetti toi taloon sinetöidyn kirjekuoren jonka sisällä olevaan paperilappuun eversti oli piirtänyt huolitellulla käsialallaan: "Pitäkää hyvää huolta isästä, hän kuolee kohta." Ursula säikähti. "Aureliano tietää mistä puhuu", hän sanoi ja pyysi kylänväkeä avuksi viemään José Arcadio Buendían makuuhuoneeseensa. Hän oli aivan yhtä painava kuin ennenkin, ja sitä paitsi hän oli vuosikymmenet kastanjapuun alla istuttuaan kehittänyt erikoisen kyvyn lisätä painoaan tahdonvoimallaan. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys WSOY 2010, 23. painos 1. suomenkielinen painos 1971 alkuteos Cien años de soledad 1967 suomentanut Matti Rossi 414 sivua Nobel-palkitun Gabriel García Márquezin pääteos Sadan vuoden yksinäisyys  on hämmästyttävä romaani, j...

Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan. Richard Adams: Ruohometsän kansa WSOY 2018 (1. suomennos 1975) alkuteos Watership Down 1972 suomentanut Kersti Juva motot suomentanut Panu Pekkanen 532 sivua On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää  Gregorius . Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa . Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös. Ruohometsän kansa  on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toi...

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway Otava 2011 (4. painos) ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956 alkuteos Mrs. Dalloway  1925 suomentanut Kyllikki Hämäläinen 277 sivua Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon. Mrs. Dalloway  on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta...

Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut. Maria Jotuni: Huojuva talo Seven-pokkarit 2007, julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava) 577 sivua Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä ). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo , joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta. © Niina/Yöpöydän kirjat Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet ...

"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan." Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995 1. painos suomeksi 1957 ...

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan." Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa isännöi Tekstiluola . Juhani Ahon pienoisromaani Yksin  ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus. Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään. ...

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset." Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu. Juhani Ahon Papin rouva  (1893) jatkaa Papin tyttären  (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso. Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja...

"Elli oli hänen nimensä.      Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä." "Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella. Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon. Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuos...