Kirjakaapin kummitus

Rebekka, aina Rebekka. Missä tahansa kuljin Manderleyssa, missä tahansa istuin, ajatuksissani ja unissanikin kohtasin Rebekan. Tunsin jo hänen vartalonsa, pitkät hoikat sääret, pienet ja sirot jalat. Hartiat leveämmät kuin omani, pystyvät viisaat kädet. Kädet jotka osasivat ohjata venettä, osasivat pidellä hevosta. Kädet jotka järjestelivät kukkia, rakensivat laivanmalleja ja kirjoittivat »Maxille Rebekalta» kirjan nimilehdelle. Tunsin hänen kasvonsa, pienet ja soikeat, kirkkaan valkoisen ihon, tumman hiuspilven. Tunsin hänen käyttämänsä hajuveden, voin kuvitella hänen naurunsa ja hymynsä. Tuntisin hänen äänensä, jos kuulisin sen, vaikka tuhansien muiden joukosta. Rebekka, aina Rebekka. En pääsisi koskaan vapaaksi Rebekasta. Daphne du Maurier: Rebekka WSOY 2020 alkuteos Rebecca  1938 suomentanut Helvi Vasara 572 sivua Daphne du Maurierin Rebekka  edustaa hämyiseen kartanoon sijoittuvaa jännityskirjallisuutta, jossa on mukana ripaus kauhua. Se on kartanoromaani, joka pitää luki...

Kaarina hätkähti. Entäpä jos hän yrittäisi: lasten seuralaisena ja lukujen ohjaajana! Miksi hän ei siihen pystyisi? Sillähän olisi koko pulma ratkaistu, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa penniäkään isän rahoja, joita hän nyt itse niin kipeästi tarvitsi. Päinvastoin saisi pistää vielä satamarkkasen säästöön – omia ansaitsemiaan rahoja, saisi auttaa omalta taholtaan isää ja äitiä. Kunnallisneuvoksetar! Sehän oli kovin hienoa ja kuulosti samalla niin hauskalta ja maalaiselta. Sen enemmän siekailematta Kaarina istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, ja töhrittyään puolisen tuntia pari kolme paperiarkkia täyteen hän viimein löysi sopivan sanamuodon vastaukselleen – ja kiirehti sitä lennättämään sanomalehtikonttoriin. Anni Swan: Kaarinan kesäloma WSOY 1993 (16. painos) alkuteos 1918 156 sivua Anni Swanin Iiris rukka  (1916) oli minulle lapsena hyvin rakas teos. Jostain syystä en kuitenkaan tullut juurikaan tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin. Ollin oppivuodet  taisin jossain vaiheessa ...

Ja hän pakeni terassille paiskaten lasioven lujasti kiinni. Hän itki kiihkeätä, hillitöntä itkua. ”Rauhoitu, rauhoitu, muista tutkintoasi.” Hän näki jo mielessään, millaista olisi tutkinnon jälkeen; tunsi jo nyt uupumusta kaikkien tulevien työpäiviensä johdosta. Vuosia ja kuukausia kaadettuna tuohon kadotuksen kuiluun. Käytettynä työhön, josta ei saa kunniaa, työhön, josta ei kukaan tiedä, väsymykseen, jota ei kukaan aavista eikä arvosta. Se on kuin merimatka, jolla ei näy satamavaloja… Ja tämä kaikki odotti häntä, tumma tyhjyys kuin tuo kuilu, joka avautui terassin alla alenevaan laaksoon. Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti Otava 2023 italiankielinen alkuteos Nessuno torna indietro  1938 suomentanut Toini Kaukonen 439 sivua Italialais-kuubalainen journalisti, kirjailija ja feministi Alba de Céspedes (1911–1997) on ollut nähdäkseni esillä erityisesti Kielletty päiväkirja  -romaanin myötä täällä Suomessa. Sitä en ole vieläkään lukenut, mutta kiinnostuin kirjailijan  Ylioppil...

Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi Vaunuissa matkalla pitkin Viidettä Avenueta he keskustelivat tarkoituksellisesti Mrs. Mingottista, hänen iästään, hänen henkisestä vireydestään ja kaikista hänen erinomaisista ominaisuuksistaan. Kukaan ei sanallakaan viitannut Ellen Olenskaan. Mutta Archer tiesi, että Mrs. Wellandin mielessä liikkui ajatus: ”On suuri erehdys, että Ellen näyttäytyy, vieläpä heti saapumisensa jälkeisenä päivänä, kävelyllä pitkin Viidettä Avenueta, vilkasliikenteisenä aikana Julius Beaufortin seurassa – ”, ja nuori mies lisäsi tähän mielessään: ”Sitäpaitsi hänen pitäisi tietää, että vastakihlautunut mies ei vietä aikaansa käymällä vierailuilla naineiden naisten luona. Mutta kaipa he tekevät niin niissä piireissä, joissa hän on elänyt – tuskin he muuta tekevätkään.” Ja huolimatta siitä, että Archer ylpeili omaksumistaan varsin kosmopoliittisista mielipiteistä, hän kiitti taivasta siitä, että oli newyorkilaiseen ja menossa naimisiin omaan piiriinsä kuuluvan tytön kans...

He puhuivat toisten uskovien kanssa. Pitäisi edetä varovaisesti ja tarkoin harkiten, mutta pelottomin mielin taistelun hetken koittaessa. Tean mieli kävi valoisammaksi. Oli lohdullista, että Herran asia edistyi, vaikkei Jens Rønin kalaonnessa ollutkaan kehumista. Tea näki jo jäykät niskat taipuneina ja eksyneet sielut lepoonsaatettuina puhtauden satamassa. Ehkä hänkin voisi vielä joskus kerran iloita maan päällä. Anton Knopper oli tulta ja tappuraa. Hänkin tunsi seudun synnillisyyden raskaana taakkana sydämellään. Povl Vrist ja Mariane olivat ulkopuolisia. Puheen kääntyessä Jumalaan heidän katseensa jäykistyi ja suunsa vaikeni. Heihin ei tehonnut pisto eikä puraisu. Marianen suu puristui kovaksi. Ei, hänestä ei tulisi koskaan Jumalan lasta. Kuva: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas, ja nyt sitä luotsaa  Kirjaluotsi . Minä olen jostain syystä viehättynyt viime aikoina Tanskasta, ja kun Helmet-lukuhaasteessakin yksi kohta kuuluu Kirja on klassikkoteos Ruotsista, ...

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto. Angela Carter: Sirkusyöt Otava 1986 alkuteos Nights at the Circus  1984 suomentanut Kimmo Rentola 366 sivua Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt . Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi. Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka v...

  Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas ajankohtainen. Tällä kertaa haasteen koti on Elegian Kartanon kruunaamaton lukija -blogi  ja jälleen mukana on mukava määrä bloggaajia.  Minä tartuin vihdoin viimein omassa hyllyssäni pitkään majailleeseen klassikkoon. Aino Kallaksen (1878–1956)  Sudenmorsian  on niitä kirjoja, jotka on pitänyt  lukea moneen kertaan, mutta tähän saakka pieni kirja on saanut turhaan odotella huomiotani osakseen.  Vaan vaikka Aalo harva se yö näin noitien sapattia juhli ja metsänpetona korvessa juoksi, niin ei hänen katoamistansa alussa yksikään ymmärtänyt tähdellepanna, sillä hän ennätti aina ennen kukonlaulua vuoteellensa miehensä Priidikin viereen. Aino Kallas: Sudenmorsian. Hiidenmaalainen tarina Otava 2003 ilmestyi ensimmäisen kerran 1928 141 sivua Sudenmorsian  on balladimainen tarina Aalosta, johon metsänvartija Priidik mieltyy. Eletään 1650-lukua virolaiskylässä, jonka liepeillä liikuskelevat sudet. Kun kyläläiset j...

Viljankorjuuaika alkoi heti heinänteon jälkeen. Ei mitään lepoa Katrinalle. Hänen oli mentävä pellolle särkevin käsivarsin painava viikate käsissään. Nordkvistilla oli tänä kesänä yksi mies liian vähän, ja kun kukaan piioista ei osannut käyttää viikatetta, joutui se työ Bedalle. Mutta Katrinan oli mahdotonta välinpitämättömänä katsella, kuinka vanhan naisen kankea selkä taipui viikatteen yllä samalla kun kuumetäplät värittivät terävät poskipäät, ja yskä pakotti hänet pysähtymään ja sylkemään verta. Hän otti Bedalta viikatteen ja antoi tämän hoitaa helpompaa työtä, viljan keräämistä ja sitomista. Mutta sisimmässään hän itki, kun hän ajatteli, mitä hänen syntymättömästä lapsestaan tulisi. Sally Salminen: Katrina Teos 2018 alkuteos Katrina  1936 suomentanut Juha Hurme kansi Jussi Karjalainen 448 sivua Tällä kertaa klassikkohaasteen lukuvalinta tuotti päänvaivaa. En oikein keksinyt, mitä haluaisin lukea, ja valinta venyi ja venyi. Lopulta kävi niin, että klassikko valitsi minut: kirjas...

Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan. Richard Adams: Ruohometsän kansa WSOY 2018 (1. suomennos 1975) alkuteos Watership Down 1972 suomentanut Kersti Juva motot suomentanut Panu Pekkanen 532 sivua On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää  Gregorius . Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa . Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös. Ruohometsän kansa  on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toi...

Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway Otava 2011 (4. painos) ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956 alkuteos Mrs. Dalloway  1925 suomentanut Kyllikki Hämäläinen 277 sivua Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon. Mrs. Dalloway  on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta...

Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut. Maria Jotuni: Huojuva talo Seven-pokkarit 2007, julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava) 577 sivua Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä ). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo , joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta. © Niina/Yöpöydän kirjat Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet ...

"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan." Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995 1. painos suomeksi 1957 ...

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan." Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa isännöi Tekstiluola . Juhani Ahon pienoisromaani Yksin  ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus. Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään. ...

"Elli oli hänen nimensä.      Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä." "Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella. Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon. Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuos...

Klassikoita, klassikoita. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas käsillä! Neljättä kertaa haaste kokoaa bloggaajia lukemaan klassikkoteoksia, ja tällä kertaa rupeamaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt ei käsillä kuitenkaan ole klassikkopostaus vaan tarina siitä, kuinka luettavaa kirjaa ei ehkä kannata valita, ellei halua tehdä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kirjan valikoimisesta arjen haastetehtävää. Yksinkertaisimmillaan kirjan valinta tapahtuu näin: Pidä listaa klassikoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. (Esimerkiksi klassikkohaastepostauksista löytyy hienoja vinkkejä!) Hanki kirja vaikkapa kirjastosta itsellesi. Lue kirja. Vaikeammaksi asian voi tehdä siten, että ei pidä klassikkolistaa vaan luottaa pettämättömään muistiinsa. Viime kesänä klassikkohaastebloggauksia lukiessani ihastelin, miten kiehtovia kirjoja on maailma pullollaan. Mutta en kirjoittanut mitään muistiin. En yhtäkään nimekettä. Klassikkohaasteen lähestyessä kannattaakin sitten k...

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi . Keijukaisten valtias, Helena on täällä, kas! Häntä seuraa pyydellen noitumani miekkonen. Nähkääs ilveet ihmisten! Hulluus suur' on suvun sen! William Shakespeare: Kesäyön unelma (Otava 1999) Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku Suomentanut Yrjö Jylhä 95 sivua Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman , kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei sat...

"-Puolustavatko kaikki lakimiehet neekereitä, Atticus? - Tietenkin puolustavat. - Miksi Cecil sitten sanoo, että sinä puolustat neekereitä? Hän sai sen kuulostamaan samalta kuin jos sinä olisit keittänyt viinaa." Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Gummerus 2015) Alkuteos To Kill a Mockingbird  1960 Suomentanut Maija Westerlund 408 sivua On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja nyt emäntänä toimii  Tuija . Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen viime kesänä luin Oscar Wilden hienon Dorian Grayn muotokuvan , ja tällä kertaa päätin tarttua Harper Leen romaaniin Kuin surmaisi satakielen , josta otettiin hiljattain uusintapainoksia - kenties yhtenä innoittajana toimi tieto Leen salatusta toisesta romaanista, jota ehdittiin odottaa puoli vuosisataa. Kaikki taivaan linnut  ilmestyi suomeksi viime vuonna. Mutta asiaan. Kuin surmaisi satakielen  -romaanin minäkertoja on tyttö nimeltä Scout. Hän on poikamainen ja seuraa veljeään Jemiä niin paljon kuin ...