Kirjakaapin kummitus

Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen. Paula Sankelo: Katoava jää Warelia 2024 103 sivua Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää  on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa. Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva. Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä. Tiira pesii siellä, missä ...

Olemme jallittaneet itsemme melkoiseen nalkkiin. Akvaarion maitovalaan vangitsee allas, me puolestamme olemme jääneet jumiin omaan talousjärjestelmäämme, hintojen ja työpaikkojen ansaan, joka tuo lajimme biologiasta esiin sen karuimmat puolet. Geenimme ovat antaneet meille prososiaalisuuden ja elinympäristöjen puolustamisen kyvyt, mutta emme pääse käyttämään niitä, koska meitä ympäröivät talouden lasiseinät. Olemme kuin syväsukelluksiin ja kaukovaelluksiin kykenevä maitovalas, joka ei koskaan saa näyttää mahtavia taitojaan, vaan ui altaan ympyrää, päivästä toiseen, pääsemättä sen enempää syvyyksiin kuin horisonttien taakse. Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa – Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan Atena 2022 kansi Jussi Karjalainen 262 sivua äänikirjan lukija Irene Omwami kesto 5 t 36 min Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa  oli Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, mitä en ihmettele lainkaan. Teos tarkastelee ilmastonmuutosta ja ympäristötuhoa vetävästi, kiinnos...

 Susi numero kuusi, emosusi, katselee minua metallihäkistään. Sen turkki on valkea kuin talvinen taivas. Naaras ei ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä teräs tuntuu anturan alla. Ottaisin sen tiedon sudelta pois, jos voisin, sillä tuntemus on kylmäävä. Vaisto kehottaa minua rauhoittelemaan eläintä hiljaisin sanoin tai lempeästi koskettamalla, mutta minun läsnäoloni sitä kaikkein eniten pelottaa, joten jätän sen rauhaan. Charlotte McConaghy: Täällä oli susia WSOY 2022 alkuteos Once There Were Wolves  2021 suomentanut Saara Pääkkönen 358 sivua Pidin kovasti Charlotte McConaghyn romaanista Viimeinen muuttolintu  (WSOY 2021), joten kiinnostuin kirjailijan uutuusteoksesta heti, kun siitä kuulin. Kun romaani vielä osui silmiini kirjaston uutuushyllyssä, poimin sen epäröimättä mukaani. Viimeinen muuttolintu  käsitteli ilmastonmuutoksen tematiikkaa lapintiirojen kautta. Nyt ollaan jälleen ympäristön muuttumisen äärellä, mutta tällä kertaa mukana ovat sudet. Samaan tapaan kuin ...

Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi. Petra Rautiainen: Meren muisti Otava 2022 kansi Tuomo Parikka 208 sivua Aapa lentää Floridasta valtameren ylitse kotiseudulleen. Norjan Ruijassa häntä odottavat muistot ja harvat jäljelle jääneet sukulaiset. Siellä on kylä, jonka "horisonttia hallitsee ison nisäkkään luuranko". Meri on läsnä joka paikassa mutta se ei ole romanttinen mysteeri vaan jokin, joka on sekä tuonut että vienyt. Romanttista mysteeriä ei muutenkaan lukijalle tarjoilla. Maisema on karu, ihmisten välisistä suhteista puuttuu iso annos lämpöä. Tarinaa vie eteenpäin salaisuus, kysymys siitä mitä oikein tapahtui silloin, kun päähenkilö oli niin nuori, että kaikki oli vielä edessäpäin. Romaanin nykyhetkessä eletään 1980-lukua. Se on ajankohtana oivallinen valinta: Norjassa heh...

Minun naaraani nousee lentoon ensimmäisenä. Olen alkanut pitää sitä omanani, koska se on kaivautunut sisälleni ja tehnyt pesän sydämeeni. Auringon laskiessa kullanhohtoisena se kohoaa kannelta ja jää leijailemaan paikoilleen. Tunnustelee tuulta tai kenties nälkänsä pakottavuutta tai viettinsä väkevyyttä. Niin tai näin, lopputulos on sille mieleen, ja se räpäyttää siipiään kerran ja liihottelee vaivattomasti yhä ylemmäs kuin olisi vapaa maan kahleista. Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu WSOY 2021 alkuteos Migrations  2020 suomentanut Sari Karhulahti 345 sivua Charlotte McConaghyn romaani Viimeinen muuttolintu  ilmestyi jo syyskuussa, mutta se unohtui lukupinoon odottelemaan vuoroaan. Kun viimein tartuin kirjaan, se vei mukanaan. Päähenkilö ja minäkertoja on Franny Stone, kovia kokenut kolmekymppinen nainen. Hänen mukanaan kulkee menneisyys kahleina, joista hän pyristelee irti. Franny vertautuu lintuihin, joiden on pakko lähteä kerta toisensa jälkeen. Hän tuntee inhimill...

Jos kiipeäisi kaiteen yli ja päästäisi irti, katoaisi Pohjanmerelle. Lentäisi tuulen pyörteissä ja läiskähtäisi mereen jossain, missä vettä on sata tai kaksisataa metriä. Pyörisi ja kieppuisi ja vetäisi keuhkoihinsa vettä. Ei tarvitsisi välittää sulavista jäätiköistä tai katoavista hauraissta perhoslajeista, voisi vain lentää, lopettaa kauhun omalta kohdaltaan. Hetken aikaa ajatus tuntuu Astridista houkuttelevalta. Emma Puikkonen: Musta peili WSOY 2021 kansi Martti Ruokonen 287 sivua Emma Puikkonen on tullut tutuksi ajankohtaisista aiheistaan. Eurooppalaisista unista  lähtien olen ihaillut Puikkosen taitavaa tekemistä, ja ilahduinkin suuresti, kun huomasin Mustan peilin  ilmestyneen.  Romaanin keskeisenä tekijänä on öljy, joka yhdistää eri aikakausilla eläviä naisia. Ida Tarbell elää lapsuuttaan 1860-luvulla Rousevillessa, missä mustan kullan löytyminen saa ihmiset liikkeelle. 1970-luvulla Amsterdamissa lapsuuttaan elää Lotte Teer. Kaupungissa on hämmentävän hiljaista, ja...

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin kriisi. Se on kriisi, jonka kimppuun käydään aina yhdessä mutta joka kohdataan yksin. Enää emme pysty saamaan sekä entisenlaisia aterioita että entisenlaisen maapallon. Meidän täytyy luopua joko jostakin syömistavoistamme tai maapallosta. Näin suoraviivainen tämä ahdistus on. Jonathan Safran Foer: Me olemme ilmasto – miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla? Atena 2020 alkuteos We Are the Weather: Saving the Planet Begins at Breakfast suomentanut Ulla Lempinen 287 sivua Jos uudelle vuodelle voisi esittää listan ehdotuksista, mitä kirjoja jokaisen pitäisi lukea, olisi Me olemme ilmasto  listalla korkealla. Jonathan Safran Foerin teos puhuu ilmastonmuutoksesta, joka on jäänyt viimeisen vuoden aikana paljolti koronapeikon varjoon. Ongelma ei kuitenkaan ole väistynyt, ja toisaalta korona on osoittanut, että suuretkin yhteisponnistukset ovat mahdollisia, jos niihin vain halutaan ryhtyä. Olisiko rokotusten saamisen myötä siis aika kiinnittää jälle...

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukok...

Ja sitten ne olivat yhdessä, jäätikön vesi ja meren vesi, ennen kuin aurinko veti taas pisarat puoleensa, nosti ne höyrynä ilmaan, yhä korkeammalle, pilviin, sinne missä painovoima ei niihin vaikuttanut. Maja Lunde: Sininen Tammi 2019 Alkuteos Blå  2017 Suomentanut Katriina Huttunen 350 sivua Maja Lunden Sininen  liikkuu kahdella aikatasolla. Vuonna 2017 Norjassa veneilee Signe, joka on "liian vanha itkemään" ja kantaa mukanaan menneisyyden muistoja. Muistot ovat kauniimmasta maailmasta, jossa lapsuudenkodin läheisiä koskia ei ollut vielä padottu. Toisaalta muistoissa on jatkuvasti mukana äiti, jonka kanssa naisella on kovin ristiriitainen suhde. Vuonna 2041 tarinan minäkertoja on David, joka on paennut perheensä kanssa Ranskassa Argelèsin kylästä juosten. Pakomatkalla perhe on puolittunut, kun vaimo Anna ja poika August ovat kadonneet. David saapuu Lou-tyttärensä kanssa leiriin, johon ovat monet muutkin paenneet sietämättömiä olosuhteita. Kerta toisensa jälkeen Davi...

"Virheiden tekeminen ei voi olla kuolemansynti, koska kaikki tekevät virheitä. Mutta takertuminen kestämättömiin asemiin ja kyvyttömyys myöntää vanhojakaan virheitä on ylellisyys, johon meillä ei maailman nykyisessä tilanteessa ole varaa." Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen Into 2019 287 sivua Etelä-Euroopan helteet ovat puhuttaneet viime aikoina. Yle uutisoi  29.6.2019, että YK:n ilmatieteellisen järjestön mukaan tämä vuosi tulee olemaan historian kuumimpia. Ilmastonmuutos mietityttää ja pelottaakin. Ilmastoahdistukseen apua tarjoaa Risto Isomäen uutuusteos Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen . Isomäki pohtii kirjassaan useista eri näkökulmista sitä, mitä Suomessa voitaisiin tehdä ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Ote on ratkaisukeskeinen, ei maailmanlopun kuvia maalaileva, ja erityisesti kirjailija tarkastelee – kirjan nimen mukaisesti – sitä, mitä juuri Suomi voisi tehdä sen sijaan, että keskitymme pohtimaan pelkästään omaa hiilijalanjälkeäm...