Kirjakaapin kummitus

"Rakkaus on pitkämielinen, se antaa anteeksi, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin kuin sanassa sanotaan. Rakkaus ei etsi omaansa, paitsi kapakoista." (Novellista Että tuntisin eläväni ) Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni (WSOY 2013) 180 sivua Olen lukenut aiemmin Tuula-Liina Variksen teokset Rakas (2002) ja Vaimoni  (2004). Pidin niistä molemmista, ja kun tämä Variksen uusin teos sattui silmiini kirjaston viikkolainahyllystä, nappasin sen kiinnostuneena mukaani. Kirjan takakannessa paljastetaan, että kokoelmassa on kyse rakkaudesta, "sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa". Ja rakkautta novelleissa tosiaan on. Monenlaista, arkista, liiasta romantiikasta riisuttua rakkautta, joka viehättää juuri realistisuudellaan. Kokoelman avaava novelli Ester vuonna 1926  kosketti minua eniten . Esterin puoliso Hannes on vakavasti sairas, mutta vaimo elättelee toivoa yhteisten unelmien toteutumisesta: ...

"- Hienoja ihmisiä ja hyviä ystäviä, äiti kähisi krapula-aamuina, jolloin hienot ihmiset ja hyvät ystävät olivat hänen seuranaan juoneet kuukauden eläkkeen." (Novellista Pallo-Hoover ) Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (Atena 2014) 166 sivua Sari Pöyliön esikoisteos Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä  sisältää kahdeksan novellia, joissa seikkailevat äidit ja tyttäret. Heti ensimmäisessä novellissa Matkalla äidin kanssa  perinteinen äidin ja tyttären suhde kääntyy päälaelleen, kun Leeni-tytär on se, joka on tyyni ja vakaa, ja äiti taas kikattaa, irrottelee ja käyttäytyy sopimattomasti. Tuntuu, että Leeni ei pysty ymmärtämään äitinsä käytöstä ja hänen on pakko saada äidille diagnoosi, joka selittäisi omituisuudet. Hieman samantyyppinen äiti esiintyy myös novellissa Pallo-Hoover . Siinä Irene ryhtyy äitinsä omaishoitajaksi, koska kukaan muu ei tehtävään suostu ja koska Irene tarvitsee hyvän tekosyyn olla poissa kotoa. Novellissa Vahv...

"Mutta tytön saapumisesta lähtien hän muistaa kaiken selvästi: tytön tullessa filmin nopeus asettui kohdilleen ja ääninauha samaan tahtiin huulten liikkeiden kanssa. Kaikki sai merkityksen. Tie oli tie, jota pitkin pääsi tytön talolle. Päivä koostui sekunneista ja minuuteista ja tunneista, jotka tuntuivat joskus liian lyhyiltä ja joskus liian pitkiltä, mutta aina ne tuntuivat. Tytöstä tuli aurinko, jonka kiertolainen hän oli." Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (Tammi 2014) 249 sivua Anna-Kaari Hakkaraisen romaani Purkaus  sijoittuu Islantiin Heimaeyn saarelle, ja keskiössä ovat veljekset Kjarri ja Birk sekä Vigdis, tyttö, joka luo jännitteitä poikien välille. Romaanissa kerrotaan tarinaa kolmikon lapsuusvuosista aikuisuuteen saakka siten, että kunkin näkökulmaa avataan vuorollaan ja kirja muodostuu kolmesta osasta. Romaani alkaa tehokkaasti kuvaamalla Heimaeyn saarella purkautuvaa tulivuorta. Kjarri on aikuinen ja näkee, miten maa on revennyt ja "laava lyö tulisin...

"Illan tullen Langfordissa ei päässyt pakoon minnekään, ja vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään, etenkään vanhemmilleen jotka soittivat Delhistä joka viikonloppu, hän oli sairas koti-ikävästä ja kaipasi vanhempiaan niin kipeästi että kyyneleet tulvahtivat varoittamatta silmiin ensimmäisinä kuukausina." (Novellista Vaihtoehtoinen majoitus. ) Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Tammi 2012) Ensimmäinen suomenkielinen painos 2008 Alkuteos Unaccustomed Earth  ilmestyi 2008 Suomentanut Kersti Juva 434 sivua Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa  on kahdeksan novellia, jotka on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on nimeltään Hema ja Kaushik  ja sen kolmea novellia yhdistävät novelleissa esiintyvät hahmot Hema ja Kaushik. Toinen osa poikkeaa alkuosasta, jonka novellit ovat kaikki itsenäisiä tarinoita. Jostain syystä tuo jälkimmäinen osa oli mielestäni alkuosaa kiinnostavampi, vaikka ei kokoelmaan huonoja novelleja mahtunutkaan. Kokoelman niminovelli Tuore maa ...

"Mies oli myrsky tai sen meluinen merkki, se remusi suureen ääneen ennen kuin ehti kengätkään potkia jaloista pois, asunnossa ei leijaillut kodintuntu niin kuin oli kirjoittamaton sääntö aina kello seitsemäntoista kahdenkymmenenkolmen aikaan. Hellalla ei kiehunut soppa tai vääristynyt ilmeettömyys. Ja Veikolla varhainen nälkä, työmiehen mittatilatut tarpeet, etkä sinä koskaan tee mitään oikein, jumalauta nainen, ruoka on myöhässä perkele." Maaria Päivinen: Pintanaarmuja (ntamo 2013) 259 sivua Maaria Päivisen romaanista Pintanaarmuja  on mahdotonta pitää. Se on liian raju, liian rujo, liian paljon. Romaanin päähenkilö on Anna, jota Veikko lyö. Itse asiassa puhuminen lyömisestä on vähättelevää: Veikko pahoinpitelee, alistaa, vangitsee ja tekee niin paljon pahaa, että hyvälle ei jää tilaa. Ja silti Anna rakastaa häntä, ei pysty lähtemään. Ja Annaa rakastaa Herman, joka puhuu rakkautensa kohteesta palvoen: Hän oli kevät ja syksy, taantuma, nousukausi, vararikko, lott...

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit. - Etkö rakasta mua?! - Rakastan varmana." Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (Asema 2010) 44 sivua Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville  seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko Piirrostyyli on luonnosmaista. luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut. Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat. Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

"Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin." Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014) 174 sivua Kuten jo romaanin nimestä voi päätellä, Riikka Pulkkisen  Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän  tuo kirjailijasta esiin kokonaan uuden puolen, kun aiemmin on totuttu varsin vakavaan otteeseen. Romaanissa tarkastellaan kepeästi, humoristisesti ja ironisesti ihmissuhteita. Kieli on Pulkkiselle tuttuun tapaan elävää ja hyvää, ja teos sopii mainiosti kevyeksi välipalakirjaksi painavamman lukemisen lomassa. Romaanin päähenkilö on 28-vuotias Iiris Lempivaara, koulupsykologi, joka odottaa Aleksin kosivan. Kosinnan sijaan Aleksi haluaakin erota ja oksentaa, saa vatsataudin. Toivuttuaan Aleksi muuttaa pois ja Iiris opettel...

"En kuulu tänne kaupunkiin, jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin" Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003) 61 sivua Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton  (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä , jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista: "avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten luotojen takaa, vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--" Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja ma...