Kirjakaapin kummitus

Loitsun laaja varjo levisi perheeni ja kirveitä kantavien miesten väliin, sokaisi vihollisen silmät kuin sitkeä hämähäkinseitti. Äiti pakeni, siskoni hänen perässään. Hilla jäi heti jälkeen. Pelkäsin, ettei hän pääsisi karkuun, mutta äiti kaartoi takaisinpäin ja poimi hänet leukoihinsa, lähti sitten laukkaamaan metsän poikki. Hänen karhunpainonsa hakkasi maata ja katkoi oksia. Kiuru luikki perässä harmaaturkkisena usvana. Toivoin, että puut antaisivat meille anteeksi. Toivoin, ettei Tapion väki vihastuisi. Emmi Itäranta: Lumenlaulaja Teos 2025 kansi Jussi Kaakinen 410 sivua Sain päättää kirjavuoden 2025 kertakaikkisen upean kirjan parissa. Vuoden viimeiset tunnit uppouduin Emmi Itärannan Lumenlaulajaan  ja olin kiitollinen siitä, että sain lumoutua jostain niin syvästi. Lumenlaulaja  kertoo Kalevalasta  tutun Louhen tarinan. Alkuun hän on Lauha, mutta kovat kokemukset ja vaativa elämä muovaavat hänestä Louhen, pelätyn ja kunnioitetun Pohjolan valtiattaren, josta Elias Lön...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...

Mutta nyt en halunnut surra sitä, sillä Tomas oli vierelläni ja Aberranian suurin suo oli ehjä ja kaunis, ja sillä hetkellä tunsin, miten katseeni myötä jokin minun sisältäni virtasi maisemaan ja jokin maisemasta virtasi minuun. / Se oli ihmeellinen tunne, aivan kuin yhtä aikaa olisin irronnut itsestäni mutta kiinnittynyt maisemaan, kuin koko ympärillämme oleva loputtoman monimuotoinen aapa olisi hyväksynyt minut osasekseen, kuin olisimme jotenkin merkillisesti puhuneet yhteistä kieltä, puhutelleet toisiamme ja iloinneet toistemme olemassaolosta. Aura Koivisto: Harhamat Into 2023 kansi Elina Warsta äänikirjan lukija Rosanna Kemppi kesto 8 t 25 min Minäkertoja on uupunut. Hän on väsynyt jatkuviin tehokkuusvaatimuksiin ja työn alati kasvaviin odotuksiin. Hän pakenee nykymaailman vaateita Aberraniaan, paikkaan jota kukaan ei oikein edes muista. Aberrania on paikka, jossa voi vihdoin olla rauhassa. Ajatus palaamisesta työelämään kauhistuttaa kertojaa, mutta uudessa maailmankolkassa hän voi...

Kun Kiepaus tapahtui, ihmiset, autot, koirat ja männynkävyt putosivat humisten kohti taivasta. Suuri osa taloista lähti myös, ne, joiden perustukset eivät kestäneet. Ja niitä oli paljon, sellaisia taloja. Sinne lensi koko se maailma, jonka minä tunnen vain kirjoista. Osa lensi kiljuen, osa karjuen, osa hiljaisesti häviten. Ja pamahdukset ja rämähdykset ja kaiken maailman maaperän karjahdukset seurasivat toisiaan. Vedet kohisivat valtavalla voimalla meristä ja järvistä, ja merenpohjat itkivät vielä päiviä, valuttaen viimeisetkin pisaransa pohjamutien ja kallionkolojen uumenista. Vuokko Hurme: Kiepaus S&S 2017 kuvitus Susanna Iivanainen 249 sivua Luimme kolmasluokkalaisen kanssa yhdessä Vuokko Hurmeen romaanin Kiepaus , joka on Huimaa-fantasiasarjan avausosa. Se tutustuttaa paitsi päähenkilö Lennaan, myös ylösalaisin kääntyneeseen Kardumin kaupunkiin.  Kardum on syntynyt jo vuosia ennen Lennaa. Kiepaus käänsi maailman ympäri siten, että puoleensa ei enää vedäkään maa vaan taivas....

Paroni? Oliko paroni von Drever käynyt puodissa? Lovisa haki kappansa ja hartiahuivinsa ja juoksi sitten paketti sylissä niin lujaa kuin jalat kantoivat asematalon suuntaan. Kadunvarren kaasulyhdyt paloivat ja levittivät lämmintä hehkua lumisateen sakeutuessa. Raskas valkoinen peite oli asettunut maan peitoksi ja kaupunki näytti toisenlaiselta, kuin sisältäpäin valaistulta. Niin äänet kuin terävät linjatkin olivat pehmenneet, lika ja rumuus olivat toistaiseksi kätkössä katseilta. Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu Tammi 2022 alkuteos Jul i krinolin  2020 suomentanut Nina Mäki-Kihniä kansi Anna Henriksson / Pixelpiraya äänikirjan lukija Anna-Riikka Rajanen kesto 9 t 35 min Amanda Hellbergin romaani osui silmiini Instagramissa useaan kertaan joulun alla, ja päätin ottaa kertomuksen kuunneltavaksi. Olen huomannut, että vuoden pimeimpänä aikana usein kaipaan kepeämpää kirjallisuutta, ja historiallinen  Krinoliinijoulu  vastasi kaipuuseeni hyvin. Keskeisenä henkilönä tässä roman...

Selasin sivuja, jotka näyttivät aivan yhtä tyhjiltä kuin kirjan kannettiin, mikä oli outoa, sillä kirja oli selvästi kulunut ja käytetty. Sytytin yöpöydän valon ja samassa katseeni kiinnittyi haaleaan kirjoitukseen toisella sivulla. Siirsin kirjan lähemmäksi valoa. Teksti oli kaunista, käsin kirjoitettua ja yllättävän helppolukuista. Se näytti jatkuvan myös seuraavilla sivuilla. Sinikka Koyama: Joka kurjen laulua kuuntelee Basam Books 2022 kansi Sinikka Koyama 294 sivua Sinikka Koyaman esikoisteos Joka kurjen laulua kuuntelee  kertoo 19-vuotiaasta Sofiasta, joka päätyy yllättäen salaperäiseen Villa Ruusuun vanhan ystävänsä Nanan johdattamana. Sieltä Sofia löytää erikoisen kirjan, joka tuntuu välillä olevan tyhjä ja seuraavassa hetkessä täynnä tekstiä. Löytämänsä kirjan myötä Sofia tutustuu Mein tarinaan. Mei on elänyt satoja vuosia aiemmin Japanissa, mutta hänen ajatuksensa ja kokemuksensa vievät Sofian mukanaan niin, että tämän on välillä on vaikea erottaa historiaa nykyhetkestä. ...

Hän ohjasi auton taloa kohti johtavalle pitkälle ajotien näköiselle väylälle. Mitä lähemmäksi hän pääsi, sitä isommaksi talo kasvoi, kunnes Linus ei enää ymmärtänyt, kuinka hän ei ollut aikaisemmin kuullut tällaisesta paikasta. Ei siis tietenkään orpokodista, ei jos Äärimmäisen Korkea Johtoporras ei halunnut kenenkään tietävän siitä mitään. Mutta ilman muuta tämän saaren, tämän talon pitäisi olla hänelle tuttu. Hän vaivasi päätään, mutta mitään ei noussut esiin. TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä Karisto 2021 alkuteos The House in the Cerulean Sea suomentanut Mika Kivimäki kansi Sakari Tiikkaja 446 sivua Talo taivaansinisellä merellä  herätti huomioni Instargramissa, jossa moni kehui kirjaa. Lisäksi viehätyin kirjan kannesta, ja niinpä päädyin klikkaamaan tarinan Storytelin kautta luettavakseni. Alussa oli käynnistysvaikeuksia, se on pakko myöntää. Aika pitkään seuraillaan kaavoihinsa kangistunutta virkamiestä Linus Bakeria, ennen kuin päästään varsinaiseen tapahtumapaikkaan, ...

Jain ensimmäinen aamu luostarissa oli aurinkoinen. Keväisin meillä on täällä  yleensä  kauniit ilmat. Syksyllä alkuäiti harjaa hiuksiaan niin, että myrskyt piiskaavat saarta. Silloin rohkenemme tuskin pistää nenännipukkaammekaan ulos, sillä pelkäämme, että myrsky murskaa meidät vasten vuorenseinämää. Nyt lämpöä alkoi jo olla. Vielä saaremme Menos ei ollut pukeutunut kevätkukkiin mutta hento vehreys riemastutti jo vuohia. Maria Turtschaninoff: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita 1 Tammi 2014 alkuteos Maresi – Kroniker från Röda klostret suomentanut Marja Kyrö 180 sivua äänikirjan lukija Anni Kajos kesto 5 h 8 min Maria Turtschaninoffin nimi jäi mieleeni Arrasta  ja Finlandia Junior -palkinnon voitosta vuonna  2014. Jostain syystä Punaisen luostarin kronikoita -sarja on kuitenkin jäänyt avaamatta. Nyt, kun etsin Helmet 2020 -lukuhaasteen kohtaan 23 (kirja on julkaistu selkokielellä) luettavaa, osui eteeni Maresi , johon tartuinkin sitten innolla. Laura Lep...

Tuuli yltyi, se kantoi yhä kylmempää jäätä ja kovempia sanoja, näkymättömiä kivensiruja, joista huokui raivo ja ikuisuus.   Luulit olevasi meitä viisaampi, kuolevainen, koe siis voimamme nyt. Sinusta tulee kuolematon kuten meistä. Pystytkö kantamaan sellaisen voiman? Ei, ei. En minä mitään sellaista pyytänyt. Doilidh – Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni Gummerus 2019 471 sivua Katri Alatalon fantasiaromaanin Ikuisesti, siskoni päähenkilö on Caitriona, Cat, joka on kuolematon. Ikuinen nuoruus kuulostaa ensi alkuun tavoittelemisen arvoiselta, mutta Cat on tuomittu kuolemattomuuteen nuoruutensa valtavan virheen vuoksi. Nainen kantaa tuomiotaan mukanaan vuosikymmenestä toiseen, katsoo harvojen läheistensä vanhenemista ja maailman muuttumista. Cat on druidi, jolla on mystisiä voimia ja kyky keskustella jumalten kanssa. Jumalat vain ovat jäämässä unohduksiin, kun ihmiset eivät enää usko entisaikojen jumaliin vaan suuntaavat henkisyytensä muualle. Uutta toivoa ikiaikaisille ju...

"'Pelkokoetus', Morrigan kuiskasi. Hän ei tiennyt, oliko huojentunut vai kauhistunut. Toisaalta noidat eivät mitä todennäköisimmin olleet siellä keittääkseen hänet kattilassa tai taikoakseen hänet liskoksi. Toisaalta... miksi Jupiter olikaan kutsunut sitä? Hermoromahduskoetukseksi?" Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset Otava 2018 Alkuteos Nevermoor – The Trials of Morrigan Crow  2017 Suomentanut Jaana Kapari-Jatta 368 sivua Nevermoor: Morriganin koetukset  avaa fantasiakirjasarjan, jota on ehkä väistämättä jo ehditty verrata Harry Potter -sarjaan. Sarjasta on suomeksi julkaistu jo toinenkin osa, Meiniöseppä: Morriganin kutsumus , ja ensi vuonna julkaistaan kolmas osa, Hollowpox: The Hunt for Morrigan Crow . Ehkäpä se saadaan pian myös suomeksi. Sarjan päähenkilö on nuori tyttö, Morrigan Korppi, jonka lyhyttä elämää on alati varjostanut tieto siitä, että tyttö tulee kuolemaan yhdentenätoista syntymäpäivänään. Lisäksi Morrigan on saanut jatkuvasti k...

"Hän makasi valveilla tuskin silmiään räpyttäen ja yritti löytää tien sinne minne ei enää ollut pääsyä. Lumimyrskyn hyisen muiston takaa hän ei löytänyt mitään, vaikka kuinka pinnisteli. Se tuskastutti. Minun. Nimeni. On. Aleia. Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia." Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Kaksosauringot I (Gummerus 2017) 532 sivua Aleia on nuori nainen, joka päätyy kaukana tulevaisuudessa lumimyrskyn keskellä eräälle portille. Pihamaalta hänet löytää seleesi Corildon, jolla on mietittävää: ilman elementti on käyttäytynyt epävakaisesti, jotain outoa on meneillään. Mietittävää Corildonilla on pian lisää, kun kutsumaton vieras ei osaa sanoa menneisyydestään mitään. Selvää kuitenkin on, että tytössä on jotain erikoista. Se ei ole magiaa, ihmisaistein havaittavissa. Se ei ole mahdin aikaansaama muutos. Se on itse mahtia. Pian Coreildon ja tyttö, joka sanoo nimekseen Aleia, lähtevät pitkälle matkalle kohti Seleesiaa. H...

"Viesti oli lyhyt ja lakoninen. 'Ikävä Väinöä. Voisitko hakea sen takaisin?' Istahdin pöydän ääreen. Hakea Väinön takaisin? Minä? Miten? Olinhan toki edellissyksynä matkannut transsissa Tuonelle hakemaan Tietäjää taltuttamaan Kullervon henkeä, mutta sen koomin en ollut kokeillut shamaanintaitojani. Eihän minulla ollut edes omaa rumpua!" Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla (Haamu 2017) 165 sivua Mervi Heikkilän nuortenkirja Pohjolan porteilla  jatkaa Louhen liitosta ja Tuonella kulkijoista tutun Roonan tarinaa. Liikkeelle lähdetään varsin arkisista mutta tietyllä tapaa suurista teini-ikäisen elämään kuuluvista asioista, kun Roona miettii suhdettaan Aleksiin, mutta pian liikahdetaan selvästi kauemmas tavallisen teinin kuvioista, kun Roona saa yllättäviä vieraita. Tytön isä on saanut huolestuttavan näyn, joka enteilee pahaa. Hyvää ei lupaile myöskään Roonan lähellä viipyvä tumma varjo. Roona saa apua Sampsalta, joka tutustaa tytön Iraidaan, shamaanii...

"Hirka ei pelännyt yksinäisyyttä. Hän tunsi sen hyvin. Sen sijaan häntä kalvoi tunne, ettei hänellä koskaan olisi ketään, johon luottaa. Että hän oli salattujen aikeiden ympäröimä. Arvoitusten." Siri Pettersen: Mätä (Jalava 2016) Alkuteos Råta  2014 Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist 499 sivua Mätä  jatkaa Odininlapsesta tuttua tarinaa: keskiössä ovat Hirka ja Rime, jotka ovat joutuneet eroon toisistaan. Lukija tietää enemmän kuin nuoret, kun tarinaa seurataan vuoroin molempien näkökulmasta. Tarinan alku hieman yllättää, jos edellinen osa ei loppukiepautuksineen ole tuoreessa muistissa. Maailma, jossa liikutaan, on erilainen kuin Korpinkehät-sarjan avausosassa. Totuttelemista on myös ja ennen kaikkea Hirkalla, joka tuntee olevansa muukalainen ympäristössä, jonka lainalaisuuksia on vaikea ymmärtää ja jossa sanat olivat usein tuttuja, mutta silti vailla merkityksiä . Vaikeaa on sekin, kun ei osaa eikä missään tapauksessa voi kertoa, mistä on tullut. On vain opeteltava s...

"Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on kirja, joka on kirjoitettu sinua varten, ja joka tuhoaa sinut. Mutta sinä luet sen joka tapauksessa." Hanna Kauppinen: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut (Myllylahti 2016) 138 sivua (e-kirja) Nuoren Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut  herätti mielenkiintoni jo nimensä perusteella. Teos olikin helppo klikata luettavaksi, kun huomasin sen vapaana kirjaston e-kirjavalikoimassa. Tarinan päähenkilö on nuori Mila, joka on kulkuri, kotoaan lähtenyt ja kirjojen perässä liikkuva. Hän etsii täydellistä kirjaa ja samalla ehkä myös henkistä kotiaan: oma erityisyys erottaa Milan muista. Herra H:n Tarinataivaasta, uudesta erikoisesta kirjakaupasta, Mila kuitenkin löytää niin kirjoja kuin sielunystäviä. Erityisesti mieltä kutkuttaa ikätoveri Toni, ja ajatuksia herättää myös arvoituksellinen Julia. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut  sisältää kehystarinan, jossa nainen saapuu kustantajan luokse mukanaan...

"- Tuonelta se on tullut. Tuonelle se on ajettava. Ei ole Tuonen rakki, eikä Louhi, sitä ei silmä näe eikä käsi kosketa. Mutta tyttö osaa karhuna juosta ja hakea sen ainoan väkevän, joka voi ajaa pahan pois." Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat Haamu 2016) 159 sivua Tuonella kulkijat  on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjaan Louhen liitto , ja aiemmasta kirjasta tuttua perinteiden, fantasian ja tavallisen elämän sekoittamista on luvassa myös tässä teoksessa. Päähenkilö Roona on teinityttö, jota ei voi aivan tavallisena pitää: tytön suku on varsin erikoista väkeä ja lisäksi Roona hallitsee salaperäisiä taitoja. Tuonella kulkijat  alkaa melko tavanomaisissa merkeissä, kun Roona matkaa lomareissulle Turkuun tapaamaan isäänsä. Matkalla mietityttävät niin heinänteko Valpurin luona kuin poikaystävä Aleksi, mutta Turussa mielen valtaavat aivan muut asiat. Isän lisäksi kaupungista ovat salaperäisesti kadonneet kaikki linnut, ja lopulta Roona päätyy retkelle tavallisen maailman r...

"Maan alla ei ollut päiviä, ei liioin öitä. Oli tehtävä, joka meille oli määrätty: antakaa Tuonelan pyörien pyöriä, sielujen kiertää koneen eri tasoilla askareitaan tehden. Pitäkää elävät pois alisen mailta. Kaikki muu on oma asianne, kaikki muu aika on yksin teidän." Anne Leinonen: Vaskinainen (Osuuskumma 2015) 222 sivua Anne Leinosen romaania Vaskinainen  minulle suositeltiin, ja kirjaan tartuin, kun se kirjastossa osui vastaan. Kutsuun vastattuani tulin viedyksi Vaskinaisen ja Niilaksen mukana toiseen maailmaan, kauas täältä. Niilas elää kylässä, jossa huomataan, että asiat eivät ole normaalilla mallilla. Jokin on muuttunut, eikä muutos ole hyvä. Ihmisten silmissä kyti vielä kohdistumaton syytös. Jostakin oli löydettävä syntipukki, jossakin kulki se jonka uhraaminen lepyttäisi jumalat, poistaisi kirouksen tai tekisi kauhut olemattomiksi. Samoihin aikoihin omasta maailmastaan, alisesta, ajetaan pois Suna, Vaskinainen. Tuonelan kone rikkoutuu ja mullistaa maailman:...

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta. Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) 335 sivua Kudottujen kujien kaupunki  on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan. Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kys...

"Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muolla oli. Hän oli Voimaton. Hännätön." Siri Pettersen: Odininlapsi (Jalava 2015) Norjankielinen alkuteos Odinsbarn  2013 Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist 614 sivua Siri Pettersenin fantasiaromaani Odininlapsi  tutustuttaa Hirka-nimiseen tyttöön, joka saa viisitoistavuotiaana kuulla olevansa poikkeava. Hän on ihminen, odininlapsi, hännätön olento, jonka olisi pitänyt pysyä omassa maailmassaan tai kuolla jo vauvana. Suojelevan isän ansiosta Hirkan suuri erilaisuuden salaisuus on kuitenkin säilynyt, ja Hirka on asunut Elveroassa kuin kuka tahansa muukin yminmaalainen. Sitten yhteisön nuorten on määrä osallistua Riittiin, jossa tulee osata syleillä maata. Hirka tietää, että hän ei tekoon kykene, ja aika käy vähiin. Odininlapsi sijoittuu kylmään Pohjolaan. Luonto on tärkeässä osassa, sillä paitsi että Hirka nauttii luonnon läheisyyde...

"Päivät yksin talossa liukuivat raukeina toistensa ylitse, eikä Alma pukenut kertaakaan päälleen eikä hakenut postia laatikosta eikä sammuttanut televisiota kuin yöksi. Se välkehti äänettömästi taustalla silloinkin, kun hän ei jaksanut pelata eikä kuunnella mainoksia tai televisiopsykiatrin älytöntä puppupuhetta, makasi vain sohvalla milloin missäkin oudossa asennossa ja söi jotakin, mitä kaapeista oli sattunut löytymään. Ennen lähtöään Simon oli ostanut pakastimeen täyteen pizzoja ja valmiskeittoja." Minna Roininen: Unohdetut ovet - valintoihin perustuva syväkirja (Kirjalabyrintti 2015) Minna Roinisen romaani Unohdetut ovet  on luettavissa sekä perinteisenä romaanina että niin sanottuna syväkirjana, joka on mielenkiintoinen, uusi muoto. Syväkirjassa lukija itse vaikuttaa valinnoillaan siihen, miten tarina etenee, ja mahdollisia tarinan loppuja on Kirjalabyrintti-kustantajan mukaan kymmenen. Se, mihin loppuratkaisuun lukeminen päättyy, riippuu lukijan matkan varrella t...

"Lupus pysähtyi huohottamaan ja tarkisti suunnan kompassista. Nuoli oli jälleen liikahtanut lähemmäs etelää. Eikö Vaeltaja levännyt ollenkaan?" Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki (Otava 2015) 255 sivua Iida Sammalisto on vuonna 1995 syntynyt nuori kirjailija, jonka esikoisteos Tähtimosaiikki vie lukijansa toisenlaiseen maailmaan. Tuota maailmaa hallitsee kovalla kädellä Korppiruhtinas, jonka sotilaita pelätään ja vihataan. Tarinan keskeinen henkilö Suna on vaeltaja, joka kulkee vapaana kettunsa kanssa ja joutuu elämäntapansa vuoksi uhatuksi: Ainahan valtiaamme on paheksunut vaeltajia, mutta nyt hän on kuuluttanut, että kaikki vaeltajat, katusoittajat ja kodittomat ovat lainsuojattomia ja "vapaata riistaa" niin kuin hän sen itse ilmaisi. Suna on myös syy sille, että maan päälle, ihmisten joukkoon, laskeutuu Lupus. Ennustuksen vuoksi Lupus haluaa löytää Sunan, jota varten on olemassa suuri tehtävä. Lupus ei kuitenkaan ole ainoa Sunaa etsivä: viulunsoittajat...