Kirjakaapin kummitus

Kesäöissä on myös lyyrinen tuulahdus. Kun maa jäähtyy, viinimäkikotilot lähtevät liikkeelle kohti vihreitä lehtiä tai parittelukumppania. Tyyntyvissä tuulissa viipyilee tuoksuja jotka koskettavat yöperhosen tuntosarvia. Hämärää seuraa kehrääjän lento tai leivosen valitusvirsi. Sellaisina öinä tekee mieli mennä ulos. Nina Burton: Elämän ohuet seinät S&S 2022 alkuteos Livets tunna väggar suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 256 sivua Esseisti ja runoilija Nina Burtonin äidin menehdyttyä tämän asunto vaihdetaan kesämökkiin. Pieni mökki ja monet vajat isolla tontilla odottavat uusia ihmisiä. Idylli vaatii myös monenlaisia toimia, jotta siitä saadaan kunnollinen: luvassa on monenlaista remonttia ja luonto on asettumassa taloksi pyytämättä. Siinä oikeastaan onkin elämisen ja Burtonin kirjan hienous: että luonto on osa jokapäiväistä elämää. Orava ei vastustelematta sulata sitä, että sen reviirille tullaan melskaamaan; lokki täyttää tyytyväisenä vatsansa mökin ihmisasukkaalle t...

 "Antakaa hänelle sata vuotta lisäaikaa, päädyin toteamaan lukiessani viimeistä lukua – ihmisten nenät ja paljaat hartiat piirtyivät alastomina tähtitaivasta vasten, sillä joku oli vetäissyt verhon olohuoneen ikkunasta – antakaa hänelle oma huone ja viisi sataa puntaa vuodessa, antakaa hänen puhua suunsa puhtaaksi jaa jättää puolet siitä sanomatta minkä hän nyt panee kirjaansa, niin jonakin päivänä hän on kirjoittava paremman kirjan." Virginia Woolf: Oma huone Tammi 2020 alkuteos A Room of One's Own  1928 suomentanut Kirsti Simonsuuri kansi Emmi Kyytsönen 173 sivua Virginia Woolfin (1882–1941)  Oma huone  on feministinen klassikko, johon olen tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten. Otin kirjan nyt uudelleen luettavaksi, koska halusin palautella teosta mieleeni. Toki hyvä syy oli sekin, että Woolfin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 140 vuotta. Lisäksi yksi innoittaja oli hiljattain lukemani Suvi Ratisen Omat huoneet , joka kuljettaa mukanaan Woolfin teosta. Oma ...

"Yksinäisyys. Miltä se näyttää? Islannin laavakentältä. Ei puita, ei kasvillisuutta. Pelkkiä harmaan sävyjä, aukeaa, taivasta – kauempana ehkä jokunen hyisessä tuulessa tutiseva pieni pensas. Kerran olin siellä, Islannin kuumaisemassa. Otin lakeudella muutaman askeleen ja mielessäni välähti: niin, sehän olen minä! Juuri siltä yksinäisyyteni näyttää." Malin Lindroth: Vanhapiika – Tahattomasti yksinäisen tarina Atena 2019 Alkuteos Nuckan  2018 Suomentanut Hannimari Heino 115 sivua Malin Lindrothin Vanhapiika  on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos siitä, mitä on olla yksinäinen nainen, vanhapiika, yhteiskunnassa, jonka perusyksikkö on pariskunta. Lindroth ottaa uudelleen käyttöön sanan vanhapiika, peilaa nykymaailman yksinäistä naista menneisyyden sisariinsa ja tuo esille kirkkaasti sen, mitä on olla nykyajan vanhapiika. Monen muun tavoin myös Lindroth on toivonut löytävänsä rakkauden ja päätyvänsä parisuhteen. Hän on kyllä tavannut miehiä ja rakastunut – jokainen ...