Kirjakaapin kummitus

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Elämä loppui. Elämä jatkui. Arktinen tarina muuttui megafaunan tarinasta ihmisen tarinaksi. Sekin on kestänyt jo todella kauan. Eikä ihmisenkään tarinoista ole jäänyt paljon jäljelle, sillä oma historian muistimme on vain pieni osa niistä. Kierikissä, Yli-Iissä Oulun lähellä, on kivikautinen asuinpaikka, joka nyt on metsää, suota ja joenpenkkaa mutta jossa on ollut yhtäjaksoista asumusta muutaman tuhannen vuoden ajan, alkaen noin 7 000 vuoden takaa. Asukkaat siellä ovat siis aikanaan kantaneet mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Tämän hetken Suomen vanhimmalla kaupungilla Turulla on ikää kaupunkina noin 800 vuotta. Mitä tarinoita ja myyttejä Kierikin esi-ihmisillä oli tuollaisessa paikassa? Kuinka he itsestään kertoivat? Kuinka pitkälle heidän kerrottu muistinsa ylsi? Jäljellä on asuinkuoppia ja pieniä esineiden paloja, joista ei voi paljon päätellä. Jotain tapahtui, elinolosuhteet muuttuivat, kaikki hiljeni. Markku Heikkilä: Arktisen maailman jäljillä Into 2023  äänikirjan lukij...

Suomen kielen kurssilaisten rivit alkoivat harveta. Ihmiset todellakin muuttivat Suomeen juhannusjuhlissa kuullun kutsun rohkaisemina. Vera puhui asiasta Georgille, jonka tutkimusmatka Baikalille oli peruuntunut ja tiedekunnan varat jäädytetty. He elivät ystäviltä saaduilla lainarahoilla, ryyneillä ja Ninan koulussa jaettavan ruoka-avun säilykkeillä. Ehkä heidänkin kannattaisi alkaa koota tarvittavia papereita. Ihan varmuuden vuoksi, vaikka eivät he olleet mihinkään muuttamassa. Mitä he siellä vieraassa maassa tekisivät? Ei heitä siellä kukaan odottanut. Mutta jos tilanne muuttuisi vielä huonommaksi, olisi ainakin joku pakotie. Anna Soudakova: Varjele varjoani Atena 2022 kansi Laura Noponen 277 sivua Anna Soudakovan toisinkoinen Varjele varjoani  kertoo maahanmuuttajaperheen tarinaa kahden sukupolven kautta. Vera ja Georgi rakastuvat 1980-luvulla ja perustavat perheen. Heidän tyttärensä Nina on lapsi, kun olot Pietarissa alkavat käydä yhä kehnommiksi ja perhe tekee päätöksen: he mu...

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto. Angela Carter: Sirkusyöt Otava 1986 alkuteos Nights at the Circus  1984 suomentanut Kimmo Rentola 366 sivua Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt . Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi. Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka v...

Hänen murheensa. Toivomus oli yksinkertainen – Aljona, Sofia – ja hirvittävän hetken ajan hän salli itsensä uskoa siihen, uskoa että hän ja Nataša ja Chegga ja hänen ystävänsä tosiaan saisivat tytöt palaamaan kotiin, että poliisipäällikkö ja muut poliisit onnistuisivat viimeinkin, että hänen perheensä palaisi ennalleen. Että Lilian perheenjäsenet löytäisivät kadonneen tyttären ja sisaren. Että hekin saisivat toipua. Julia Phillips: Katoava maa Siltala 2021 alkuteos Disappearing Earth  2019 suomentanut Hilkka Pekkanen kansi Miika Immonen 320 sivua äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 12 t 15 min Sisarukset katoavat jälkiä jättämättä koillisvenäläisestä kaupungista. Poliisi etsii heitä, mutta tuloksia ei synny, koska ainoa mahdollinen silminnäkijäkään ei isommin pysty auttamaan – eikä poliisi hänen todistukselleen juuri arvoa anna.  Tyttöjen äiti elää aikaa ennen ja jälkeen kohtalokkaan päivän. Hän miettii, mitä olisi voinut toisin, ja samaan aikaan elämä jatkuu. Tyttöjen selitt...

Juri ja Boris ovat myös tulleet pöytään. Jakavat yhden jakkaran. He katsovat Mihaa yhtä ihastunein ja lumoutunein katsein kuin tytöt. Maria tietää, että pikkuveli rakastaa musiikkia. Juri seuraa paikaltaan näiden nuorten aikuisten, sodan vuosina melkein vanhuksiksi muuttuneiden arasti sädehtivää, pikkuhiljaa yhä vahvemmin roihuavaa elämänjanoa. Se näkyy heidän naurussaan, suurissa eleissään ja keskusteluissaan, joissa puhutaan kaikesta muusta paitsi sodasta, pelosta ja kärsimyksestä. Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät Atena 2020 244 sivua Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät  pohjautuu esikoiskirjailijan isoisän elämäntarinaan. Ja se tarina onkin kertomisen arvoinen: Juri elää Neuvostoliiton kuohuvaa 1900-lukua ja näkee niin sorron vuodet kuin 1990-luvun mullistuksen. Romaanin sivuilta hahmottuu matka Stalinin vallan alta kohti turkulaista lähiökerrostaloa. Romaanin käynnistää prologi, joka sijoittuu 2010-luvulle Turkuun. Ollaan nykyajassa, romaanin kertojan Marian ukki on väsyneen...

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukok...

"Mainittakoon muuten, että Dunja-mummo ompeli myös päällysvaatteita, mutta ei emännän käyttöön. Itse en ehtinyt nähdä tätä, mutta tiedän äidin kertomasta: ilman ompelukonetta, pikkuruisin siistein pistoin, ja leikkasi ilman kaavoja, silmämääräisesti. Nyt se tuntuu kummalliselta, mutta ennen vallankumousta monet ompelivat siten: harsimalla koottu vaatekappale sovitettiin vartalon mukaiseksi nuppineulojen avulla." Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki Into 2020 alkuteos  Город, написанный по памяти   (Редакция Елены Шубиной, 2019 suomentanut Kirsti Eira 331 sivua Jelena Tšižovan Muistista piirretty kaupunki  hämmensi alkuun. Ryhdyin lukemaan romaania mutta pian ymmärsin, että tässä onkin kysymys muistelmateoksesta. Kirjailija tarkastelee omaa historiaansa ja sukunsa historiaa neljän sukupolven ajalta: paljon Tšižova muistaa itse, paljon on kuulopuheiden varassa. Tšižovan suvun tarina ulottuu neljän sukupolven taakse. Kun ollaan Venäjällä, ehtii noiden vuosikymmenten ...

Hän ei vastannut mitään. Käännyin, kävelin muutaman askeleen ja sitten kurkistin vielä taakseni vilkuttaakseni hänelle. Hänen takaansa liukuportaista nousi jo uuden junan ihmisiä, jotka törmäilivät häneen ja saivat hänen ylävartalonsa tempoilemaan puolelta toiselle. Minun kävi häntä sääliksi, mutta jätin hänet kuitenkin siihen ja kävelin ulos. Reetta Aalto: Vadim S&S 2020 äänikirjan lukija Usva Kärnä kesto 7 h 8 min Tuijan  emännöimä kirjablogien naistenviikko jatkuu Reetta Aallon romaanilla Vadim , ja samalla onkin hyvä juhlia Reetan nimipäivää. Reetta Aalto on elokuvantekijä, ja Vadim  on kirjailijan esikoisromaani. Vadim  sijoittuu Pietariin, missä kirjailija opiskeli 1990-luvulla teatteriohjausta. Samoihin aikoihin tapahtuu myös Vadim , jonka minäkertoja on tekemässä elokuvaa ja työskentelee Pietarissa. Taidenäyttelyn avajaisissa nuori suomalaisnainen tapaa nahkatakkisen Vadimin, jossa on jotain erikoista, yhtä aikaa kiehtovaa ja arveluttavaa. Nuoret aikuiset päät...

Ajattelin usein Raskolnikovia Pietarin-vuosinani, sillä liikuin monien sellaisten paikkojen lähellä, jotka Dostojevski mainitsee kirjassaan. Opetin englanninkielisessä koulussa ja kuljin sinne Heinätorin kautta, joka on yksi romaanin tärkeimpiä tapahtumapaikkoja. Raskolnikovin lähdettyä liikkeelle vuokrahuoneestaan hänen mieltään alkavat piinata ajatukset murhasta, ja lopulta hän toteuttaa teon. Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle –  ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista Atena 2019 Alkuteos The Anna Karenina Fix. Life Lessons from Russian Literature  2017 Suomentanut Heli Naski 299 sivua Viv Groskopin Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista  ei alkuun herättänyt minussa juurikaan kiinnostusta. Sitten huomasin, että kirja alkoi saada varsin innostunutta vastaanottoa. Ja kun kirja sattui olemaan lähikirjastossa saatavilla, ajattelin, että annan sille ainakin mahdollisuuden. Vaikka tiesin, että Viv Groskop on toimitta...

"Laskeudun röykkiölle ja tutkin kallionkylkeä lähempää. Punertava kiviaines on täynnä soikeita, mustia silmiä. Joissain on vaalea keskusta, toiset ovat pikimustia. Kaikkia ympäröi ohut, vaalea kehä kuin auki rävähtäneet silmäluomet." Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus 2017) 645 sivua Anni Kytömäen Kivitaskua  odotin innolla, sillä kirjailijan esikoisteos Kultarinta  (2014) oli oikein vakuuttava avaus, joka antoi luvan odottaa Kytömäeltä paljon. Esikoisesta tuttua on tässä toisessakin linnun nimeä kantavassa kirjassa, mutta paljon on uutta: Henkilöt ovat uusia tuttavuuksia, Suomesta poiketaan suureen itänaapuriin ja nykyajasta aikaan ennen itsenäisyyttä. Ennen kaikkea miljöö on muuttunut: metsästä on siirrytty kalliomaisemiin, ja kivi on romaanissa tärkeä elementti. Erityisesti viehätyinkin siitä, miten kauniisti ja elinvoimaisesti Kytömäki romaaninsa maisemia rakentaa. Kallioiden ja vesistöjen ihailijana tunsin olevani Kivitaskun  maisemissa kotonani. Louhur...

"Minua vaivasi kihlaukseni jälkeen arvostelukyvyttömyys. En ajatellut huomispäivää juostessani Moskovassa naamiaisista toisiin, en ajatellut muuta kuin kauneuspilkkua leuassa tai uutta hiusmuotia, uudenlaisia valaanluita joilla sain nostettua rinnat miltei leukaan asti. Minä aloin tuossa vaiheessa ajatella samoin kuin kaikki turmeltuneet hovilaiset. Olin kuitenkin tuleva keisarinna, ja Aleksandra muistutti aina siitä, että tulevan keisarinnan käytöksen tulee olla hillittyä. Minun olisi pitänyt ottaa oppia hänestä. Hän oli naisena esikuvallinen." Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava 2011) Äänikirjan kesto 19h 51min. Lukija Leena Pöysti Laila Hirvisaaren romaani Minä, Katariina  lähtee liikkeelle 1700-luvun lopulta, kun Venäjän keisarinna Katariina II kaatuu näyttävästi ja joutuu jalkansa loukattuaan vuoteen omaksi. Jalkaa parannellessa suurvallan hallitsijalla on aikaa tarkastella elämäänsä taaksepäin ja avata sitä, millainen tie vei nuoren saksalaisprinsessan koh...

"- Tämä on Vorkuta ja täällä vallitsevat taigan lait. Teillä ei täällä ole enää nimeä. Ei menneisyyttä. Te ette ole mitään. Tässä nimenhuudossa kerrotte rangaistuksenne luonteen ja pituuden, jatkossa vain vankinumeron." Katja Kettu: Yöperhonen (WSOY 2015) 326 sivua Katja Ketun Yöperhonen -romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1937. Tuolloin päähenkilö Irga, rajavartiolaitoksen päällikön tytär, on 15-vuotias ja hiihtää Neuvostoliittoon paetakseen isänsä käskyläisiä ja päästäkseen rakkautensa luokse. Raivoisa hiihto vie tielle, joka on päällystetty ainakin murheella, pettymyksillä, petoksilla, pelolla, raskaalla työllä ja toivolla sekä luottamuksella. Rakkaus pettää ja nuori tyttö päätyy viimeisillään raskaana vankileirille Poliittisena vankina, jonka status takaa sen, että työtä helvetillisissä oloissa riittää. Tarinan menneisyydestä siirrytään välillä vuoteen 2015, kun Irgan pojantytär Verna on saapunut Marinmaalle Lavran kylään isänsä pyynnöstä. Isä on tullut Lavraan s...

"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi." Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015) Alkuteos The Undertaking  2014 Suomentanut Heli Naski 242 sivua Audrey Mageen romaani Sopimus  sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikä...

"Tottuneena maailmanmiehenä Vronski päätteli heti yhdellä silmäyksellä tuon naisen ulkoasusta, että tämä kuului korkeimpaan seurapiiriin. Vronski pyysi anteeksi ja oli jo menossa vaunuun, mutta tunsi kertakaikkista halua vielä kerran vilkaista naista - ei niinkään tämän harvinaisen kauneuden eikä siron ja koruttoman sulouden vuoksi, mikä ilmeni hänen koko olemuksestaan, vaan siksi että noiden viehättävien kasvojen ilmeessä oli jotain erityisen lempeää ja hienoa." Leo Tolstoi: Anna Karenina (Karisto 2008, 14. painos) Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi Moskovassa 1875-1877. Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö 999 sivua Aloitin Leo Tolstoin klassikkojärkäle Anna Kareninan lukemisen elämäni ensimmäisellä lukumaratonilla, johon liittyvän postauksen voi käydä lukemassa täällä . Syitä siihen, miksi maratoonasin juuri Anna Kareninan seurassa, on useita: Kirja on lymynnyt pitkään lukemattomana omassa kirjahyllyssäni. Olin kirjannut tavoitteekseni, että luen teok...

Valitsin kesän toiselle yhteiselle lukumaratonille luettavaksi klassikkotiiliskiven, Leo Tolstoin Anna Kareninan (1877). Varsinainen maratonpäivä on vasta huomenna, mutta omien aikataulujeni takia aloitan urakkani jo tänään. Tiedän jo nyt, että en pysty lukemaan aivan yhtä intensiivisesti kuin moni muu, sillä seuranani on vauva, ja muutakin puuhaa on tiedossa. Lisäksi kyseessä on elämäni ensimmäinen lukumaraton, joten en aseta suuria tavoitteita itselleni. Toivon vain hyviä lukuhetkiä ja lukemisen iloa! Blogini lisäksi päivitän tietoja Twitteriin ja Instagramiin hashtagilla #lukumaraton. Tämänkertaista maratonia muuten emännöi Lukutoukan ruokalista . 09.30 Nyt se alkaa!  Vauva on päiväunilla ja äidillä on tiedossa ainakin hetki rauhallista lukuaikaa. "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."    11.15 Olen menossa sivulla 76. Olen juonut kahvia ja sukeltanut venäläisen aateliston rakkauskiemuroihin...

"Tiesin, että matka todentuu vasta sitten, kun on palannut kotiin, ja se täyttää päivät niin, että hetket ja paikat sekoittuvat toisiinsa. Kun kuvat asettuvat toistensa päälle ja jonkinlaisen salaisen prosessin kautta syntyy voimakenttä, jossa varjomme vaikuttaa pidemmältä kuin oma itse, vasta silloin matka muuttuu koetuksi." Michèle Lesbre: Punainen sohva (LURRA Editions 2014) Ranskankielinen alkuteos Le Canape rouge  2007 Suomentanut Timo Torikka 155 sivua Michèle Lesbren pienoisromaani  Punainen sohva kuvaa monenlaista matkantekoa. Romaanin päähenkilö Anne matkustaa halki Venäjän tavoittaakseen Gylin, miehen, joka on vuosia aiemmin kadonnut hänen elämästään. Samalla Anne tekee matkaa muistoissaan, joihin kytkeytyy vahvasti Clémence, Pariisin-kodin naapurissa asuva hatuntekijä punaisella sohvallaan. Myös Clémence tekee omanlaistaan matkaa. Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäk...

"Lähtiessäni laskin käteni Alman kädelle. Silloin Alma raotti huuliaan ja kuiskasi sen lauseen: - Etsi isä." Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Otava 2014) 480 sivua Venla Hiidensalon romaanin Karhunpesä  keskiössä on Matalena, valokuvaaja, joka palaa ulkomailta Suomeen ehtiäkseen vielä tavata mummunsa Alman, joka makaa sairaalassa. Alma pyytää pojantytärtään selvittämään, mihin Voitto-isä aikoinaan katosi, ja Matalena ryhtyy työhön. Yhden ihmisen vaiheiden selvittäminen johtaa monisyiseen tarinaan, joka ulottuu koskettamaan monia ihmiskohtaloita ja avaa hienosti Suomen historiaa, erityisesti sisällissodan aikaa. Matalenan mummun isä Voitto on 1910-luvun lopulla joutunut pakenemaan Suomesta Venäjälle. Punaiset ovat hävinneet sisällissodan, ja häviäjien puolelle lukeutuva Voitto lähtee Buin kylään rakentamaan muiden kaltaistensa kanssa ihanneyhteiskuntaa. Se oli ollut viimeinen kerta, kun hän oli nähnyt isän. Alma oli seissyt ikkunassa katsomassa isän perään. Hän oli kuu...

"Osa artikkeleista kuvaili Grigoria hulluksi musikaksi, joka oli lumonnut tsaarittaren hypnoosilla. Joissakin vanhemmissa lehdissä puolestaan ylistettiin hänen pyhyyttään. Kirkonisät puhuivat milloin hänen puolestaan, milloin vastaan, löytyipä yhdestä lehdestä kuva, jossa Grigori istui arvokkaana munkki Iliodorin ja piispa Hermogenin seurassa." JP Koskinen: Ystäväni Rasputin (WSOY 2013) 355 sivua Olin vuosia, vuosia sitten hyvin kiinnostunut Venäjän viimeisen tsaarin ja hänen perheensä kohtalosta. Perheen traagisen kohtalon ohella mieleeni jäi salaperäinen Rasputin, joka oli hyvin ristiriitainen hahmo. Tähän ristiriitaisuuteen tarttuu myös JP Koskisen romaani Ystäväni Rasputin , jossa päähenkilönä on nimenomaan erikoinen historian henkilö Grigori Rasputin. Romaani kuvaa hänen viimeisiä vuosiaan ennen Venäjän vallankumousta, jonka seuraukset ovat historian kirjoituksista tutut. Romaanin kertojana toimii Rasputinin oppipoika Vasili Brut š ev, jonka tarkkaa ikää ei tiede...