Kirjakaapin kummitus

Katsoessani äänen suuntaan näen sohvalla vieraan naisen. Hän on asettunut sohvannurkkaan ja lehteilee jotakin mikä näyttää partituurilta. Hänellä on yllään kaftaanimekko ja päässään silmälasit, ja hän on kietonut pitkät hiuksensa nutturalle. Olemuksessa on jotakin tuttua, mutten saa palautetuksi mieleen, missä olen nähnyt hänet aiemmin. Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani S&S 2025 kansi Jenni Saari 280 sivua Kirjailijan kotiin kannetaan flyygeli. Se on kirjailijan hankinnoista kaikkein huikentelevaisin , niin yletön että sen haluaisi piilottaa, jos kätkeminen olisi mitenkään mahdollista. Flyygeli tuo mukanaan kuitenkin jotain piilotettua: yhtäkkiä soittimen koskettimia käsittelee tottuneesti suurisilmäinen nainen, joka samalla rikkoo talon hiljaisuuden ja vie kirjailijalta rauhan, joka yleensä vallitsee silloin, kun hän on yksin kotona. Mutta nyt hän ei olekaan yksin, vaan on saanut kutsumattoman vieraan, joka soittaa, istuu sohvalla ja avaa ääntään. Kutsumaton vieras on Maria Cal...

– Meidän pitää kertoa sulle jotain tästä meidän kodista, isä sanoi lopulta. – Tämä talo on ollut olemassa melkein kaksisataa vuotta, ja niin pitkässä ajassa ehtii tapahtua kaikenlaista. Hyvää ja pahaa. Lähes kaikki täällä asuneet perheet on olleet ihan tavallisia, eläneet niin kuin nyt yleensä eletään, mutta ennen meitä täällä asui perhe, jolle kävi pahasti. Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset Tammi 2022 kansi Eevaliina Rusanen 253 sivua Lennin perhe muuttaa uuteen kotiin, jota varjostaa synkeä menneisyys. Viereisessä autiotalossa majailee Pasi, jolla on yhteyksiä Lennin uuden asuintalon murheeseen. Pasi saa seurakseen nuoren Valon, joka ei onnistu pysymään kuivilla vaan tarvitsee huumausaineannoksensa päivittäin. Valon äiti Niina etsii turvapaikkaa kerrostalosta. Kaikkia yhdistää pieni tehdaskaupunki ja se, että kaikilla on omat varjonsa. Ehkä murheellisimmilta tuntuvat pienen Lennin varjot. Alakouluikäisenä hän joutuu kantamaan vastuuta perheestään, suree isän vointia ja yrittää löytää ...

Säälittelevät kuvaukset psykopaattien latteasta tunne-elämästä  aiheuttavat minussa kateuden pistoksia. Miten vapaasti ihminen voikaan liikkua ja toimia maailmassa, kun tunteet eivät tule tielle. Miten miellyttävää elämän täytyy olla, kun kaikkea katsoo suloisen välinpitämättömyyden läpi. Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma S&S 2021 ulkoasu Hilkka Semeri 160 sivua Tuntemani maailma  päättää Pauliina Vanhatalon omaelämäkerrallisen trilogian. Aiemmin ovat ilmestyneet Keskivaikea vuosi  (2016) ja Toinen elämä  (2018). Tämä trilogian kolmas osa onkin kiintoisa päätös sarjalle. Aiemmat osat olivat tuntumani mukaan enemmän sisäänpäin katsovia, nyt kurotetaan laajemmalle. Erityisen huomion teoksessa saavat psykopaatit, joista kirjailija haluaa tietää enemmän. Psykopatian kautta hän tarkastelee omaa mielenmaisemaansa ja erityisesti tunteitaan. Vanhatalo pitää jossain määrin ongelmallisena sitä, että tunteita on niin paljon ja ne vaikuttavat elämään niin suuresti. Psyko...

"Titi huomasi, että häntä tarkkailtiin. Katse tytön silmissä muuttui. Oli kuin ihminen olisi paljastunut koneen alta ja Ilmo olisi nähnyt vilaukselta persoonan kaiken kieltäytymisen, tunnollisuuden ja itsensä kurittamisen alla. Tytön sisällä asui joku, siellä ei ollut pelkkää tyhjää." Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä Tammi 2019 383 sivua Äänikirjan lukija Usva Kärnä Kesto 8 t 48 min. Titi kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja ajautuu yksinhuoltajaäiti Riitan siipien suojiin. Riitta elää poikiensa Ilmon ja Niklaksen kanssa, on teatteri-ihminen ja taiteilija. Titi sukeltaa Riitan myötä aivan erilaiseen maailmaan kuin mihin hän on tottunut. Titin lapsuutta ja nuoruutta leimaavat epäilys ja kysymykset, jotka eivät sovi uskovalle. Tyttö etsii itseään ja omaa paikkaansa samalla, kun arvailee äidin mielentiloja ja yrittää olla apuna. Teatteri tarjoaa Titille mahdollisuuden olla jotain muuta kuin mitä on, mutta sisimpänsä hän haluaa pitää piilossa. K...

"Jotta ikäisestäni naisesta saa hyvän päähenkilön, hänen tulee erota, pettää tai tulla petetyksi, menettä lapsi tai ratkaista murhia. En minäkään jaksaisi sarjaa, jonka keskushahmo vain ajattelee ja lukee, pesee pyykkiä ja täyttää tiskikonetta." Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä S & S (2018) 206 sivua Toisen elämän  alaotsikko on Muistiinpanoja , joka kuvaa kirjaa minun mielestäni hyvin. Kokonaisuus on fragmentaarinen, välähdyksistä koostuva, vaikka jonkinlainen koronologia merkintöjä yhteen sitookin. Muistiinpanoista oli kysymys myös Keskivaikeassa vuodessa , joka ilmestyi 2016 ja josta pidin paljon. Väkisinkin tulin lukeneeksi Toista elämää   Keskivaikean vuoden  jatkona, ikään kuin jonkinlaisena sisarena. Enkä usko suuresti vääryyttä tehneeni, sillä kirjoissa on kyllä paljon samaa. Henkilökohtainen ote, sujuva eteneminen ja tapa havainnoida elämää ovat läsnä tässäkin teoksessa. Nyt ei kuitenkaan puhuta masennuksesta. Sen sijaan keskiössä ovat pohdinnat sii...

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta." Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015) 224 sivua Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi  -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika . Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua. Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää. Kuvat ja...

"Mielessä pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Dramatisoinko tilaani? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti." Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi (S&S 2016) 236 sivua Pauliina Vanhatalon teos Keskivaikea vuosi kertoo masennuksesta omakohtaisesti, todellisuuteen ja oikeisiin kokemuksiin nojaten. Kirja kattaa kirjailijan elämää vuodenkierron verran. Kaikki alkaa kevättalvella, kun tavallinen talviväsymys ei väistykään vaan arjesta on tullut ankeaa. Lähes päivittäin itkettää, "onnen ja tyytyväisyyden kokemukset ovat muuttuneet teoreettisiksi", arkiset toimet ovat tavattoman raskaita, pinna katkeilee turhan usein. Eikä olo muutu paremmaksi, vaikka kevät koittaa. Psykiatri määrittelee Vanhatalon tilan keskivaikeaksi masennuksek...