Kirjakaapin kummitus

Kun Maila kirjoittaa, hänen on hyvä olla, silloin hän on eniten oma itsensä, kokonainen. Kun hän kirjoittaa, hän voi käsitellä surullisia asioita, hän voi pyrkiä ymmärtämään niitä, hän voi muokata niitä, hän voi tutkia niitä, hän voi haudata ne. Mitä enemmän hän kirjoittaa, sitä enemmän myös tapahtuu, kirjoittaminen kasvaa hänen sisällään, se voimistuu ja alkaa muokata häntä myös ihmisenä.  Pirkko Soininen: Kipulintu WSOY 2023 kansi Martti Ruokonen 181 sivua Pirkko Soinisen Kipulintu  kertoo runoilija Maila Pylkkösestä (1931–1986), joka ei suoraan sanottuna ollut minulle entuudestaan tuttu runoilija. Kipulintu  tekee hänet tutummaksi ja avaa runoilijan traagista elämää, kuvaa äitiyttä ja taiteilijuutta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, ...

Wivi sulkee silmänsä ja kuvittelee talon mielessään – ja se auttaa, hetken päästä päänsisäinen usva hälvenee, ja hän näkee, miten rakennuksen plaani on pääosin suorakaiteen mallinen, mutta perussymmetrian hajottaisivat toisella pitkällä sivulla oleva puolipyöreä lasikuisti ja vastakkaiselle sivulle sijoittuva avokuisti. Rytmi! Se tuo rytmin rakennukseen ja samalla valoa ja avaruutta. Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet Bazar 2021 382 sivua Pirkko Soinisen romaanin Valosta rakentuvat huoneet  päähenkilö on todellinen ihminen, vuosina 1872–1966 elänyt Wivi Lönn, ensimmäinen merkittävä suomalainen naisarkkitehti. Kaunokirjallisin keinoin Soininen rakentaa kuvan edelläkävijän elämästä aina lapsuudesta 1930-luvulle saakka. Lopusta löytyy vielä tärkeiden vuosilukujen aikajana. Romaani on rakenteeltaan episodimainen ja varsinkin alussa rikkonaisuus tuntuu hieman liialliselta. Myöhemmin teksti eheytyy tai sitten rytmiin vain tottuu, ja mielelläni asetun tarkastelemaan sitä, miten t...

"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--" (Runosta  Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi ) Pirkko Soininen: Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013) 69 sivua Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät  on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen : satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeen Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni. Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa...