Kirjakaapin kummitus

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Kun lähdemme pois kun menemme talveen / saari sytyttää puihin punaiset valot. Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa Siltala 2024 113 sivua Sain keskellä surua arvokkaan vinkin lukea joskus Tuija Välipakan runokokoelma Saari josta olen poissa . Onneksi sain. Olen keskittynyt runoihin välillä pidätellen kyyneliä, välillä henkeä. Olen nauttinut kokoelman säkeistä suunnattomasti ja ihmetellyt, miten kauniisti ja koskettavasti runoilija voi pukea surun ja ikävän sanoiksi. Saari josta olen poissa  oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se oli minulle sitä, mitä olin tietämättäni kaivannut. Runojen ja runoilijan perässä lukija saa kulkea saareen, joka on ollut osa elämää oikeastaan aina. Siellä on paljon tuttua ja paljon muistoja, ja isä on siellä vieläkin, vaikka hän onkin poissa. Ajatuksessa menetetyistä rakkaistamme osana meille tärkeitä paikkoja on jotain suunnattoman lohdullista. Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti. / Ei, vaikka minulle soitetaan sairaalasta: / isäsi on kuollut. / / Hän o...

Siimassa oli valmiina teräksinen, haukien mutkille purema peruke. Elina avasi pakin, valitsi yhdeksänsenttisen popperivaapun ja kiinnitti sen perukkeeseen. Hän pani vanhaan silmälasikoteloon vielä muutaman lipan ja lusikan ja pienen vaapun ja työnsi kotelon saappaanvarteen. Hän astui ulos navetasta takapihalle ja katsoi valkoisia pilviä. Ne liikkuivat verkkaisesti taivaan poikki kuin mutatoituneet enkelit. Elina ajatteli, että tästä tulee vielä ihan hyvä päivä. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys Siltala 2019 äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 27 min Pienen hauen pyydystys  on yksi aika pitkään lukulistallani pyörineistä kirjoista. Muistan, että se herätti paljon myönteistä huomiota joitakin vuosia sitten. Myöhemmin se päätyi Kirjagram top 100 -listalle eli kirjasomettajien mielestä tämä pohjoiseen sijoittuva romaani on yksi parhaista 2000-luvulla julkaistuista kotimaisista kirjoista. Päädyin viimein lämpimän loppukesän aikoihin ja syksyä odotellessani klikkaamaan Juhani Ka...

Äänikirjakoosteessa on tällä kertaa erilaisia henkilöitä jonkinlaisessa elämänsä taitekohdassa tai eräänlaisella tilinpäätöshetkellä. Kun yksi tietää olevansa maallisen taipaleensa ehtoopuolella, on toiselle avautumassa tervehtymisen myötä uudenlainen näkymä edessä odottaviin vuosiin. Yksi taas joutuu yllättäen keskelle parisuhdekriisiä, kun toinen on ehtinyt hautoa eropäätöstä jo jonkin aikaa. Jouduin lopulta lähtemään tälle matkalle yksin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, etten kyennyt pyytämään Äpärältä anteeksi. Tai ehkä hän vain oli päättänyt olla leppymättä, mistä sen tietää. Joillekin kiistan ja nykyhetken väliin mahtuvilla vuosilla kun ei näköjään ole mitään merkitystä. Kymmenen, kolmekymmentä, neljäkymmentäviisi vuotta... enpä minä tästä lähtien enää anelekaan. En anteeksiantoa enkä matkakumppaniksi. Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan Otava 2024 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 6 t 58 min Pirjo Hassisen Päiväretki varjojen maahan  kuvaa lähe...

On kysymys haaveissasi. / On kysymys rohkeudesta olla lapsellinen / rakastaa satuja. Ilman mielikuvitusta ei pärjäile / tarvitsemme näkyjä. Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä Siltala 2024 62 sivua Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä  tuli vastaan kirjasomessa ja herätti mielenkiintoni. Kokoelma on jaettu kahteen osaan – menettämiseen ja säilyttämiseen – ja ensimmäisessä osassa korostuvat muistot, mennyt, myös kuolema, ja samalla yhteydet ihmisiin – siskoon, sukuun. Huomaan, että toinen osa – Säilyttämisestä  – puhuttelee minua enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä osin siksi, että se todella puhuttelee: ”Sinä näet / meistä unia, uskot uniin, et siihen että ne ovat sinä / vaan siihen että ne ovat me kaikki. – –” Mutta myös siksi, että osassa on kenties alkua enemmän tarttumapintaa, jotain joka herättää ajatuksia.  Runoissa on vahvaa yhteiskunnallisuutta. Niissä otetaan kantaa kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta, tuod...

Ääneen sanottuna ajatus kuulosti Ulrikasta entistä vieraammalta. Hänkö joutuisi valvomaan, miten vaivaiset kyyröttäisivät syömässä. Hänkö paimentaisi kirkkoon koko sekalaisen lauman, kokoon kuivuneet vanhukset ja itsekseen hupattavat hourut. Harmaat koiperhoset. Vähitellen myös hän itse kuluisi raudanharmaaksi, kampaisi hiuksensa tiukasti taaksepäin ja puristaisi huulensa kireäksi kukkaron suuksi. Hän vyöttäisi mustan pukunsa mustalla nahkavyöllä, jolla kilkkaisi avainnippu kuin vanginvartijalla. Puvun pitsikaulus ulottuisi korviin saakka, raapisi ihoa, kätkisi alleen surullisen, kuihtuneen kaulaheltan. Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta Siltala 2024 kansi Laura Noponen 354 sivua Ulrikan elämä mullistuu kertaheitolla. Pyrkimykset saavuttaa arvostusta pikkukaupungissa pyyhkiytyvät olemattomiin, kun Ulrikasta tulee yllättäen leski. Kutsun rouvasyhdistyksen jäseneksi saa heittää menemään, kun menehtynyt puoliso jättää jälkeensä vain velkaa. 1800-luvun lopun maailma piirtyy esiin vak...

Liv pudistaa päätään, he molemmat naurahtavat, ampiainen lennähtää Ellenin ohi ja Liv tuntee ajatustensa karkaavan takaisin kalliolle, mieheen, tämän ääneen ja puhtaalta tuoksuvaan paitaan, käteen, joka oli hipaissut hänen säärtään, ja miten siinä, juuri silloin, epävarmuus oli väistynyt halun tieltä.  Helmi Kekkonen: LIV! Siltala 2024 182 sivua Liv on perheen pienimmäinen, on ollut aina, mutta hän ei halua ” kuulla siskojensa järkeviä mielipiteitä tai varoituksia, hän ei tarvitse niitä, ei enää ”. Miksi tarvitsisikaan, onhan hän aikuinen jo, ja nuoren aikuisen lailla hän viettää viimeistä lomaviikkoaan ilman suuria velvoitteita, hitaissa kesäpäivissä lojuen. Eräänä loma-aamuna Liv kohtaa rannalla miehen, jossa on samaan aikaan jotain häiritsevää ja kiehtovaa. Kohtaaminen synnyttää Livin sisällä ihmeellisen keveyden , eikä hän halua kertoa miehestä siskoilleen, vaikka yleensä he tietävät toisistaan niin paljon. Hän haluaa pitää miehen ja mahdollisen tulevankin kohtaamisen vain itse...

Kun äiti minähän olen yksi teistä. Äideistä, jotka surevat virheitään ja tietävät riittämättömyytensä. Ja ottavat vastaan sen kätketyn vihan, jota äitejä kohtaan tunnetaan, koska he eivät milloinkaan ole riittäviä; koska heidän rintansa aina lopulta ehtyvät. Minulla ei ole sitä ylellisyyttä, että voisin vain keskittyä syyttämään edellistä äitipolvea. Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – väärässä olemisen historia Siltala 2023 kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals 267 sivua Sirpa Kähkönen voitti vuoden 2023 Finlandia-palkinnon omakohtaisella romaanillaan 36 uurnaa – väärässä olemisen historia . Romaani kertoo ennen kaikkea kirjailijan äidistä, vuonna 2022 menehtyneestä Riitasta, mutta myös suvun historiasta ja siitä, miten kipupisteet valuvat sukupolvesta toiseen. Kun Sirpa Kähkönen kuulee, että sukuhautaan mahtuu 36 uurnaa, hän ryhtyy keräämään äitinsä muistoksi ja turvaksi esineitä, joita tulee olla 36. Esineiden ja äidin päiväkirjojen kautta kirjailija tutkii, miksi äiti oli sellainen kuin o...

Pimeään ja yhä pimenevään vuodenaikaan tuli valittua melkoinen kirjanelikko. Kuuntelemissani äänikirjoissa käsitellään niin rasismia kuin sotaa ja vankeutta. Aiheet ovat totta vie synkkiä, mutta silti voin tästä valikoimasta suositella ihan jokaista teosta. Ne avartavat ajatuksia ja vievät pois omasta kuplasta.  Rebecca Solnit kirjoittaa Eksymisen kenttäoppaassa siitä, miten yksinolon kauneus avoimella tiellä saattaa ihmisen välitilaan. Siinä hetkessä on vain tie ja maisema ja oma sisäinen maailma: ”Maiseman synnyttämä tunne on kuohuttava ja läpitunkeva, sen tuottama ilo muistuttaa kipua, kun horisontin sininen on syvimmillään tai pilvet loihtivat niitä mahtavia ohimeneviä asioita, jotka on paljon helpompi muistaa kuin kuvailla.” Aino Frilander: Los Angeles -esseet Kosmos 2023 kansi Anna-Mari Tenhunen äänikirjan lukija Heljä Heikkinen kesto 4 t 50 min Aino Frilanderin esikoisteos vie Yhdysvaltain länsirannikolle, kaupunkiin, jossa kirjailija olisi halunnut elää nuoruutensa: ”Haamus...

Minua ei potilaiden valvominen häirinnyt, kai heillä sai jotakin ajanvietettä olla. Kun olin yksin osastollani, eikä kukaan ollut vahtimassa, annoin heidän olla omissa oloissaan. Vapaudenriistossa oli tarpeeksi rangaistusta, puhumattakaan veneerisistä sairauksista, joista potilaat kärsivät. Turhaan ei paikkaa kutsuttu Kuppalaksi. Heidi Airaksinen: Vierge Moderne Arktinen Banaani 2021 äänikirja Siltala 2023 äänikirjan lukija Karoliina Niskanen kesto 9 t 40 min Heidi Airaksisen esikoisteos Vierge Moderne  herätti kirjasomessa ilmestyttyään myönteistä huomiota ja sai kiinnostukseni heräämään. Varasinkin Laventelimurhat-sarjan avaavan dekkarin äänikirjahyllyyni jo hyvissä ajoin odottelemaan dekkariviikkoa. Vierge Moderne tarjosikin kiinnostavan dekkarielämyksen! Se sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin ja erityisesti Kumpulan kartanoon, jossa pidetään sairaalaa. Siellä hoidetaan veneerisiä tauteja eli sukupuolitauteja, ja yksi hoitajista on Kerstin. Eräänä yönä Kerstin löytää yhden potilaist...

Siitä lähtien, kun A oli nähnyt tuon kamalan talon, hän oli alkanut totutella ajatukseen lähestyvästä väkivallasta, niin kuin silloin koulun pihalla, tympeä, mahaa kalvava tietoisuus vaarasta ja kylmä päättäväisyys, hän kävelisi siitä huolimatta, ja sitten hän olikin ylimmässä kerroksessa Iran ovella. Eikä hänellä ollut suunnitelmaa, ei aavistustakaan, mitä sanoa. Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus Siltala 2022 graafinen suunnittelu Tuomo Parikka 400 sivua Aavistin, että Iida Rauman Finlandia-palkittu romaani Hävitys. Tapauskertomus  olisi kaikkea muuta kuin hyvän mielen luettavaa. Aavistin, että se olisi vaikea, raastava, ahdistavakin. Aavistin, että se olisi vaikuttava ja vaativa. Olin aavistuksineni oikeassa. Hävitys on loistelias ja häiritsevä, hieno ja vangitseva romaani siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu kaiken aikaa, ja siitä, mistä ei puhuta. Hävitys  kertoo ravistelevalla tavalla kouluväkivallasta ja siitä, miten huonosti aikuiset lapsia kohtelevat, miten lapsia e...

Avasin oven ja hän seisoi siinä tuijottaen minua vaaleanharmailla silmillään. Huopahattu muodikkaasti vinossa, mutta ei niin paljon, että häntä olisi erehtynyt luulemaan pariisittareksi. Ei, ranskalainen hän ei ollut. Aivan liian pitkä. Eikä kirjailija. Ehkä Amerikkalaisista ystävistä tai Punaiselta ristiltä. Kuuluin niin moneen järjestöön, etten itsekään oikein pitänyt niistä lukua. Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär Otava 2022 kansi Jussi Karjalainen 464 sivua äänikirjan lukija Talvikki Eerola kesto 17 t 41 min Leena Parkkisen romaani Neiti Steinin keittäjätär kietoutuu löyhästi todellisuuteen. Kirjailija Gertrude Steinilla oli tiettävästi suomalainen keittäjätär, ja hänen tarinansa alkoi kiehtoi kirjailijaa siinä määrin, että suomalaisnainen päätyi romaanin kansien väliin. Lopputulos on hyvällä tapaa jännitteinen historiallinen romaani, jonka keskeinen kysymys on: kuka on tämä mystinen ja arvoituksellinen keittäjätär? Suomalaishahmon arvoitus avautuu vähitellen, kun hänen ta...

Ihan teknisesti päädyttiin sivuntekijöiden kanssa formaatissa siihen, että lisättiin asteriski tekstissä sinne missä tuote mainittiin ja loppuun kursiivilla *saatu . Oli hassua kirjoittaa semmoinen vähän intiimielämäänkin viittaava voisko sanoa maskuliininen sana omalle rivilleen kun välillä haki postista juttuja joista ei yhtään tiennyt mitä ne oli, ja muutenkin vaati harkintaa selittää lapsille että tämä Nordhausin paketti tai mikä lie OOIP:n lahjakortti oli vain ja ainostaan äidin työsuunnitelman tulosta. Mikko Granroth: Mustat juuret Siltala 2022 kansi Veera Kaamos Pitkänen 211 sivua Mikko Granrothin esikoisteos  Mustat juuret  on novellikokoelma, joka vie erilaisiin paikkoihin ja ennen kaikkea erilaisiin mielenmaisemiin. Teoksessa esiintyy niin erakkomaiselta vaikuttava valokuvaaja kuin korvakin, joka haluaa tuoda aatoksensa kuuluville. Novelleissa ollaan niin maan päällä kuin maan sisässä, kotona ja työpaikkahaastattelussa. Kokonaisuutta voisi luonnehtia adjektiivil...

Uutta romaania kirjoitan kuin huumetta. En ole koskaan niin onnellinen kuin istuessani rauhassa koneen ääressä. Anna-Liisa Haavikko: Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä Siltala 2021 509 sivua äänikirjan lukija Erja Manto kesto 19 t 8 min Kaari Utrion elämäkerta on todellinen sukellus paitsi kunnioitettavan kirjallisen uran tehneen feministin elämään myös suomalaisen kirjallisuuden lähihistoriaan. Neljä vuosikymmentä kirjailijana on tarkoittanut samalla neljää vuosikymmentä osana kirjallisuuden alaa ja osana yhteiskunnallista muutosta ja keskustelua. Tämän kaiken Anna-Liisa Haavikko on koonnut toimivaksi paketiksi, jonka äärellä lukija saa oivaltaa, muistaa, hämmästyä ja innostua. Ahmin joskus nuorena Utrion historiallisia romaaneja läkähdyksiin asti. Niin paljon, että jossain vaiheessa naureskelin jo saaneeni tarpeekseni. Sitä naureskelua ei ole tarkoitettu ivaksi vaan uskon Utrion teoksilla olleen tärkeä osa siinä, minkälaisia mahdollisuuksia ja oikeuksia näin naisella olevan. Utrio...

Tyttären poikaystävä katselee kotimme kirjahyllyä ja kysyy montako kirjaa olen kustantanut. Nuorelle insinöörille lukumäärä olisi konkreettinen kuvaus elämäntyöstäni. Laskuharjoituksen jälkeen arvelen allekirjoittaneeni toistakymmentä tuhatta uuden kirjan kustannussopimusta ja moninkertaisen määrän sopimuksia uusituista laitoksista, pokkareista ja antologiateksteistä. Oletko lukenut ne kaikki, hän kysyy. Ei, en ole, mutta tuhansia kyllä. Jokaista valmistunutta kirjaa olen punninnut kädessäni. Ehkä viidenneksestä olen erityisen ylpeä, toista viidennestä vähän häpeän ja loput lienevät ihan kelpo kirjoja. Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö –Kustantajaelämää Siltala 2021 400 sivua äänikirjan lukija Cécile Orblin kesto 20 t 34 min Leena Majander-Reenpää palaa muistelmateoksessaan Kirjatyttö – Kustantajaelämää vuosiinsa kirja-alan ammattilaisena. Lapsuuden kirjarakkaudesta kasvaa monipuolinen ja monivaiheinen ura, joka vie Otavan markkinointiassistentin työstä kustannusjohtajaksi samaan yrit...

Naukkailimme ouzoa ja kuuntelimme Nirvanaa. He olivat viikko sitten palanneet Kreikan-matkalta. Naapurin mies asetti käden vaimonsa hartioille. Ele oli yksinkertainen ja luonnollinen. Lämmin käsi tuntui varmasti ihanalta paljaalla iholla. Siihen aikaan en olisi voinut kuvitella mieheni tekevän noin muiden läsnä ollessa. Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista Siltala 2021 278 sivua äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 10 h 9 min Marko Järvikallaksen novellit ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa, mutta niin vain esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä  (2020) on jäänyt lukematta. Nyt tartuin kirjailijan uutukaiseen, ja kyllä kannatti. Sano jotakin kaunista  on kiehtova, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä novellikokoelma. Teoksessa on kymmenen novellia. Yhteistä niille on henkilöhahmojen jonkinlainen sivullisuus. Jokainen heistä kohtaa jotain kummallista ja päätyy johonkin erikoiseen tilanteeseen, jonkinlaiseen vinksahtaneeseen kuplaan, josta ei tunnu olevan i...

Hänen murheensa. Toivomus oli yksinkertainen – Aljona, Sofia – ja hirvittävän hetken ajan hän salli itsensä uskoa siihen, uskoa että hän ja Nataša ja Chegga ja hänen ystävänsä tosiaan saisivat tytöt palaamaan kotiin, että poliisipäällikkö ja muut poliisit onnistuisivat viimeinkin, että hänen perheensä palaisi ennalleen. Että Lilian perheenjäsenet löytäisivät kadonneen tyttären ja sisaren. Että hekin saisivat toipua. Julia Phillips: Katoava maa Siltala 2021 alkuteos Disappearing Earth  2019 suomentanut Hilkka Pekkanen kansi Miika Immonen 320 sivua äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 12 t 15 min Sisarukset katoavat jälkiä jättämättä koillisvenäläisestä kaupungista. Poliisi etsii heitä, mutta tuloksia ei synny, koska ainoa mahdollinen silminnäkijäkään ei isommin pysty auttamaan – eikä poliisi hänen todistukselleen juuri arvoa anna.  Tyttöjen äiti elää aikaa ennen ja jälkeen kohtalokkaan päivän. Hän miettii, mitä olisi voinut toisin, ja samaan aikaan elämä jatkuu. Tyttöjen selitt...