Kirjakaapin kummitus

Äänikirjoihin valikoitui syksyn tullen kuunneltavaksi historiaa eri kulmista. Tämänkertaisessa kirjanelikossa on esillä menneisyyttä niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden muodossa. Suomalaisia oli Titanicilla tosiaan jo aiemminkin mainittu 64 kappaletta. Toki Titanicin täydelliset matkustajaluettelot menivät aluksen mukana, joten aivan täysin varmaa tietoa ei ole. Pitkään ajateltiin, että suomalaisia olisi laivalla ollut 63, mutta sitten löydettiin yksi rouva, joka oli suomalainen. Tämä 64. matkustaja oli syntymänimeltään Alina Backberg, joka oli vaihtanut nimensä jo tuossa vaiheessa Alice Johnsoniksi. Hän oli Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen, joka oli jo aikaisemmin lähtenyt siirtolaiseksi. Amerikassa hän oli mennyt ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin, heillä oli kaksi lasta, ja he olivat nyt käymässä Suomessa, koska Alicen isä oli vaikeasti sairas ja he halusivat päästä tapaamaan tätä vielä ennen tämän kuolemaa. Valitettavasti isä kerkesi kuolla ennen kuin he pääsivät Helsinki...

Sitten tein Mun elämän. Säkeistöissä 7-soinnut vuorottelevat hypnoottisesti. Tekstin pitäisi olla yhtenevä melodian ja harmonian kanssa, sen pitäisi kuvata elämäntapaa, joka sekavana vei mukanaan ja josta ei päässyt irti vaikka halusi. Ajattelin loputtomia iltoja Lostarissa – siellä oli aina hauskaa, mutta samalla kaikkeen liittyi jonkinlainen alakulo. Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen: Vilkkumaa Gummerus 2023 graafinen ilme Bifu/People´s 432 sivua Ai että. Maija Vilkkumaan omaelämäkerta kertoo töölöläistytön noususta suomalaisen musiikkimaailman huipulle, ja tarina on kovin kiinnostava, inspiroiva ja ajatuksia kutitteleva. Se avaa välähdyksittäin sitä, minkälaista oli elää nuoruutta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ja pyrkiä samalla kohti musiikillisia unelmia maailmassa, joka oli varsin miehinen. Teos avaa muusikko Maija Vilkkumaan uran syntyä, musiikin teon ihanuutta ja vaikeutta sekä sitä, miten musiikki on vankkumaton osa elämää, johon kuuluu muutakin kuin musiikki. Vilkkumaa  ...

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen." Miina Supinen: Mantelimaa (WSOY 2015) 317 sivua Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa . Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin. Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua...

Pääsin eilen viettämään Helsingissä muutaman tunnin ihan omaa aikaa, ja käytin tuon ajan hyödykseni tehokkaasti. Ensin suuntasin Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyä katsomaan. Täytyy myöntää, että hämmästyin sitä, kuinka monipuolinen, lahjakas ja tuottelias kuvataiteilija Tove Jansson on ollut. Oli todella mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, sillä se tuntuu kertovan hänestä myös ihmisenä hyvin paljon. Olen säästänyt Tuula Karjalaisen Janssonista kirjoittamaa kirjaa ensi syksyyn, mutta nyt tuntuu, että näyttelystä olisi varmaan saanut irti enemmän, jos kirja olisi tullut luettua ensin. Näyttelyesitteestä ja näyttelytilojen tiedoista toki sai ensiapua tiedonnälkään. Kortteja ja jääkaappimagneetti. Ateneumin kaupan tarjotinvalikoimaa. Ateneumista suuntasin Akateemiseen kirjakauppaan, jonne odotettiin saapuvaksi Jhumpa Lahiria. Ostin pokkarina hänen teoksensa Kaima , vaikka myös uutuusteos Tulvaniitty  olisi ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan raaskinut ny...