Kirjakaapin kummitus

Ulkona oli ollut vielä valoisaa, kun Gilly oli noussut Helenan autosta ja huomannut, että Fairacresin edustalla olevissa kylteissä oli kuraroiskeita. Hän oli päättänyt puhdistaa kyltit heti ja samalla siistiä vähän puutarhaakin. Ensivaikutelmat olivat hurjan tärkeitä. Helena irvaili hänen mieltymykselleen Four in a Bed -sarjaan, jossa kriittiset majatalon omistajat yöpyivät toistensa majoituksissa, tarkastivat sängyt vuodevaatteita ja patjoja myöten ja nousivat tuolin avulla etsimään pölyhiukkasia kattokruunuista, mutta pikkutarkkuus oli oikeasti tärkeää. Sitä paitsi Gilly halusi setviä ajatuksiaan, ja ajattelu kävi aina helpommin, kun sai samalla puuhastella. Katie Fforden Kevättä mielessä  (Bazar 2023, suom. Siiri Hornsby, lukija Meri Nenonen, kansi Satu Kontinen) kertoo äidistä ja tyttärestä. Gilly pitää majataloa kodissaan, jonka on saanut työllä ja tuskalla pidettyä itsellään avioeron jälkeen. Uusi tuttavuus Leo saa Gillyn kuitenkin pohtimaan, joko olisi aika luopua rakkaaksi ...

"Tämän osa haluan olla, tähän haluan kuulua, niin hän ajatteli, näistä ihmisistä ja heidän elämästään tietää, olla osa tätä kaikkea. Osa maailmaa, elävä ja aktiivinen, ei kamarin nurkista katseleva ulkopuolinen joka ei tohdi sanoa mitään ellei häneltä erikseen kysytä." Minna Rytisalo: Rouva C. Gummerus 2019 367 sivua Rouva C.  on fiktiivinen kertomus todellisesta henkilöstä, naisesta jonka tunnemme parhaiten nimellä Minna Canth. Romaanin alussa hän on vielä Minna Johnson, lankakauppiaan tytär Kuopiosta, joka haluaa päästä opettajaseminaariin. Vaikkei perhe ajatusta innolla kannatakaan, pitää Minna päänsä ja muuttaa Jyväskylään, järvikaupunkiin, opiskelemaan. Siellä hän kohtaa lehtori Ferdinand Canthin, jonka kanssa päätyy lopulta naimisiin ja perustamaan perheen. Kuten tiedetään, Ferdinand kuolee melko varhain ja Minna jää lapsikatraansa kanssa yksin. Rouva C.  päättyy siihen, kun Minna pakkaa muuttokuorman ja palaa lastensa kanssa lapsuudenkotiinsa Kuopioon ryhtyäks...

"Sinä et olisi koskaan jättänyt lastasi etkä minua. Sellainen sinä et ole. Et voi olla. Ethän, Lempi." Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016) 234 sivua Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi  oli viime kesän todellinen kirjatapaus varsinkin, kun Hesarikin äityi teosta vuolaasti kehumaan. Kiittäviä arvioita on vilissyt siellä, täällä, ja kun niin käy, nousevat minun kohdallani niin odotukset kuin myös nurinkurisesti kirjaan tarttumisen kynnys aika korkealle - nimimerkillä Neljäntienristeys oli pitkään lukematta. Lempiin  kuitenkin päätin tarttua, jotta tietäisin, mistä tässä kohinassa oikein on kysymys. Kirjastosta kirja saapui kahden viikon pikalainana, joka sekin innoitti avaamaan romaanin kannet saman tien. Pienen haasteen lukemiselle asetti todella se, että odotukset olivat jo asettuneet kovin korkealle. Vaikka varoin etukäteen arvioiden tarkkaa lukemista, en onnistunut asettumaan sellaiseen kuplaan, että olisin voinut aloittaa lukemisen täysin puhtaalta pöyd...