Kirjakaapin kummitus

Huh, ehdinpäs vielä! Puolihuolimattomasti huomasin, että runohaastekoosteja on ilmaantunut Blogistaniaan, ja kohtuullisella viiveellä tajusin, että kyseessähän on tietenkin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Runohaaste 2014, johon minäkin ilmoittauduin mukaan. Tässä siis koostetta minulta! Luin haasteeseen viisi runokirjaa, ja ne ovat: Pekka Jäntti: Houdinin uni Heli Laaksonen: Aapine Pirkko Soininen: Murretut päivät Suvi Valli: Ohijuoksija Lewis Carroll: Kraukijahti Ylitin haastetavoitteen yhdellä teoksella. Alkujaan suunnittelin, että lukisin runoja enemmänkin, mutta kun ei tietoisesti tullut mietittyä, mitä lukisi, jäivät runot proosan jalkoihin. Mutta olen tyytyväinen, että runohaasteen myötä tuli edes nämä viisi kirjaa luettua. Kiitos siis Saralle innoituksesta!

"'Oivallinen kraukipaikka!' huusi Päällikkö     ja kelloansa kilisti ykskantaan. Tukastansa laskettiin nyt mereen miehistö     ja vuorovesi kantoi heidät rantaan." Lewis Carroll: Kraukijahti (WSOY 2013) Englanninkielinen alkuteos The Hunting of the Snark 1876 Suomentanut Alice Martin Kuvittanut Tove Jansson 56 sivua Kraukijahti julkaistiin viime vuonna ensimmäistä kertaa suomalaisena laitoksena. Tove Jansson kuvitti teoksen ruotsinnoksen jo vuonna 1959, ja nyt juhlavuottaan viettävän Janssonin kuvitus näkyy suomenkielisessä painoksessa. Kraukijahti  on Tove Janssonin kuvittama. Kahdeksanosainen runoelma kertoo nimensä mukaisesti kraukijahdista. Saalistukseen, viikkojen seikkailuun, tarvitaan mukaan urhoollinen, monihenkinen ja moninainen miehistö. Viimeiseksi joukkoon liittyi selvä ääliö,    kun yksi pesti oli vielä auki. Yhden aatteen mies - "No hyvä!" tuumi Päällikkö -    se yksi aate oli näet Krauki. Sillä, mikä...

Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava 2011) 113 sivua Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija  ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt : Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet, herneillä täytetyt                             eläimet viinituvassa hehkuvat suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken-- Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa...

"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--" (Runosta  Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi ) Pirkko Soininen: Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013) 69 sivua Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät  on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen : satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeen Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni. Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa...

"Houdini istuu kahvilassa ja keskustelee ystävänsä kanssa. Ilmassa on jotain outoa, ehkä anteeksiantoa. Tarjoilija kokeilee sormellaan, onko kahvi lämmintä." (Runosta Ystävyyden illuusio ) Pekka Jäntti: Houdinin uni (Teos 2010) 92 sivua Pekka Jäntin esikoisrunokokoelma Houdinin uni  on moderni, rajoja rikkova, ironinen, yllättävä, kantaa ottava. Se tarjoaa ilahduttavia oivalluksia ja epäilyksen hetkiä, kun koskaan ei ole varma, olenko ymmärtänyt ajatuksen oikein. Mutta onko "oikein" ymmärtämisellä niin väliä, jos runot herättävät ajatuksia ja tulkintoja? Runokokoelman nimestä tulee mieleen Harry Houdini , jonka Wikipedia määrittelee yhdeksi kaikkien aikojen taikureista ja kahlekuninkaista. Houdini oli skeptikko, joka paljasti yliluonnollisilla tempuillaan huijanneita meedioita. Illuusioista on kysymys myös monissa Jäntin runoissa: on ystävyyden, lopun ja rakastuneen illuusioita, on jopa kasvisliemikuutioilluusio. Proosarunossa  Rakastuneen illuusio  ru...

"Jos  mää olissi jänes, en ossais lukke. Jestas! Järki olis jääs!" Heli Laaksonen: Aapine (Otava 2013) Kuvitus Elina Warsta 72 sivua Heli Laaksosen Aapine  osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin. Elina Warstan kuvitus on värikästä ja selkeää. Aapine  on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?...