Kirjakaapin kummitus

Kesällä sitä usein kaipaa hieman tavallista kepeämpää luettavaa, niin tänäkin kesänä. Kuulokkeissa on pyörinyt niin feelgood -romaaneja kuin raakuutta välittäviä dekkareita. Tässä viimeisimmät: Lucy Diamond: Uusien alkujen talo (Otava 2022, alkuteos The House of New Beginnings,  suom. Eeva Parviainen, kansi Kate Forrester, äänikirjan lukija Maija Lang). Brightonilaiseen taloon muuttaa kolme erilaista naista, joista jokaisella on niin huolia kuin haaveita. Georgie, Charlotte ja Rosa tutustuvat ja tukevat toisiaan elämän aallokoissa. Lempeä romaani, joka saa haaveilemaan matkasta Brightoniin ja ajoittain hymyilyttää huumorillaan. Jos Lucy Diamondin Rantakahvila-sarja on ollut mieleinen, kannattaa tarttua myös tähän romaaniin. Keskeiset henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja toisistaan riittävästi erottuvia siten, että äänikirjaformaatissakin pysyy perillä eri näkökulmista. Jenny Fagerlund: Kesän suuret ja pienet salaisuudet (Gummerus 2022, alkuteos Mitt hemliga liv , suom. Antti Saaril...

Keltainen talo, jossa on punainen katto. Yläkerrassa neljä pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone, alakerrassa keittiö, olohuone ja kylppäri. Kellarissa on lämmintä varastotilaa. Keittiönikkunoista näkyy Atlantti. Satu Rämö: Talo maailman reunalla – Vuosi Islannin maaseudulla WSOY 2021 valokuvat Björgvin Hilmarsson 294 sivua Satu Rämöä sosiaalisessa mediassa seuranneet tietävät, että Rämö on asettunut perheineen Islannin Länsivuonoille ainakin joksikin aikaa. Vuokrakoti Ísafjör ð urin kylässä on vaihtunut omaan kotiin, jonka keittiönikkunasta näkyy Atlantti ja jota Rämö puolisonsa kanssa remontoi omannäköisekseen.  Talo maailman reunalla  kertoo siitä, miten Rämö muutti perheineen Reykjavíkista maaseudulle, kylään jossa asuu vain 6000 ihmistä. Kirja kertoo siitä, millaista on jättää kaikki sosiaaliset verkostot taakse ja aloittaa tietyllä tapaa alusta. Se kertoo myös islantilaisista, Islannin historiasta ja elämästä maaseudulla. Maaseutuelämä ei tosin tarkoita sitä, että kai...

"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen." Satu Rämö: Islantilainen kodinonni (WSOY 2018) 194 sivua Äänikirjan lukija Sanna Majuri Kesto 4 t 18 min. Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina  (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus. Myönteinen vaikutelm...

"Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi. Se välimatka saattaa olla lyhyt kuin silmänisku tai kestää kymmeniä vuosia." Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY 2017) 352 sivua Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet työelämään suuntautuvan oppaan. Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät  tarjoaa neuvoja siihen, kuinka omia työelämään liittyviä unelmia voi lähteä toteuttamaan. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä esimerkkejä unelmiensa toteuttajista: molemmat ovat rakentaneet bloeistaan tärkeitä tulonlähteitä ja luoneet työelämästään omanlaistaan. Hanne Valtarin blogi on nimeltään Lähiömutsi , Islannissa asuva Satu Rämö puolestaan pitää Salamatkustaja -blogia. Unelmahommissa  on mukavalla tavalla tarinallinen kirja, jossa edetään loogisesti unelmoimisesta unelmien toteuttamiseen. Rämö ja Valtari kertovat kiinnostavasti omista kokemuksistaan unohtamatta sitä, että kaikki ei ole aina su...

"Kadehdin islantilaisilta heidän taitoaan olla kaikessa maailman parhaita ja ottaa kehut vastaan välittömästi hymyillen. Olen kateellinen, koska en itse pysty siihen. Maailman parhaaksi pyrkiminen ei ole helppoa, kun on henkisesti kotoisin Kanta-Hämeestä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan Karjalasta." Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa. (WSOY 2015) 282 sivua Yksi lukemisen sivuvaikutuksia on se, että ennakkoluulot ja kummalliset käsitykset karisevat. Minulla on ollut käsitys Islannista maana, jossa on pahaa ruokaa ja kamalan kallista (nämä tiedot omaksuin ystävältäni, joka kävi Islannissa joskus vuonna kolme). Mielikuva puuttomasta saaresta jäätiköineen ja vinhasti puhaltavine tuulineen ei ole myöskään houkutellut. En ole ymmärtänyt, miksi suomalainen lähtisi palelemaan keskelle hyistä merta, kun kotonakin on aivan riittävän kylmä. Olen ajatellut pientä maata yhtenä kotimaamme sisarena, joka ei ole liiemmin kiinnostanut tai herättän...