Kun en vastannut hymyyn, hän vakavoitui. Hän kertoi kuinka hänen maailmansa olikin yhtäkkiä alkanut niellä itseään. Se, mikä oli aiemmin ollut ensirakkauksia ja nousuhumalaa, olikin yhtäkkiä näkymättömyyttä. Häntä ei oikeastaan haitannut se, kuinka hän oli kadonnut vanhetessaan. Se, mikä häntä suretti, oli se, ettei hän tiennyt miten olla sellainen aikuinen kuin muut olivat. Hän oli loukussa omassa nuoressa ja juopuneessa päässään muttei sopinut enää kuvaan. Amanda Palo: Outoja kaloja Kosmos 2021 kansi Viivi Prokofjev 96 sivua Amanda Palon Outoja kaloja on niitä kirjoja, joihin en olisi tullut tarttuneeksi ilman kirjasomeyhteisöä. Se on myös niitä kirjoja, joiden äärellä olen kiitollinen sosiaalisesta mediasta, joka avaa silmiäni kirjoille, joita en olisi muuten tullut noteeranneeksi. Näyttelijän, teatterintekijän ja feministin novellikokoelma on nimittäin kirja, joka kannatti lukea. Tarkkanäköinen, viiltäväkin esikoisteos hämmentää pistävän realistisella otteellaan, jossa on kuit...