Isän ääni oli epätoivoinen. Todellisuudessa – vaikka ei hän sitä tiennyt – minä pyörittelin mielessäni samoja kysymyksiä. Ne piinasivat minua. Miksi minä itkin koko ajan? Miksi pelkäsin pimeää? Miksi, jos kerran olin pieni poika, en oikeasti ollut poika? Ja ennen kaikkea: miksi käyttäydyin sillä tavalla, kaikki se hössötys ja huitominen kun puhuin ( sekopään sohimista ), tyttömäinen nuotti, kimeä ääni. Ihmettelin, mistä erilaisuuteni johtui, ja epätietoisuus tuntui pahalta. Édouard Louis: Ei enää Eddy Tammi 2019 Ranskankielinen alkuteos En finir avec Eddy Bellegueule 2014 Suomentanut Lotta Toivanen 184 sivua Édouard Louisin Ei enää Eddy on Tammen Keltaisen kirjaston 500. kirja. Keltaista kirjastoa kohtaan odotukset ovat aina korkealla, eikä kustantamon sarja petä tälläkään kertaa. Ei enää Eddy on hienoa nykyproosaa ja jää voimakkaasti mieleen. Minäkertoja Eddy Bellegueule kasvaa kohti aikuisuutta pienellä ranskalaisella teollisuuspaikkakunnalla. Bellegueul...