Silloin valo osui siipien sinisiin silmiin, ne olivat taas elossa ja seurasivat häntä. Tuntui kuin huoneessa olisi ollut vain perhonen ja hän, hän ja perhonen, eikä millään muulla ollut väliä. Mutta hetkessä näky haihtui, ja edessä makasi pelkkä eloton kuori. Kun perhonen oli vielä elossa, sen siivessä oli välähtänyt häivähdys Amaliasta, ja Kaja muisti, mitä isä oli aiemmin kertonut perhosista, miten ne olivat viestintuojia menneisyydestä. Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä WSOY 2024 kansi Marjaana Virta 310 sivua Kajan tavallinen arki muuttuu yllättäen, kun hänen äitinsä sisar Amalia muuttaa Ruotsista takaisin kotiseudulleen. Amalialla on mukanaan poikansa, Poju, jonka isästä ei kenelläkään tunnu olevan tietoa. Amalia aloittaa työt ammustehtaalla, mutta eräänä päivänä hän ei palaa töistä kotiin. Traaagisen räjjähdysonnettomuuden seurauksena Amalia on iäksi poissa, ja Poju muuttaa pysyvästi serkkunsa perheen luokse. Hän saa päähänpinttymän perhosista, ja naapurin valovoimainen tyttö Aur...