"Sä olet ainoa johon mä voisin ikinä luottaa." Pasi Lampela: Meidän poika (Kirja kerrallaan, 2011) 98 sivua Pasi Lampelan näytelmää lukiessa ei voi olla miettimättä vuonna 2002 tapahtunutta Myyrmannin pommi-iskua: Meidän poika kertoo Villestä, joka marssii kauppakeskukseen repussaan omatekoinen pommi. Miksi 18-vuotias lukiolainen päätyy dramaattiseen ja epätoivoiseen tekoon? Mitä Ville oikein haluaa? Pohjimmiltaan näytelmässä on mielestäni kysymys pahoinvoinnista ja kohtaamattomuudesta. Meidän pojan henkilöt, erityisesti Ville, tahtoisivat tulla kuulluiksi. Mutta henkilöt puhuvat toistensa ohitse, eivät tule kuulluiksi tai eivät saa sanotuksi asiaansa. Tilaisuudet menevät ohitse, kunnes on liian myöhäistä. Jäljelle jää pelkoa, kauhua, surua ja menetyksiä. Näytelmän henkilögalleria on sopivan kokoinen, jotta lukija pysyy helposti perillä, kuka kukin on. Kieli on nykyaikaista ja tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan. Siten Meidän poika sopii myös lukijalle, jo...