Kirjakaapin kummitus

  Hän kiskoi puhelinkioskin ovea auki mutta epäröi astua sisään. Koppi oli aivan betonilaiturin reunalla vedenrajassa. Ingaa huimasi niin kuin ensimmäisinä viikkoina yliopiston aulassa, käytävillä, luentosaleissa ja ruokalassa, uuden työpaikan kahvihuoneessa, hääpäivänä kirkon käytävällä, synnytysosaston yhteismakuusalissa, uusissa paikoissa ja rooleissa, joihin hänen piti yhtäkkiä solahtaa ja olla jotakin: luonteva, varma, osaava, pätevä. Osasiko hän olla edes Inga? Siksikö rakastaminenkin oli niin vaikeaa? Siksikö hän kaiken aikaa kaipasi? Itseäänkö hän ikävöi, tukevasti jalat maassa seisovaa, itsevarmaa Ingaa? Olisiko hän voinut astua puhelinkoppiin, nostaa luurin, kysyä ja saada lasikopin sisältä vastauksia? Saariko hänelle olisi vastannut, sekö hengitti puhelimen toisessa päässä? Vaiko Anna kaukaa menneisyydestä? Katja Kaukonen: Pitkä ikävä WSOY 2024 kansi Satu Kontinen 285 sivua Katja Kaukosen Pitkä ikävä vie erikoiseen ympäristöön: romaani nimittäin sijoittuu Örön linnakesaa...

"Toistaiseksi elimme vain pikku harmien, arkisten huolien ja kinan keskellä. Minun työni oli nyt pitää talo kunnossa, tarjota edes se suoja näille ihmisilleni, kulkea lumikatulaisteni rinnalla ja kasvaa osaksi heidän elämäänsä. Pelkkä utelias muistiin kirjaaminen syvenisi ymmärrykseksi, niin toivoin. Olin saanut jo kiinni joistakin arjen rutiineista ja nukuin yöni hyvin unia näkemättä. Alitajunta teki tilaa tuleville valveajan kauhuille." Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (WSOY 2017) 357 sivua Katja Kaukosen romaani vie lukijan unenomaiselle matkalle toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan. Matkalla ei voi välttyä painajaisilta, mutta onneksi niihin limittyy unelmia ja tavallisen arjen kuvia elävine henkilöhahmoineen. Romaanin kertoja on kiehtova. Hän saapuu toukokuussa 1937 puolalaiseen pikkukaupunkiin ja ilmoittaa nimekseen Bajek. Hän asettuu osaksi Lumikadun kirjavaa yhteisöä, seuraa elämänmenoa ja on salaperäinen mutta onnistuu silti löytämään paikkansa naapurusto...

"Lapsena havahduin unestani siihen, että jokin putosi ja meni rikki. Riuhdoin itseni ylös sängystä, avasin oven ja katsoin pientä huonetta, josta puuttui äiti. Isä istui pyöreän, naarmuuntuneella vahakankaalla peitetyn pöydän ääressä juomassa kahviaan niin kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna." Katja Kaukonen: Kohina (WSOY 2014) 215 sivua Katja Kaukosen romaanin päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen Alvar Malmberg, joka pakenee tuuliselle saarelle, yksinäisyyteen. Saarella Alvar pohtii elämäänsä, muistelee menneitä ja saa salaperäisiä kirjeitä, ja samaan aikaan kohisee monin tavoin. Alvar on mennyt lapsuudessaan rikki. Äiti on lähtenyt mutta kertonut ennen lähtöään liikaa: raskausaika oli ihanaa ja elämä onnellista, kunnes Alvar syntyi. Äiti ei ollut valmis äidiksi ja vanhemmat riitelivät siitä, missä asuisivat perheenä. Poika haluaisi olla äidilleen näkyvä, mutta viimeistään äidin lähtö osoittaa, että hän on näkymätön. Olin jo lapsena oppinut panemaan itseni syr...