"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija." Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (Kynälä 2016) 95 sivua Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva. Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa. SYLVIA Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä. TUIJA Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta. SYLVIA ...