Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Helmet 2017 merkityt tekstit.

Jessica Knoll: Onnentyttö

"Olen TifAni FaNelli. Olen kaksikymmentäyhdeksänvuotias, ja marraskuun kahdestoista päivä vuonna 2001 olin neljätoistavuotias." Jessica Knoll: Onnentyttö (Bazar 2017) Alkuteos Luckiest Girl Alive  2015 Suomentanut Päivi Pouttu-Delière Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn, kestp 14h 26min. Storytelin äänikirjavalikoimaa selatessa silmiin osui Jessica Knollin romaani Onnentyttö , joka vaikutti kuvauksen perusteella lupaavalta: Anilla on kaikki, mitä nuori newyorkilaisnainen voi vain haluta: upea työpaikka trendikkäässä naistenlehdessä, komea sulhanen seurapiirien huipulta sekä vaatekaappi ja tyylitaju, joka jähmettää kovimmankin fashionistan. Vaikka elämä on kuin suoraan satukirjasta, prinsessassa itsessään on kuitenkin jotakin pahasti pielessä. Menneisyys ei jätä rauhaan. Järkyttävä tapaus Anin kouluvuosilta kiinnostaa mediaa yhä, ja Ani on lupautunut kertomaan oman versionsa tapahtumista dokumentissa, jonka kuvaukset tehdään hänen hääjuhlassaan. Samalla Ani hal...

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

"Keittiö oli käynyt ahtaaksi. Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti. Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä." Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila (Tammi 2017) 323 sivua Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan  myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä  ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista. Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laa...

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta." Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015) 224 sivua Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi  -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika . Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua. Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää. Kuvat ja...

Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta

"Vuorenlaelle oli kasattu kiviä. Tuon alkeellisen monumentin takana Monte Rosa jäätiköineen sulautui taivaaseen. Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan olutta ja juhlia, mutta en tuntenut riemua saati huojennusta: päätin viipyä siinä yhden tupakan ajan, heittää sitten hyvästit isän vuorelle ja palata alas." Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta (Bazar 2017) Alkuteos Le otto montagne  2016 Suomentanut Lotta Toivanen 235 sivua Herttainen ja lämminhenkinen, kaihoisa ja surumielinen. Nuo adjektiivit tulivat ensimmäisenä mieleeni, kun sain Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta  -romaanin päätökseensä. Tarinan pääroolissa on Pietro, joka asuu Milanossa vanhempiensa kanssa. Vanhemmat kaipaavat alati kaupungista vuorille, ja kesäisin perhe matkustaakin pieneen vuoristokylään vuosi toisensa jälkeen. Granan kylästä Pietro tekee isänsä kanssa retkiä lähivuorille. Kylässä hän tutustuu myös Brunoon, josta tulee pojan tärkeä kesien kaveri; pojasta, joka ei juuri vuoristosta pois vaan elää siel...

Kristina Ohlsson: Mion blues

"Suurissa näytelmissä on aina useita näytöksiä. Näytösten välillä on tauko, jonka aikana katsojat saavat mahdollisuuden ojennella jalkojaan ja ostaa virvokkeita, jotta he jaksaisivat seurata vielä yhden kierroksen verran synkistelyä. Minulle ei koskaan suotu minkäänlaista taukoa. Elämä syöksyi eteenpäin ja minä vain seurasin mukana." Kristina Ohlsson: Mion blues (WSOY 2016) Alkuteos Mios blues  2015 Suomentanut Pekka Marjamäki Äänikirjan kesto 12h 12min. Lukija Aku Laitinen. Mion blues *  on jatkoa Kristina Ohlssonin Lotus blues  -dekkarille, jonka myötä päästiin tutustumaan itsekeskeiseen, omahyväiseen ja melkoisen sietämättömään Martin Benneriin. Benner rakastaa paitsi itseään myös kauniita naisia eikä tunnu juuri piittaavan muiden ajatuksista tai tunteista. Toki on myönnettävä, että Bennerissä on havaittavissa paljonkin nöyrtymistä. Sitä oli havaittavissa jo sarjan aloitusosassa ja nyt, kun mies jatkaa epätoivoiselta vaikuttavan tehtävänsä parissa, hän on suoras...

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa , Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa." Jessie Burton: Nukkekaappi (Otava 2016) Alkuteos The Miniaturist  2014 Suomentanut Markku Päkkilä 431 sivua 1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi , jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviä...

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?" Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi 2017) Alkuteos A Little Life 2015 Suomentanut Arto Schroderus 939 sivua Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa. Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämi...

Juhani Aho: Yksin

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan." Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa isännöi Tekstiluola . Juhani Ahon pienoisromaani Yksin  ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus. Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään. ...

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

"Samassa kuului vihainen sihahdus, ja jokin olento ponnahti hetkeksi kuopasta esiin. Tenho hieraisi silmiään hämmästyneenä. Olento oli näyttänyt muhkuraiselta nauriilta. Ahma perääntyi surkeasti ulisten kuono entistä enemmän veren peitossa." Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla (Gummerus 2017) 680 sivua Ikimetsien sydänmailla on Metsän kansa -sarjan avausosa, joka vie lukijan tutustumaan 1400-luvun Savoon ja Savossa asuviin ihmisiin, erityisesti Juko Rautaparran uudisraivaajaperheeseen. Perheessä on kolme lasta, joiden näkökulmista arkista elämää murheineen ja iloineen tarkastellaan: Heiska haluaa erämieheksi, Varpu kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä ja Tenho on kiinnostunut metsän salaisuuksista, joita tuntuu riittävän. Perheen tavanomainen elämä mullistuu suuresti, kun lappalaisnoita nostattaa karhun perheen kimppuun. Karhu tekee tuhoa ja vie mennessään vastasyntyneen Mielon. Mielon äidin surua kuvataan koskettavasti, ja samalla todentuntuinen on Varpun käsitys siitä, mi...

Katja Kallio: Yön kantaja

"Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot. Hänestä oli olemassa virallinen, vangin puvussa otettu valokuvakin, vaikkei hän tiennytkään oliko se näiden paperien mukana." Katja Kallio: Yön kantaja (Otava 2017) 380 sivua Kuumailmapallon korista, korkealta taivaalta, suunnattomasta vapaudesta ahtaaseen vankeuteen, pieneen selliin Seilin saarelle päätyy Amanda Aaltonen, 26-vuotias nainen, mukanaan vähäinen määrä tavaroita, joissa "ei ollut paljoa luetteloimista". Seilin houruinlaitokseen Amanda matkaa Åland-höyrylaivalla ja päätyy keskelle merta. Sinistä taivasta on vaikka kuinka paljon, vielä paljon enemmän kuin vettä. Amanda sulkee silmänsä. Hän ei millään jaksa sitä kaikkea. Takana ovat levottomat irtolaisvuodet Ranskassa, edessä vankeusvuodet suomalaisessa saaristossa. Amanda uskoo oleskelunsa o...

Affinity Konar: Elävien kirja

"Tarhan parakit olivat entisiä hevostalleja, mutta nyt niihin oli koottu kaikki meidän kaltaisemme: kaksoset, kolmoset, viitoset. Meitä oli satoja ja kaikki pakattu sänkyihin, jotka eivät olleet sänkyjä vaan tulitikkuaskeja, pieniä rakoja, joihin ihmiset sullottiin; meitä oli päällekkäin lattiasta kattoon, pakotettuina pienenpieniin laatikoihin kolme tai neljä kerrallaan niin, että tyttönen hädin tuskin tiesi, mihin hän päättyi ja mistä toinen alkoi." Affinity Konar: Elävien kirja (WSOY 2017) Alkuteos Mischling  2016 Suomentanut Hanna Tarkka 462 sivua Ihan en kesälukemiseksi Elävien kirjaa  välttämättä suosittelisi, sen verran kylmäävä tarina on kysymyksessä. Silti kirjan lukemista suosittelen, sillä romaani tuo holokaustista kertovaan kirjallisuuteen oman tärkeän lisänsä: keskiössä ovat lapset, joita tohtori Mengele tutkii periaatteella tarkoitus pyhittää keinot. Tarhaan valikoiduilla on hieman paremmat olot kuin muilla keskitysleirivangeilla, mutta kärsimys on läsn...

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta

"Sitä ihmistä, joka hän oli eläessään minun kanssani, ei enää ole. Sitäkään, joka minä olin hänen kanssaan, ei enää ole. Kerran oli olemassa me, elimme yhdessä, ja nyt se elämä on ohi ja hän on unohtanut, keitä me olimme. Hän on tapahtuneen ulottumattomissa, ja minä myös." Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (Siltala 2017) Norjankielinen alkuteos Historie om et ekteskap  2015 Suomentanut Hanna Tarkka 200 sivua Geir Gulliksenin romaani Kertomus eräästä avioliitosta  kertoo Jonin ja Timmyn avioliitosta, joka - kuten kirjan alkusivuilla jo selviää - on kariutunut. Timmy on lääkäri, Jon on on journalisti ja kirjailija. Ehkä ammatin vuoksi jälkimmäinen päätyy kertomaan 20-vuotisen avioliiton raunioitumisen hetkistä, avaamaan eroon johtaneita tapahtumia ja luomaan eräänlaisen tilinpäätöksen yhteiselämän loppumisesta. Kuten moni muu, myös Jon ja Timmy uskovat, että heidän liittonsa on erilainen ja erityinen. He eivät eroa vaan ihmettelevät erilleen päätyneen tutt...

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

"Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi. Se välimatka saattaa olla lyhyt kuin silmänisku tai kestää kymmeniä vuosia." Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY 2017) 352 sivua Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet työelämään suuntautuvan oppaan. Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät  tarjoaa neuvoja siihen, kuinka omia työelämään liittyviä unelmia voi lähteä toteuttamaan. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä esimerkkejä unelmiensa toteuttajista: molemmat ovat rakentaneet bloeistaan tärkeitä tulonlähteitä ja luoneet työelämästään omanlaistaan. Hanne Valtarin blogi on nimeltään Lähiömutsi , Islannissa asuva Satu Rämö puolestaan pitää Salamatkustaja -blogia. Unelmahommissa  on mukavalla tavalla tarinallinen kirja, jossa edetään loogisesti unelmoimisesta unelmien toteuttamiseen. Rämö ja Valtari kertovat kiinnostavasti omista kokemuksistaan unohtamatta sitä, että kaikki ei ole aina su...

Enni Mustonen: Nimettömät - Järjen ja tunteen tarinoita #1

"Niiasin uudestaan ja sopersin typertyneenä jonkinlaisen kiitoksenkin. Vasta hetken päästä ymmärsin äidin ja apteekkarskan puheista, että minun pitäisi lähteä Helsinkiin uuteen palveluspaikkaan.  - Muistaahan Hilma minun sisareni Augusta Ahlstedtin, joka poikkesi meillä uutenavuotena matkalla asessori Lagerborgin hautajaisiin?" Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Nimettömät (Otava 2004) Äänikirjan lukija Erja Manto Kesto 8h 16min. Nimettömät  avaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, joka kuvaa itsenäistyvän Suomen historiaa kahden nuoren naisen elämänpolkujen kautta. Hilma on piikatyttö, josta kasvaa vahva ja itsenäinen ompelijatar. Anna puolestaan on pappisperheen tytär, jolla on aikaa haaveilla ja mahdollisuus opiskella. Molemmat päätyvät Helsinkiin Augusta Ahlstedtin katon alle: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä kaitsemaksi opiskelijaksi. Vaikka naiset ovat eri yhteiskuntaluokista, syntyy heidän välilleen yhteys. Historiallisen sarjan avausjakso sijoittuu...

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja

"Toistaiseksi elimme vain pikku harmien, arkisten huolien ja kinan keskellä. Minun työni oli nyt pitää talo kunnossa, tarjota edes se suoja näille ihmisilleni, kulkea lumikatulaisteni rinnalla ja kasvaa osaksi heidän elämäänsä. Pelkkä utelias muistiin kirjaaminen syvenisi ymmärrykseksi, niin toivoin. Olin saanut jo kiinni joistakin arjen rutiineista ja nukuin yöni hyvin unia näkemättä. Alitajunta teki tilaa tuleville valveajan kauhuille." Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (WSOY 2017) 357 sivua Katja Kaukosen romaani vie lukijan unenomaiselle matkalle toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan. Matkalla ei voi välttyä painajaisilta, mutta onneksi niihin limittyy unelmia ja tavallisen arjen kuvia elävine henkilöhahmoineen. Romaanin kertoja on kiehtova. Hän saapuu toukokuussa 1937 puolalaiseen pikkukaupunkiin ja ilmoittaa nimekseen Bajek. Hän asettuu osaksi Lumikadun kirjavaa yhteisöä, seuraa elämänmenoa ja on salaperäinen mutta onnistuu silti löytämään paikkansa naapurusto...

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

"Kun hän oli ollut vielä pikkutyttö, isoäidin unien tulinainen oli kummitellut hänen ajatuksissaan hänen ollessaan valveilla. Hän oli kuullut naisesta vain isoäidin viedessä hänet rannalle ja kertoessa, mitä tiesi heidän esivanhemmistaan, mutta hänestä oli tuntunut silti, että hän näki naisen lieden sinisenä ja oranssina palavassa kaasussa, hehkuvissa hiilissä ja sytyttimien liekeissä. Hän oli pelännyt, että hänkin rupeaisi näkemään painajaisia - että esi-isät valitsisivat myös hänet kuulemaan heidän suvustaan kertovat tarinat - mutta pahat unet eivät olleet alkaneet, ja ajan mittaan liekkien pelko oli laantunut." Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (Otava 2017) Alkuteos Homegoing  2016 Suomentanut Sari Karhulahti 380 sivua Otavan kirjasto -sarja on saanut uuden, hehkuvan jäsenen. Yaa Gyasin Matkalla kotiin  on hieno romaani, joka kuvaa ajattomasti ja elävästi rasismin historiaa ja rasismin leimaamia elämänkohtaloita aina 1700-luvulta saakka. Kaikki alkaa Ghanasta, joka ei ...

Anneli Kanto: Lahtarit

"Tuomikylän asemalta meirän laitettiin junahan. Ei muka saanut sanua, mihinkä ollahan menos, koska se oli sotasalaisuus, mutta kumminkin kaikki puhuu, jotta Vilppulaan ollahan menos. Seinäjokiset reheväälivät, jotta heitä oli kauhia väkijoukko ja torvisoittokunta laittanu matkahan ja Vaasan marssia oli puhallettu, mutta meille soitteli vain puhelinlangat pakkasees. (Suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko)" Anneli Kanto: Lahtarit (Gummerus 2017) 389 sivua Anneli Kannon romaani Lahtarit  kertoo Suomen sisällissodasta valkoisten näkökulmasta ja on siten tervetullut lisä historiallisten romaanien joukkoon. Punaisten kauttahan sotaa on kuvattu paljon, mutta valkoinen puoli on ollut selvässä paitsiossa. Punaisten puoli saakin äänensä kuuluviin monen, monen henkilön kautta. Mosaiikkimainen romaani antaa puheenvuoron esimerkiksi lakitieteen ylioppilaalle, kuularuiskumasinistille ja jääkärille. Ei ole yllätys, että ääneen pääsevät pääasiassa miehet, mutta onpa joukossa naisia...

Han Kang: Vegetaristi

"Tuli kevät, eikä vaimoni ollut vieläkään pyörtänyt päätöstään. Hän oli ollut sanansa mittainen, sillä en ollut nähnyt kertaakaan hänen panevan suuhunsa lihan murentakaan, mutta en ollut viitsinyt valittaa enää pitkään aikaan. Kun joku muuttuu niin perin pohjin kuin hän, muut eivät voi tehdä muuta kuin istua kädet ristissä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan." Han Kang: Vegetaristi (Gummerus 2017) Alkuteos  채식주의자 2007 Englanninnoksesta The Vegetarian suomentanut Sari Karhulahti 215 sivua Han Kangin romaani Vegetaristi  on alun perin julkaistu vuonna 2007, mutta se suomennettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin - kenties 2016 myönnetyn Booker-palkinnon innoittamana. Deborah Smithin englanninnoksesta romaanin on suomentanut Sari Karhulahti. Romaanin päähenkilö on eteläkorealaisnainen nimeltä Yeong-hye. Hän on hiljainen ja rauhallinen, elää avioliitossa jossa mies on selvästi johtaja ja naisen tehtävänä on täyttää puolisonsa tarpeet. Tasainen ja sovinnainen elämä jär...

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

"Hän makasi valveilla tuskin silmiään räpyttäen ja yritti löytää tien sinne minne ei enää ollut pääsyä. Lumimyrskyn hyisen muiston takaa hän ei löytänyt mitään, vaikka kuinka pinnisteli. Se tuskastutti. Minun. Nimeni. On. Aleia. Niin ajatteli tuo tummahiuksinen tyttö, joka samalla oli ja ei ollut Aleia." Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Kaksosauringot I (Gummerus 2017) 532 sivua Aleia on nuori nainen, joka päätyy kaukana tulevaisuudessa lumimyrskyn keskellä eräälle portille. Pihamaalta hänet löytää seleesi Corildon, jolla on mietittävää: ilman elementti on käyttäytynyt epävakaisesti, jotain outoa on meneillään. Mietittävää Corildonilla on pian lisää, kun kutsumaton vieras ei osaa sanoa menneisyydestään mitään. Selvää kuitenkin on, että tytössä on jotain erikoista. Se ei ole magiaa, ihmisaistein havaittavissa. Se ei ole mahdin aikaansaama muutos. Se on itse mahtia. Pian Coreildon ja tyttö, joka sanoo nimekseen Aleia, lähtevät pitkälle matkalle kohti Seleesiaa. H...

Elly Griffiths: Risteyskohdat

"Nelson kyyditsee Ruthin takaisin yliopistolle. Hän näyttää vajonneen synkkyyteen, mutta Ruth on kiihkeän innostuksen vallassa. Rautakautinen ruumis, koska ruumiiden täytyy tietenkin olla rautakaudelta, rituaaliteurastusten ja upeiden aarrekätköjen ajalta. Mitä se merkitsee? Se on kaukana paalukehärakennelmasta, mutta voisivatko löydöt liittyä toisiinsa jotenkin?" Elly Griffiths: Risteyskohdat (Tammi 2017) Alkuteos The Crossing Places  2009 Suomentanut Anna Lönnroth 305 sivua Risteyskohdat  on ensimmäinen osa Ruth Galloway -sarjaa, jonka päähenkilö Ruth on arkeologi. Nainen elää kissojensa kanssa yksin tavallista elämää, jonka rauha järkkyy, kun poliisi pyytää hänen apuaan. Muinaisen paalukehän lähettyviltä on löytynyt ruumis, ja arkeologia tarvitaan avuksi selvittämään, kuinka vanha ruumis on. Voisiko kyseessä olla Lucy Downey, joka on kadonnut kymmenen vuotta aiemmin ja jota poliisi ei ole kyennyt löytämään? Ruthin avunanto ei jää vain ruumiin iän kartoittamisee...