Kirjakaapin kummitus

Suojelijan vala oli kuin toinen iho, se oli itsestäänselvä ja aina läsnä. Vala antoi elämälle merkityksen, mutta se sulki myös pois kaikki muut mahdollisuudet. Toisinaan vala oli raskas kantaa. Sellaisina hetkinä mietin, millaista olisi olla aivan tavallinen elonkehän asukas. Kuka minä olisin, mitä tekisin, jos en olisi suojelija? Heidi Nummi: Petovala WSOY 2025 kansi Riikka Turkulainen 311 sivua Heidi Nummen esikoisromaani Petovala  sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen. Maailma ei kuitenkaan ole suuresti erilainen kuin tämä jonka tunnemme. Silti jotkin asiat ovat muuttuneet: ekokriisi on muuttanut elämisen tapoja, muun muassa susi ja karhu ovat kuolleet sukupuuttoon ja romaanin maailmassa eletään elonkehillä. Petovala  on vaikuttava esitys siitä, minkälainen lähitulevaisuutemme voi hyvinkin olla. Punainen myrsky -pandemia on muuttanut maailmaa mutta ihminen itsessään ei ole isosti muuttunut. Mikäli romaanin tulevaisuudenkuva toteutuu, painitaan muutaman vuosikymmenen kuluttua ai...

Nuori nainen rivitaloasunnossa, huoneessa jonka ikkunasta näkyy vihreitä nurmikkoja joilla keltaisia aurinkovarjoja avataan ja suljetaan, mutta pitkää intiaanikesää seuraa pian kunnon syksy, jääkylmä syksy kovine tuulineen ja räntäsadetta jo lokakuun lopussa ja aurinkovarjo nostetaan talveksi sisään, laitetaan säilöön ”varastotilaan”, joka on samalla saunan pukuhuone ja erillään itse asunnosta ja jonka sisäänkäyntikatos toimittaa autotallin virkaa Maxin mallikkaalle Morris Minille. Tässä ”varastotilassa” maalipurkkien, tikkataulujen ja krokettipallojen sekä muiden kevät- ja kesävarusteiden keskellä olevalla laverilla nukkuu Prinssi palatessaan syksyllä kotiin yömyöhällä, tai joskus ihan muutenkin, sillä saattaahan se tuntua myös rajan vetämiseltä itsensä ja muun perheen välille. Monika Fagerholm: Eristystila – Kapinoivia naisia Teos 2025 alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt  Förlaget suomentanut Hannimari Heino kansi Sanna Mander 396 sivua En ole jostain syystä tullut lukeneeks...

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Kun äiti minähän olen yksi teistä. Äideistä, jotka surevat virheitään ja tietävät riittämättömyytensä. Ja ottavat vastaan sen kätketyn vihan, jota äitejä kohtaan tunnetaan, koska he eivät milloinkaan ole riittäviä; koska heidän rintansa aina lopulta ehtyvät. Minulla ei ole sitä ylellisyyttä, että voisin vain keskittyä syyttämään edellistä äitipolvea. Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – väärässä olemisen historia Siltala 2023 kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals 267 sivua Sirpa Kähkönen voitti vuoden 2023 Finlandia-palkinnon omakohtaisella romaanillaan 36 uurnaa – väärässä olemisen historia . Romaani kertoo ennen kaikkea kirjailijan äidistä, vuonna 2022 menehtyneestä Riitasta, mutta myös suvun historiasta ja siitä, miten kipupisteet valuvat sukupolvesta toiseen. Kun Sirpa Kähkönen kuulee, että sukuhautaan mahtuu 36 uurnaa, hän ryhtyy keräämään äitinsä muistoksi ja turvaksi esineitä, joita tulee olla 36. Esineiden ja äidin päiväkirjojen kautta kirjailija tutkii, miksi äiti oli sellainen kuin o...

Siitä lähtien, kun A oli nähnyt tuon kamalan talon, hän oli alkanut totutella ajatukseen lähestyvästä väkivallasta, niin kuin silloin koulun pihalla, tympeä, mahaa kalvava tietoisuus vaarasta ja kylmä päättäväisyys, hän kävelisi siitä huolimatta, ja sitten hän olikin ylimmässä kerroksessa Iran ovella. Eikä hänellä ollut suunnitelmaa, ei aavistustakaan, mitä sanoa. Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus Siltala 2022 graafinen suunnittelu Tuomo Parikka 400 sivua Aavistin, että Iida Rauman Finlandia-palkittu romaani Hävitys. Tapauskertomus  olisi kaikkea muuta kuin hyvän mielen luettavaa. Aavistin, että se olisi vaikea, raastava, ahdistavakin. Aavistin, että se olisi vaikuttava ja vaativa. Olin aavistuksineni oikeassa. Hävitys on loistelias ja häiritsevä, hieno ja vangitseva romaani siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu kaiken aikaa, ja siitä, mistä ei puhuta. Hävitys  kertoo ravistelevalla tavalla kouluväkivallasta ja siitä, miten huonosti aikuiset lapsia kohtelevat, miten lapsia e...

Isä oli tullut töistä myöhään monena iltana peräkkäin. Kaikki lähti siitä, että päivälliset alkoivat myöhästyä. Punajuurikeitto oli kylmää ja spagetti melkein raakaa. Isä ei tuntunut huomaavan mitään. Pilvet ajelehtivat hänen päänsä ympärillä uudenlaisissa muodostelmissa, valkoisina ja sinisinä ja harmaina. Hän söi nopeasti ja mumisi, tuijotti lautastaan, tähyili ikkunasta ulos. Kuunteli jotain liiturinkulan ulkopuolelta eikä kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Vega sanoi. Hän ei edes kysellyt Vegan päivästä niin kuin yleensä. Vega vastasi siitä huolimatta. Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri S&S 2022 alkuteos Giraffens hjärta är ovanligt stort  2022 suomentanut Outi Menna 209 sivua Vega asuu Kirahvisaarella, joka on kirahvin muotoinen saari, jonka keskellä on iso järvi. Järveä kutsutaan Kirahvinsydämeksi. Vega asuu isänsä kanssa yhdessä Pääkaupungin korkeimmista taloista. Äidistään Vega ei tiedä mitään mutta isoisä Hektor asuu lähistöllä. ...

Koeyksilö makaa silmät ummessa, mutta hän on hereillä, silmät liikkuvat luomien takana, otsa menee kurttuun, huulet raottuvat, sulkeutuvat taas. Katson häntä ja ajattelen, että muistoni ovat etuoikeus. Vaikka on paljon sellaista, mitä haluaisin toisinaan unohtaa, kaikkein tärkeintä on muistaa. Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään Otava 2021 320 sivua Anne-Maija Aallon nuortenromaani  Mistä valo pääsee sisään  sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen. Vesi on peittänyt Tokion, ja ajanlasku on alkanut alusta. Pinnan alla muhii konkreettisesti historia: veden valtaama kaupunki on menneisyyttä ja sen yläpuolella on nykyhetki, loistelias kaupunki ja hyväosaiset kansalaiset. Kaikille nykyhetki hienoine innovaatioineen ei ole loistelias, sillä ihmiset ovat selvästi eri kasteissa. Kokokansalaisilla riittää etuja ja oikeuksia, ulkokansalaisilla ei.  Romaanin yksi minäkertoja, Aleksei, on kokokansalainen. Hänen isänsä on ihmistutkimuslaitoksen johtaja Melnikov, ja isän asema tuo myö...

Puutarhuri vaikeni. Jos hän olisi tässä huoneessa, rouva Müller olisi nähnyt pois kääntyneen katseen. Hän muisti sen viimeisiltä kerroilta kun he olivat tavanneet. Hän katui, että oli soittanut, takertunut tällä tavoin. Gösta oli joskus sanonut, että puutarhuri oli ainoa hänen tuntemansa rehellinen ihminen. Sekin tuntui vain pahalta, oli ollut aika jolloin se oli pelottanut, kauhistuttanut. Hän oli laskemassa kuuloketta kun mies alkoi puhua. Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies WSOY 1994 441 sivua Eeva Joenpellon syntymästä tulee huomenna 17.6.2021 kuluneeksi sata vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Tuija julkisti Eeva Joenpelto 100 -haasteen, jonka mottona on kirjailijan teoksen nimi Jottei varjos haalistu  ja ideana luonnollisesti lukea Joenpellon laajaa tuotantoa. Omasta kirjahyllystäni löytyy Joenpellon romaani Elämän rouva, rouva Glad  (1982), josta en enää paljon muista mutta josta muistan pitäneeni. Nimen vuoksi mainioksi pariksi sille sopii tämä kymmenisen vuotta...

Lämmin tuuli puhalsi kylkiluideni välistä ja sai lihakseni rentoutumaan. Kaikesta yöllä kokemastani huolimatta tunsin olevani onnellinen. Ja jos minä, maailman yksinäisin poika, olin sinä yönä onnellinen, ehkä myös muut Unohdetut voisivat vielä tuntea samoin. Ainakin voisin auttaa heitä huomaamaan, että joku kuuli, niin, todellakin kuuli  heidät yön pimeydessä. Ja kun viimein yön valjetessa aamuksi kävin nukkumaan, mieleni täytti vain yksi asia. Radio Popov. Anja Portin: Radio Popov Kuvitus Miila Westin S&S 2020 289 sivua Ekaluokkalainen sai joululahjaksi Radio Popovin , jota luettiin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kun kirja oli saatu loppuun, lapsi henkäisi: "Olipas se muuten hyvä kirja." Niin oli. Radio Popovin  päähenkilö on Alfred Unohdettu, yhdeksänvuotias lapsi, joka elää käytännössä omillaan. Äiti ei ole ollut Afredin elämässä syntymän jälkeen lainkaan, ja isä on jatkuvasti matkoilla tai henkisesti poissa. Kun Alfred on yksin kotona, alkaa öisin postiluukusta ilmaa...

Kankaristossa on järvi, metsä ja puille pulputtava Vehkajoki, kylpylä ja keltainen talomme. Jäämeren rannalla köyristävät selkäänsä lumihuippuiset vuoret, ja jyrkästi kuohuihin putoavat pahdat ovat täynnä kirkuvien lintujen pesiä. Anni Kytömäki: Margarita Gummerus 2020 582 sivua Anni Kytömäen romaani Margarita on romaani rakkaudesta, elämästä ja luonnosta. Se on ylistyslaulu monimuotoiselle luonnolle ja kertakaikkisen upea romaani. Tarinaa jää hellimään mieltä lukemisen päätyttyä, ja sen kaihoisa sointi jää ilmaan pitkäksi aikaa. Ihana, ihana Margarita . 1940–50-luvuille sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kolmen eri henkilön näkökulmasta. Senni asuu Kankaristossa ja työskentelee kylpylässä. Hierojan opit ovat tulleet isältä, joka on menehtynyt sotatantereiden liepeillä. Mikko on sotilas, joka elää keskellä sotaa. Antti tutkii metsiä ja päättää metsähakkuista. Ehdottomaksi päähenkilöksi nousee Senni, jonka elämäntarinaan sekä Antti että Mikko jollain tapaa kytkeytyvät. Senni tuntee ihmisen l...

Kerroin, mitä tiesin neliulotteisesta aika-avaruudesta. Sen, että kaikki ajat ovat olemassa, ja eme vain havaitsemme ne hetket yksi kerrallaan. Että jokaisella on omat nykyhetkensä, eivätkä ne ole yhteismitallisia. Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli WSOY 2019 369 sivua Äänikirjan lukija Liisa Sofia Pöntinen kesto 12 t 48 min Marisha Rasi-Koskinen voitti nuortenromaanillaan Auringon pimeä puoli  vuoden 2019 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Palkinnon saajan valitsi muusikko Olavi Uusivirta, joka kuvasi Rasi-Koskisen romaania otteessaan pitäväksi ja kysymyksiä herättäväksi. Uusivirran palkitsemispuhe löytyy Suomen Kirjasäätiön sivuilta . Otteessaan pitävä, sitä Auringon pimeä puoli tosiaan on. Se tempaa mukaansa niin, että tarinaa on vaikea jättää kesken. Samalla, kun haluaa innolla tietää, mitä tapahtuu, ei kuitenkaan halua, että kirja vielä päättyisi. Rasi-Koskisen luoma maailma on niin kiehtova. Kaivoksen kaupunki muodostaa tarinan miljöön. K...

"Suomalaisten ja saamelaisten geenistöt ovat muodostuneet 11 000 vuoden maahanmuuttovirran tuloksina. Suomalaiset eivät saapuneet Niemelle valmiina kansana, ei sinne päinkään! Semmoista ei ole kuin "valmis kansa". Suomalaisuus kuten kaikki muutkin -laisuude ja -läisyydet ympäri maapallon ovat tietenkin yhä liiketilassa, ihmiset kulkevat ja sekoittavat geenejään. Se on ihanaa ja terveellistä! Mixing The Colours, kuten Iggy Pop laulaa." Juha Hurme: Niemi Teos (2017) 448 sivua Juha Hurmeen Niemi  tuli luettua jo aikoja sitten, mutta blogiin en saanut hetimiten kirjoitettua mitään. Jäin hauduttelemaan, jotta pääsisin selvyyteen siitä, millaisia tuntoja Finlandia-palkinnon voittanut teos minussa oikein lopulta herättää. Ihan kuukausitolkulla ei ollut tarkoitus haudutella, mutta väliäkös tuolla, kun tuntemukset ovat joka tapauksessa tässä matkan varrella hyvinkin selkiytyneet. Sanottakoon se heti alkuun: Niemi  ei ole minun kirjani. Ei ollenkaan. Tunnistan kyll...

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää." Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015) 440 sivua Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron  tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään. Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron  on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa. Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämä...

"Hän oli halunnut Alinan; hän oli halunnut Eurooppaan, Vanhaan Maailmaan, hän oli halunnut elämän, jota heidän perhetuttavansa eivät jo eläneet ja joka ei ollut hänen äitinsä ja hänen aiempien valintojensa ennalta määräämä. Hän oli halunnut maailmaan, jossa töihin ajeltiin puku päällä tyylikkään rauhallisesti vaihteettomilla retropyörillä eikä kuljettu jokaista sadan jaardin matkaa autoiksi naamioiduilla tankeilla." Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi 2014) 559 sivua Jussi Valtosen romaani  He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja nousi lukulistalleni. Voittajakirjan valitsija, professori Anne Brunila, määritteli romaanin tajunnan räjäyttäväksi teokseksi, ja odotukseni olivatkin ennen lukemista korkealla. Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1994, kun amerikkalainen Joe on muuttanut Suomeen Alinan luokse. Parilla on yhteinen vauva, Samuel, ja elämä on yhtä myllerrystä, kun vauvaelämän lisäksi Joe yrittää sopeutua uuteen koti...