Kirjakaapin kummitus

Minä puolestani olen jättänyt Barndommens gaden käsikirjoituksen kustantamoon, ja nyt kun en enää kirjoita, tunnen sisimmässäni suurta tyhjyyttä jota mikään ei voi täyttää. Tuntuu kuin kaikki menisi sisääni ilman että mikään tulee ulos. Lise sanoo että nyt minun on nautittava jonkin aikaa elämästä, ansaitsen sen kaiken raadannan jälkeen. Mutta minulle elämä on nautintoa vain silloin kun kirjoitan. Tove Ditlevsen: Aikuisuus S&S 2022 alkuteos  Gift  1971 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 222 sivua Ei liene yllätys, että Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen trilogia jatkuu. Lapsuuden  ja Nuoruuden  jälkeen otin tietenkin luettavaksi Aikuisuuden , joka jatkaa samalla linjalla aiempien teosten kanssa. Tyyli on edelleen analyyttista ja toteavaa, paikoin humorististakin. Mutta kun kertomus etenee, käy tunnelma tummemmaksi, jopa synkäksi. Kun Aikuisuus alkaa, päähenkilö on julkaissut kirjailija, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Hän on naimisissa mut...

Olin ensimmäisessä työpaikassani vain yhden ainoan päivän. Lähdin kotoa puoli kahdeksalta ollakseni siellä hyvissä ajoin, sillä alussa oli tehtävä hyvä vaikutus, sanoi äitini, vaikka hän ei ollut itsekään ikinä viihtynyt nuorena yhdessäkään palveluspaikassaan alkua pidemmälle. Minulla oli ylläni Rosalia-tädin ompelema arkimekko. Se oli vaaleansinistä villaa, ja sen rinnuksissa oli pieniä laskoksia, niin että en näyttänyt yhtä laudalta kuin yleensä. Kävelin ohuessa terävässä auringonpaisteessa Vesterbrogadea alas, ja mielestäni kaikki ihmiset näyttivät vapailta ja onnellisilta. Kun he olivat kävelleet Pile Allén portin alta, heidän käyntinsä muuttui tanssahtelevan kevyeksi, ja siitä päättelin että onni asui jossakin Valby Bakken tuolla puolen. Tove Ditlevsen: Nuoruus S&S 2022 alkuteos  Ungdom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 191 sivua Tove Ditlevsenin omakohtainen romaani Nuoruus  jatkaa varsin suoraan siitä, mihin Lapsuus  jäi. Kun Kööpenham...

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. Se vain on siinä koko ajan ja kaikki näkevät sen yhtä selvästi kuin Kaunis-Ludvigin huulihalkion. Hän on samanlainen kuin Kaunis-Lili, niin ruma ettei voi kuvitellakaan että hänellä on koskaan ollut äitiä. Kaikkea rumaa tai onnetonta sanotaan kauniiksi eikä kukaan tiedä syytä. Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden. Kun jututan toista tyttöä jonka lapsuus haisee tuhkalta ja hiileltä, hän ottaa yhtäkkiä askeleen taaksepäin, sillä hän on haistanut minun lapsuuteni hirveän löyhkän. Tove Ditlevsen: Lapsuus S&S 2021 alkuteos Barndom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 142 sivua Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia on pitkään odottanut hyllyssäni lukemistaan, ja onpa se muutamaan kertaan vilahdellut jossain TBR-postauksessani. Nyt tuli ...