Kirjakaapin kummitus

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Ääneen sanottuna ajatus kuulosti Ulrikasta entistä vieraammalta. Hänkö joutuisi valvomaan, miten vaivaiset kyyröttäisivät syömässä. Hänkö paimentaisi kirkkoon koko sekalaisen lauman, kokoon kuivuneet vanhukset ja itsekseen hupattavat hourut. Harmaat koiperhoset. Vähitellen myös hän itse kuluisi raudanharmaaksi, kampaisi hiuksensa tiukasti taaksepäin ja puristaisi huulensa kireäksi kukkaron suuksi. Hän vyöttäisi mustan pukunsa mustalla nahkavyöllä, jolla kilkkaisi avainnippu kuin vanginvartijalla. Puvun pitsikaulus ulottuisi korviin saakka, raapisi ihoa, kätkisi alleen surullisen, kuihtuneen kaulaheltan. Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta Siltala 2024 kansi Laura Noponen 354 sivua Ulrikan elämä mullistuu kertaheitolla. Pyrkimykset saavuttaa arvostusta pikkukaupungissa pyyhkiytyvät olemattomiin, kun Ulrikasta tulee yllättäen leski. Kutsun rouvasyhdistyksen jäseneksi saa heittää menemään, kun menehtynyt puoliso jättää jälkeensä vain velkaa. 1800-luvun lopun maailma piirtyy esiin vak...

Elin Ahrenbergin toimet 1900-luvun ensimmäisinä vuosina osoittavat yhtäältä, että hän osasi etsiä sellaisia työllistymisen väyliä, joihin vaadittu taloudellinen panostus ja kulttuurinen pääoma olivat hänen mahdollisuuksiensa rajoissa ja jotka kumminkin arvostettiin esimerkiksi piian työtä korkeammalle. Toisaalta tutkija ei voi välttyä ajattelemasta, että se ei riittänyt Elinille. Hän tuntuu halunneen elämältään enemmän: ehkä merkityksellisemmän työn, jossa saattoi auttaa muita, ehkä vakinaisen viran ja paremman palkan, ehkä arvostetumman aseman, ehkä kaikki edellä mainitut asiat. Johanna Annola: Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla Vastapaino 2022 kannen luonnokset Albert Edelfelt ulkoasu Mirkka Hietanen 367 sivua Historiantutkija Johanna Annolan tietokirja Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla  vie suomalaisen yhteiskunnan historiaan. Kirja tarkastelee kahden perheen vaiheita 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun saakka, ja yksilöllisten elämäntarin...