Kirjakaapin kummitus

On vaikea sanoa, mikä asia tapahtui ensimmäisenä vuonna, mikä toisena, mikä kolmantena. On vaikea erottaa aiempi myöhemmästä, yksi kesä seuraavasta. Ensimmäinen sana, ensimmäinen ateria, ensimmäinen kiukuttelu. Järjestys auttaisi minua jäsentelemään tätä tarinaa. Voisin edetä askel askelelta, tunti tunnilta, harppomatta aiheesta toiseen, ajatuksesta seuraavaan.  Alia Trabucco Zerán: Puhdas Tammi 2026 espanjankielinen alkuteos Limpia  2022 suomentanut Emmi Ketonen kansi Tuomo Parikka 241 sivua Chileläistä kirjallisuutta tulee harvemmin luettua, mutta kiitos kirjasomen, tämä Alia Trabucco Zeránin teos löysi tiensä käsiini. Tammen Keltaisen kirjaston 562. romaani tarjoaa kiehtovan näkymän erään perheen elämään. Santiagossa elää varakas perhe, jonka palvelijaksi päätyy maaseudulta parempia tienestejä etsimään lähtenyt Estela García. Estela on kertomuksen minäkertoja, joka paljastaa melkein ensitöikseen, että tyttö kuolee. Hän tekee paljastuksensa saadakseen kuulijassa aikaan jonki...

Katoamisen tunne alkaa tuntua uudella tavalla voimakkaana kahdeksannen kuukauden alussa. Se ei ole epämukava tunne. Välillä nainen makoilee sängyllä, tuijottelee kattoon ja tunnustelee, onko katoamisen tunne jollain tavalla inhottava tai ahdistava, mutta hän ei löydä itsestään sellaisia tuntemuksia. Vain jonkinlaista välinpitämätöntä keveyttä, mikä on oikeastaan virkistävää kaiken sen fyysisen painon rinnalla. Sanni Vaarnila: Kaapissa on joku ja muita kertomuksia Momentum Kirjat 2026 kansi Iiris Kallunki 153 sivua Sanni Vaarnilan novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia  tarjoaa monenlaisia kurkistuksia ihmisten mielenmaisemiin ja erilaisiin – niin konkreettisiin kuin mielensisäisiin – tiloihin, joissa me tässä maailmanajassa saatamme liikkua. Novelleja yhdistää erityinen tunnelma, joka saa milloin kiinnostumaan, milloin innostumaan, joskus myös yllättymään. Kokoelman avaa niminovelli Kaapissa on joku . Sen päähenkilö herra Ishikawa alkaa epäillä, että kodissa olevassa...

Thyra katseli ympärilleen ja yritti epätoivoisesti keksiä jotakin keskustelunaihetta. Seinät oli päällystetty ruskealla rintapaneelilla ja pullonvihreällä paperilla. Keittiönpuoleista sivuseinää hallitsi korkea tummapuinen kaappi, jossa oli esillä porsliinikannuja, sinikuvioisia lautasia ja tinavateja. Vastakkaisella sivuseinällä riippui kaksi potrettia. Toinen niistä esitti keski-ikäistä, ankarakatseista ja parrakasta miestä, jonka sotilaspuvun rintapieli oli täynnä kunniamerkkejä. Pään asento oli ylväs. Toinen kuva esitti nuorta kaunotarta, jolla oli lähes mustat suortuvat kammattuina ylös ja vaaleanpunainen ruusu korvan takana. Naisen hiusten väri ja nenän muoto olivat samat kuin Thyralla, mutta muuta yhdennäköisyyttä ei ollut. Thyra vilkaisi isoäitiä. Ehkä muotokuvat esittivät heidän isovanhempiaan, mutta hän ei uskaltanut kysyä. Ann-Christin Antell: Kätketty tähti Gummerus 2026 äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 10 t 4 min Adelin tyttäret -sarjan kakkososa keskittyy Thyra Adelii...

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...

Epäilemättä kenellä tahansa Gilleshielin linnan asukkaista olisikin ollut jokin enne kerrottavana siitä, mitä vuoden toisen aamun aurinkoisuus merkitsi tulevaisuuden kannalta – hyvää tai pahaa. Useimmiten tietysti pahaa, sillä Agnes ei muistanut montakaan ylämaalaista ennustusta, jotka eivät olisi ehdottomasti tienneet jonkun kuolemaa. Hän oli kerran kysynyt keittäjätär Lobbanilta, eikö jokin tapahtuma voisi joskus ennustaa jotakin hyvää, mutta saanut tältä pöyristyneen katseen. Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus Karisto 2026 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 15 t 12 min Kaisa Viitalan historiallisen  Nummien kutsu  -sarjan kolmas varsinainen osa oli yksi eniten tänä keväänä odottamiani romaaneja: Skotlantiin sijoittuvan sarjan aiemmat osat Klaanin vieraana  ja  Klaanin suojeluksessa  saivat minut vakuuttumaan paitsi romaanien vetävyydestä myös siitä, että näiden romaanien maailmaan kannattaa heittäytyä. Kirjailija Kaisa Viitala tod...

Kun herään, on äidin syntymäpäivä, mutta en muista montako vuotta hän täyttää. Olen nukkunut hyvin. En ole nähnyt unta Doriksesta enkä Yrjöstä. Herään omaan nauruuni. Sitten muistan. Äiti täyttää tänään 110. Peter Sandström: Glory Days S&S 2025 ruotsinkielinen alkuteos Glory Days suomentanut Outi Menna kansi Fredrik Bäck 295 sivua Glory Days  – ovatko sellaiset päivät vain muistoissa, kun romaanin päähenkilö matkaa taksissa äitinsä syntymäpäiville, Glory Days -nimiseen hoitokotiin, joka on saamassa lapun luukulle? Ainakin muistoja on paljon, sillä Peter Sandströmin romaanissa ei matkusteta vain paikasta toiseen vaan myös ajassa taaksepäin: päähenkilö kertaa elämäänsä ja suhdetta läheisiinsä, vaimoonsa ja lapsiinsa, mutta myös lukuisiin naisiin, joista hän käyttää nimitystä schwester. Naisiakin on ollut ilmeisen paljon. Glory Days  ei ole erityisen juonivetoinen romaani vaan ennemminkin kokoelma erinäisiä muistoja ja kohtauksia elämän varrelta. Osa sijoittuu lapsuuteen, osa...

Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät. Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia. Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin WSOY 2026 kansi Nina Leino äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 6 t 49 min Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu Itsekkyyden aika  -teoksessaan nykyaikaan ajatuksia herätellen ja keskusteluun houkutellen. Hän sanoittaa...

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...