Kirjakaapin kummitus

Joki kohisee pimeän läpi ja ilmassa tuntuu kosteus. Se virtaa uutterasti, vaikka koko muu maailma on pysähtynyt. Hannes seisahtuu ja jään sen rinnalle. Tarkkailemme säilyykö hiljaisuus aloillaan. Rannan kymmenet pikkuruiset puohit piirtyvät esille mustuutta mustempina. Päreen läikähdyksiä ei erotu. Vielä edellisenä vuotena Oulun porvarit olivat täällä paossa. Nyt he ovat jatkaneet matkaansa Tornion kautta länteen Piitimeen, Luulajaan ja Uumajaan, ja kaikki tuntuu jähmettyneen paikoilleen. Aitat ja muutamien kalastajien ja jähtimiesten töllit murjottavat äänettöminä. Jenni Räinä: Vaino Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 7 t 10 min Pohjois-Pohjanmaalla vallitsee vuonna 1715 pelko. Valpuri lähtee pakoon venäläisiä, joiden edellä kulkee tieto miesten väkivaltaisuudesta ja tuhovoimasta. Miesten joukossa on eräs, jonka Valpuri tuntee varsin hyvin ja joka tuntee seudun paremmin kuin toverina. Kustaa on nimismiehen poika mutta hän haluaa sulkea silmänsä menneel...

”On irvokasta, että elämä asettaa hänet tällaiseen tilanteeseen, hän on aina pitänyt valkoista laivaa turhan toivon symbolina, on kirjoittanut siitä novellinkin, niin hyvän että se on antanut lohtua elämässä pettyneille; New Yorkissa naiset jonottivat hänen nimikirjoitustaan käännöskokoelman kanteen. Novelli kertaa vanhaa legendaa hurmossaarnaajasta ja työorjista Lasnamäen rantaniityllä Tallinnassa odottamassa laivaa, jonka ovat näkevinään ulapalla auringon häikäisyssä, se veisi heidät Krimille, siellä ei riistettäisi, siellä riittäisi kaikille leipää ja maitoa, hunajaakin. Hän on matkalla Ruotsiin, maahan, joka on luvannut ottaa kaikki pakenevat vastaan, on luvannut antaa ruokaa, suojaa ja turvaa, mutta viime aikoina sieltäkin on kantautunut puheita, ettei vieraita voida enää vastaanottaa, että älkää tulko tänne.” Suvi Ratinen: Pakolainen Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 8 t 11 min Aino Kallaksen Sudenmorsian  oli taannoin vaikuttava klassikkoluk...

Nuori nainen rivitaloasunnossa, huoneessa jonka ikkunasta näkyy vihreitä nurmikkoja joilla keltaisia aurinkovarjoja avataan ja suljetaan, mutta pitkää intiaanikesää seuraa pian kunnon syksy, jääkylmä syksy kovine tuulineen ja räntäsadetta jo lokakuun lopussa ja aurinkovarjo nostetaan talveksi sisään, laitetaan säilöön ”varastotilaan”, joka on samalla saunan pukuhuone ja erillään itse asunnosta ja jonka sisäänkäyntikatos toimittaa autotallin virkaa Maxin mallikkaalle Morris Minille. Tässä ”varastotilassa” maalipurkkien, tikkataulujen ja krokettipallojen sekä muiden kevät- ja kesävarusteiden keskellä olevalla laverilla nukkuu Prinssi palatessaan syksyllä kotiin yömyöhällä, tai joskus ihan muutenkin, sillä saattaahan se tuntua myös rajan vetämiseltä itsensä ja muun perheen välille. Monika Fagerholm: Eristystila – Kapinoivia naisia Teos 2025 alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt  Förlaget suomentanut Hannimari Heino kansi Sanna Mander 396 sivua En ole jostain syystä tullut lukeneeks...

Vuoden 2025 Helmet-kirjastojen lukuhaaste taisi tulla valmiiksi jo syyskuun puolella, mutta koostetta en ole tullut kirjoittaneeksi aiemmin. Tässä se nyt kuitenkin vihdoin on! Tämänvuotinen haaste oli miellyttävän monipuolinen ja mukavan haastava. Moni haastekohta täyttyi aika luontevasti kirjoista, jotka muutenkin olivat lukulistalla, mutta muutamat kohdat vaativat hieman enemmän pähkäilyä.  Mutta pitemmittä puheitta tässä lista linkkeineen. Erityisen hienot lukuelämykset saavat osakseen tähtisadetta mutta aidosti voi todeta, että kaikki listan kirjat olivat lukemisen arvoisia ja jättivät jonkinlaisia ajatusketjuja taakseen. 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)  Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh  Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä 2. Fantasiakirja Aura Koivisto: Harhamat 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä Eeva Meltio: Hiekka  ⭐️  ⭐️⭐️  4. Kirjassa valvotaan yöllä H...

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...