Vaikka henki menisi

Holly Jackson: Vaikka henki menisi

Tammen äänikirja 2026

alkup. Not Quite Dead Yet

suomentanut Leena Ojalatva

äänikirjan lukijana Anna-Riikka Rajanen

Kun luin viimeisen osan Kiltin tytön murhaoppaasta, olin lähes mykistynyt. Kiltti tyttö, kohta kuollut oli huikean hyvä, looginen, oivaltava ja todella jännittävä. Se alkoi olla jännärinä jo niin tiivistä kamaa, että lähtökohtaisesti aikuisille suunnatun jännärin kirjoittaminen tuntui olevan Jacksonilta vain ajan kysymys. (Ja sanottakoon, että mielestäni Kiltin tytön murhaoppaat sopivat myös erinomaisesti aikuisille, vaikka ne mm. kirjastoista löytyvät monesti nuorten aikuisten hyllystä.)

Vaikka henki menisi on todella mukaansatempaava kirja. Se koukuttaa heti ensi sivuilta alkaen niin, että pitkästä aikaa minun piti oikein keksimällä keksiä itselleni sellaista puuhaa, jonka kanssa pystyisin jatkamaan äänikirjan kuuntelua. Kirjan alkuasetelma on hätkähdyttävä: Halloweenin iltana 27-vuotiaan Jet Masonin kimppuun hyökätään hänen omassa kodissaan, minkä seurauksena hän saa vakavan päävamman. Lääkärit toteavat, että Jet tulee kuolemaan viimeistään viikon kuluttua päävammansa komplikaatioihin. Leikkaus olisi riskialtis ja lopputulos luultavasti sama kuin ilman leikkausta. Niinpä Jetillä on 7 päivää aikaa ratkaista oma murhansa, sillä murhaksi tapaus muuttuu, kun hän kuolee.

En muista aikaisemmin törmänneeni tällaiseen juoniasetelmaan, mutta hurja miten vangitseva se onkaan! Jet on mielenkiintoinen hahmo, sillä hän on toisaalta hyvin määrätietoinen, mutta kuitenkin samaan aikaan hänen on vaikea saada asioita valmiiksi asti. Siksi hänelle on erityisen tärkeää hoitaa edes yksi asia loppuun asti ennen kuin hän kuolee, jotta hän saisi tuntea saaneensa jotakin aikaan. Jetin hahmo paljastuu kirjan myötä koko ajan monisyisemmäksi.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Jossakin kohtaa arvasin syyllisen, mikä hieman latisti jännitystä, vaikka motiivia en arvannutkaan. Pikkukaupungin salaisuudet ja kuoleman kanssa kilpajuoksua käyvä nuori nainen tekevät tästä kuitenkin yhden mieleenpainuvimmista jännäreistä, jonka olen koskaan lukenut. Vahva suositus niin Jacksonin aiempien kirjojen ystäville kuin jännityksennälkäisillekin!

Pariisin ihanin suklaakauppa

Jenny Colgan: Pariisin ihanin suklaakauppa

Gummerus 2025

alkup. The Lovelies Chocolate Shop in Paris

suomentanut Laura Ekberg

Kuuntelin ennen joulua Jenny Colganilta ihanan jouluisen kirjamysteerin Täydellisen joulukirjan metsästys, jonka innoittamana päätin kuunnella myös Pariisin ihanimman suklaakaupan. Tämä oli ihan kiva kuunneltava, vaikkakaan ei erityisen mieleenpainuva.

Päähenkilö on Anna Trent, joka työskenteli aikaisemmin englantilaisessa suklaatehtaassa ja oli erittäin hyvä työssään. Hänelle sattui kuitenkin traumaattinen onnettomuus, jonka vuoksi työ suklaatehtaassa ei enää ollut vaihtoehto. Sairaalassa ollessaan hän tapasi entisen ranskanopettajansa Clairen, jolla on suhteita pariisilaiseen suklaapuotiin. Kun Anna saa sieltä paikan, hän pakkaa tavaransa ja lähtee yrittämään uutta alkua.

Tässä kirjassa oikeastaan kaikki on ihan kivaa. Juoni etenee mukavasti, Pariisi on miljöönä toimiva, henkilöhahmoissa on väriä ja kyllä tämä tarjosi minulle myös sitä viihdettä, jota odotinkin saavani. Kuitenkin koen, että moni asia jäi tässä turhan ohueksi. Ehkä se johtuu siitä, että Colgan kuljettaa vuorotellen sekä Annan että Clairen Pariisiin, jolloin kummankaan tarinaan ei ehditä paneutua niin paljon kuin Colganin ripottelemat vihjeet ja koukut antaisivat olettaa.

Merkitty mies

Robert Galbraith: Merkitty mies

Cormoran Strike 8

Otava 2025

alkup. The Hallmarked Man

suomentanut Ilkka Rekiaro

äänikirjan lukijana Eero Saarinen

En ymmärrä miten Galbraith tekee sen taas, mutta tämä uusin Cormoran Strike -jännäri tuntuu olevan jälleen edellisiä parempi. Galbraith todella osaa luoda monisyisiä ja silti loogisia juonikuvioita, jotka pitävät lukijan otteessaan ja jännityksessä. Oma jännitysnäytelmänsä on myös etsiväkaksikon välinen suhde, joka on läheinen ja luottamuksellinen, mutta silti he pysyttelevät tietyllä etäisyydellä toisistaan.

Hopeakaupan holvista löytyy ruumis, jonka poliisivat uskovat olevan heidän etsimänsä rikollinen. Decima Mullins on kuitenkin toista mieltä. Hän uskoo hopeaholvin ruumiin olevan hänen kadoksissa oleva puolisonsa. Decima ei usko puolisonsa lähteneen vapaaehtoisesti, joten hän lähestyy Strikea ja Robinia erikoisella tehtävänannolla: hän pyytää heitä todistamaan, että ruumis on hänen puolisonsa.

Strike ottaa Deciman tehtävänannon vastaan, vaikka se onkin poikkeava verrattuna tavanomaisiin puolisoaan etsivien ihmisten pyyntöihin - suurin osa kun haluaa uskoa puolisonsa olevan elossa. Melko pian tutkimukset aloitettuaan Strike ja Robin saavat huomata, että kadoksissa on muitakin kuvaukseen sopivia miehiä kuin Deciman puoliso ja poliisin etsimä rikollinen. Lisäksi hopeakauppa ei olekaan ihan mikä tahansa hopeakauppa, vaan vapaamuurareiden esineisiin erikoistunut liike.

Tässä kirjassa tunnelma tiivistyy entisestään. Monenlaista jännitystä ja jännitettyä on ilmoilla, niin ihmissuhteissa kuin ulkoa päin tulevan uhkan muodossa. Robin ei ole vielä täysin toipunut niistä koettelemuksista, joita hän koki aiemmissa peitetehtävissään, kun hän jo näyttää saaneen kannoilleen vaarallisia ihmisiä. Lehdistö etsii Strikesta skandaalinkäryisiä lööppejä, kollegoiden välit kiristyvät ja Robinin parisuhde ottaa uusia kierroksia siinä missä myös Striken tunteet Robinia kohtaan.

Odotan kovasti tälle sarjalle jatkoa, sillä tästä on tullut yksi suosikeistani. En jaksa näin paksuja tiiliskiviä selättää lukemalla, mutta äänikirjoina näitä on tosi mukava kuunnella. Eero Saarinen on mielestäni erinomainen lukijavalinta tälle sarjalle.

Täydellisen joulukirjan metsästys

Jenny Colgan: Täydellisen joulukirjan metsästys

Gummerus 2025

alkup. The Christmas Book Hunt

suomentanut Paula Takio

lukijana Anniina Piiparinen

Kuuntelin ennen joulua Jenny Colganin lyhyen jouluisen tarinan Täydellisen joulukirjan metsästys. Olen joskus kuunnellut häneltä romaanin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, josta kyllä pidin, mutta joka ei kuitenkaan jättänyt suurta paloa tutustua hänen sittemmin ilmestyneisiin teoksiinsa. Odotukset eivät siis olleet mitenkään huipussaan, mutta varmaan hyvä niin, sillä viihdyin joulukirjajahdissa oikein hyvin.

Mirrenin iäkäs isotäti Violet on vakavasti sairas eikä aikaa välttämättä ole kovin paljon jäljellä. Hän on läheinen Mirrenin kanssa, joten hän esittää tälle ainoan toiveensa, joka hänellä vielä on. Hän haluaisi löytää lapsuudessaan lukemansa teoksen uudelleen. Helppoa muuten, mutta Violet toivoo juuri sitä tiettyä lapsuudesta muistuttavaa painosta, joka on käsin kuvitettu ja jonka löytäminen osoittautuu hyvin vaikeaksi. Kirjan olemassaolo tuntuu olevan suorastaan urbaani legenda, mutta sisukkaasti Mirren ryhtyy jäljittämään Violetin rakasta kirjaa. Matkan varrella Mirren törmää Theoon, joka etsii samaa kirjaa omista syistään.

Täydellisen joulukirjan metsästys on ihana pieni tarina, johon liittyvään sukutarinaan huomasin suorastaan uppoutuvani. Matkaan mahtuu epätoivoa, vehkeilyä ja raakaa peliä, mutta myös ja ennen kaikkea runsaasti joulun taikaa, kuten joulukirjalta sopii odottaakin. Mirren on mukava hahmo, hyväsydäminen ja valitettavan hyväuskoinen mutta kuitenkin voimakas. Sääli, että hän ei taida esiintyä Colganin tuotannossa muuten.

Tykkäsin kyllä paljon tästä kirjasta, minulle tämä oli sopivan nopeatempoista ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa. Jäi oikein tunne, että pitänee jossakin kohtaa kuunnella myös ihan hiljattain ilmestynyt Pariisin ihanin suklaakauppa.

Lukupiirikirja: Leijat Helsingin yllä

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

Otava 1996

alkup. Drakarna över Helsingfors, 1996

suomentanut Arja Tuomari

äänikirjan lukijana Jussi Puhakka

Marraskuun lukupiirikirjana luimme Kjell Westön romaanin Leijat Helsingin yllä. On itse asiassa varsin yllättävää, että en ollut aiemmin hoksannut valita Westötä meille luettavaksi, vaikka olen hänen tuotannostaan ollut varsin tietoinen ja hän on tuntunut meidän piiriin hyvin sopivalta kirjailijalta. Keskustelu tästä olikin todella mielenkiintoista, vaikka - tai ehkä juuri siksi että - mielipiteet jakautuivat laidasta laitaan.

Westö on kirjailijana sellainen, jonka teokset vaativat minulta aina jonkinlaista "henkistä valmentautumista" ja tiettyyn lukutunnelmaan pääsyä, mutta jotka kyllä palkitsevat lukijansa lopulta. Minulle tuli Leijojen kanssa kiire, joten kuuntelin sen isoksi osaksi äänikirjana. Toimii oikein hyvin niinkin, vaikka hahmoja onkin runsaasti ja kerrontanäkökulma vaihtelee.

Riku Bexar on Leijojen keskushenkilö, joka on varttunut räkänokkaisesta helsinkiläispojasta aikuiseksi mieheksi ja isäksi. Siinä missä kertomus on Rikun aikuistumistarina, on se myös kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta nousukaudella. Perhesiteet, ystävyyssuhteet ja Helsinki ovat kaikki tarinan kannalta yhtä tärkeitä, päähenkilöä määritteleviä tekijöitä.

Leijoissa pidin eniten paitsi Westön kerronnasta myös hänen hahmoistaan, jotka ovat kyllä rosoisia ja joskus oikeastaan aika inhottavia, mutta myös hyvin inhimillisiä. Vaikka periaatteessa tarinaa olisi voinut tiivistääkin, pidin paljon siitä, miten Westö pysähtyy kuvaamaan ihmisten välisiä kohtaamisia ja henkilösuhteita. Teoksen pitkä aikajänne Rikun lapsuudesta aikuisuuteen asti mahdollistaa upean ajankuvan luomisen. Juuri teoksen runsaus viehätti minua, enkä siksi todella tiivistäisi hiukkaakaan.

Saa nähdä milloin seuraavan kerran saan oikean mielentilan Westön tuotantoon tarttumiselle, mutta tästä kokemuksesta jäi kyllä hyvä mieli.

The Gingerbread Bakery

Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery

Dream Harbor 5

Harper Collins 2025

äänikirjan lukijoina Sebastian York ja Savannah Peachwood

Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarjan viides osa The Gingerbread Bakery kuljettaa lukijansa häävalmistelujen piiriin. Päähenkilöinä ovat morsiamen ystävä ja Gingerbread Bakeryn omistaja Annie sekä sulhasen ystävä, Annien "vihamies" ja paikallisen baarin pyörittäjä Mac Sullivan. Ensimmäistä kertaa kustantaja on päättänyt ottaa äänikirjalle kaksi lukijaa, mutta se ei auta sitä tosiasiaa, että tämä on mielestäni sarjan heikoin osa.

Pidin sarjan neljännestä osasta The Strawberry Patch Pancake Housesta todella paljon, koska siinä yksi keskeisistä hahmoista oli lapsi, jonka myötä kaupungin elämänmeno sai uudenlaisia sävyjä. Rakastin myös pikku-Oliven hahmoa, joten sellaisen ihastuksen jälkeen on aika vaikeaakin laittaa paremmaksi. Tässä kirjassa Dream Harbor jää mielestäni miljöönä aikalailla sivuun, mikä oli jo harmi sinällään, mutta en myöskään erityisesti pitänyt hahmoista ja juonikin oli tylsä.

Kaikki rakentuu siis Jeanien ja Loganin hääjärjestelyjen ympärille. Vaikka Annie ja Mac näyttävät inhoavan toisiaan, on heidän pakko yrittää tulla toimeen keskenään, koska he ovat morsiusparin läheisiä ystäviä. Annien ja Macin välit eivät ole aina olleet niin kehnot, kuten lukija saa vähitellen kuulla, mutta anteeksiantaminen on joskus vaikea laji ja muodostuneista käsityksistä yli pääseminen hankalaa.

Sarjaan ilmestyy keväällä kuudes osa The Daisy Chain Flower Shop. Luultavasti jatkan sarjan parissa edelleen, sillä tässä tuli jo esimakua seuraavista hahmoista ja he vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta. Toivottavasti Dream Harborin viehättävä pikkukaupunki pääsee silloin taas näkyvämmin esiin.

Amelie

R.M. Rosenberg: Amelie

Hakoisten naiset, osa 3

Tammi 2025

äänikirjan lukijana Sanna Majuri

Riikka-Maria Rosenbergin hieno Hakoisten naiset -sarja saa Ameliesta arvoisensa päätösosan. Sarjan kiinnostavat ja todellisuuspohjaiset henkilöhahmot, yksityiskohtien värittämä ajankuva ja vetävä kirjoitustyyli tekevät Hakoisten naisista yhden parhaista historiallisista romaanisarjoista, mitä olen koskaan lukenut.

Amelie sijoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle. Vuonna 1855 Hakoisten kartanon perijän Hans Gustaf Boije af Gennäsin ja Amelien katseet kohtaavat ja nuoret näkevät toisensa yhtäkkiä aivan uudella tavalla. He ihastuvat ja rakastuvat, menevät salakihloihinkin, sillä moni pitää Amelieta liian vaatimattomana puolisona vapaaherralliselle Göstalle. Rakkaus on kuitenkin sinnikäs ja periksiantamaton. Amelie ja Gösta saavat toisensa, mutta elämä Hakoisissa ei ole aina nuorelle rouvalle helppoa.

1800-luvun jälkipuolisko on monenlaisten uudistusten aikaa. Maanviljelykseen ja tilanpitoon virtaa uusia tuulia, perustetaan kansakouluja, alkoi kansallisen heräämisen aika ja suomen kielen asema vankistui. Hakoinenkaan ei ole missään umpiossa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, vaan kaikuja tästä kaikesta nähdään ja koetaan myös siellä. Huomaa, että Rosenberg tuntee lähdeaineistonsa, historioitsija kun on. Toinen taito onkin tehdä historia näin eläväksi, ja senkin hän osaa.

Amelie on hahmona ainakin aluksi melko arka ja viaton, joten ei toisaalta ole ihme, että hänen kykynsä emännöidä kartanoa kyseenalaistetaan. Hän kuitenkin lunastaa paikkansa myös epäilijöiden silmissä, vaikka rakkaudessa solmittu liitto ei sekään aina ole sellainen, jollaiseksi Amelie sen tytönunelmissaan kuvitteli.

Arvostan Rosenbergin sarjassa erityisesti sitä, että hän nostaa esille sellaisia sukuja ja tarinoita, jotka ovat ehkä olleet jo hieman painumassa unholaan. Uskallan väittää, että juuri niin on ollut käymässä ainakin niiden Hakoisten naisten kohdalla, joista ei ole jäänyt juurikaan lähdeaineistoa, vaan Rosenberg on koonnut henkilöhahmonsa pienistä murusista ja luovuuttaan käyttäen. Odotan mielenkiinnolla Rosenbergin tulevia aluevaltauksia. Kaksplus-lehden artikkelin mukaan seuraavaksi on luvassa isonvihan aikaiselle Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva tarina, jossa pääosassa ovat rahvaan naiset.

Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella

Marke Talvi: Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella

Kettukoski 1

Lind & Co, 2023

äänikirjan lukijana Anu Vilhunen

Alunperin e- ja äänikirjana julkaistu ja sittemmin myös Penelope-kustannuksen kirjana julkaisema Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella kiinnitti kannellaan huomioni äänikirjapalvelussa jo pari vuotta sitten. Nyt kaipasin jotakin kevyttä kuunneltavaa, joten humoristiseksi cozy crimeksi luonnehdittu kirja kuulosti hyvältä valinnalta. Ihan sujuvasti tämä kyllä tuli kuunneltua, vaikka minun on vaikea mieltää tätä edes kevyempään dekkarigenreen kuuluvaksi.

Kirjailija Auri Tuhkanen on muuttanut talonvahdiksi ja kissanhoitajaksi vanhempiensa asuntoon Kettukoskelle, kun nämä lomailevat ja golffaavat etelän auringossa. Aurilla on työn alla hänen Neulemurhat-sarjansa toinen osa, mutta työ ei oikein ota sujuakseen. Asiaa ei auta kärsimättömämmäksi käyvä kustantaja eikä nimettömät kirjeet, joissa lähettäjä väittää Aurin varastaneen hänen ideansa ensimmäiseen Neulemurhat-kirjaan. Keskittymiskykyä heikentää myös Kettukosken miesväki, varsinkin eräs poliisi, johon Auri tutustuu selvitellessään vuosia aiemmin kadonneen nuorukaisen tapausta.

Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella on juonellisesti sujuva ja hyvin kirjoitettu tarina. Marke Talvin nimimerkin takana ovatkin kaksi tuttua kirjailijaa, Anne Leinonen ja Helena Waris, joten ihmekös tuo. Miljöökin on varsin kiva, sillä pidän pikkupaikkakunnille sijoittuvista viihdekirjoista kovasti. Jotenkin olen kuitenkin hieman pettynyt dekkarijuonen keveyteen, sillä jos teosta markkinoidaan pehmodekkarina tai cozy crimena, niin odotan siltä silloin enemmän dekkarielementtejä. Pitkään tässä dekkareinta oli se, että Auri on dekkarikirjailija.

Vedenmorsian

Emmi Maaranen: Vedenmorsian

Avain 2025

äänikirjan lukijana Katja Lukkarinen

Kuin olisi pehmeästi aaltoilevan veden viileään syliin sukeltanut! Pidin paljon kirjan miljööstä, ajankuvasta ja yhteiskunnallisesta kuvauksesta. Jokin tässä, ehkä juuri miljöö ja jotkin juoniasetelmat, toi mieleeni F.E. Sillanpään hienon pienoisromaanin Hiltu ja Ragnar. Vaikka Emmi Maarasen teos sijoittuu 20 vuotta myöhempään aikaan eli vuoteen 1926, moni asia on edelleen samankaltaista. Naisen maine on helposti mennyttä, palvelijattaren työpäivät pitkiä ja miehillä suurempi vapaus.

Elsa ja Aada ovat kumpikin köyhistä perheistä kotoisin olevia nuoria naisia, jotka pääsevät yhtä aikaa palvelijattariksi helsinkiläiseen huvilaan. Työtä tehdään aamusta iltaan vanhemman palvelijattaren johdolla. Pieniä vapaahetkiä täytyy yrittää löytää vaikka kauppahallireissulta. Alati kasvava Helsinki on mahdollisuuksia täynnä. Haaveissa siintää elokuvat ja muoti, hieman kauempana helpompi työ tai Amerikan ranta. Ajankuvaus on onnistunut hyvin.

Huvilan omistaja on poikamies, luonnontieteistä kiinnostunut originelli, joka on ystävällinen mutta etäinen. Enemmän kontaktia ottaa huvilassa toisinaan majoittuva isännän serkku Valter. Merillä seilannut paremman perheen vesa on kiinnostava ja jännittäväkin tuttavuus, joka tarjoaa uuden ajan tuulahduksia ja osoittaa, että luokka-asetelmia voi halutessaan murtaa.

Maaranen aloittaa tarinansa vetävästi paljastamalla, että jollekulle on käynyt huonosti. On tapahtunut henkirikos, jonka syy alkaa vähitellen paljastua. Uhri lepää meren pohjassa vesikasvien ympäröimänä, odottaa jotakuta hakemaan hänet takaisin. Maarasen kieli on välillä lähes runollista, kauniin soljuvaa.

Tässä on hieno omaleimainen ja siksi niin mieleenpainuva tunnelma. Se jätti minulle samanlaisen viileän tunnun kuin iholle jää iltauinnin jälkeen. Teos pysyy mielestäni koko ajan jotenkin etäällä, tuntui kuin minäkin olisin seurannut tapahtumia jostakin vähän kauempaa, kenties veden kalvon läpi. Tämä oli ehdottomasti miellyttävä tyyliseikka, ei siis lainkaan huono asia.

Hämeen linnan Kerttuli

U.M. Susimetsä: Hämeen linnan Kerttuli

Karisto 2025

äänikirjaksi lukeneet Linda Wiklund ja Panu Vauhkonen

U.M. Susimetsä on kirjailijapariskunta Ulla ja Marko Susimetsän pseudonyymi

Historia ja viihde ovat suosikkigenrejäni, joten historiallista viihdettä edustavan Hämeen linnan Kerttulin voisi ajatella olevan minulle mitä sopivinta luettavaa. Uuden sarjan avaavassa teoksessa onkin paljon hyvää ja onnistunutta, mutta minut tämä kuitenkin jätti jotenkin kylmäksi. Jos olisin lukenut tämän itse, kuten alunperin suunnittelin, olisin luultavasti jättänyt tämän kesken.

Hämeen linnan Kerttuli piirtää yksityiskohtaista ajankuvaa 1600-luvun Suomesta. Kuninkaan asemiehet hyökkäävät nuoren Kerttulin kotiin jättäen jälkeensä silmitöntä tuhoa. Perheensä menettänyt ja vain täpärästi pelastunut Kerttuli saa piian paikan Hämeen linnasta. Siellä vankkojen muurien suojissa Kerttuli on turvassa mielivallalta eikä uuttera työntekokaan ole hänelle vierasta. Elämä kuitenkin järkkyy toistamiseen, kun linnaan saapuu kuninkaan asiamies, vapaaherra Karl Ulvhufvud.

Vapaaherra Ulvhufvud on velvollisuudentuntoinen mies, joka ottaa tehtävänsä tosissaan. Hämeessä rehottava taikausko ja korruptio pöyristyttävät kuninkaan miestä, mutta hänkään ei ole immuuni kevätyön taianomaiselle tunnelmalle. Karlin ja Kerttulin kohtaaminen johtaa epäsäätyisen rakkauden roihahtamiseen, mutta asian ilmitulo voisi olla jopa vaarallista heille kummallekin.

Tarina on kaikkea muuta kuin vain rakkaustarina. Ajankuva on todella yksityiskohtaista. Linnat olivat aikanaan kuin pienoiskokoisia yhteiskuntia, ja miljöövalinnan kautta lukijalle muodostuukin selkeä käsitys 1600-luvun Suomen yhteiskunnallisista tuulista ja elämänmenosta. Minusta kaikki se oli hyvin mielenkiintoista ja olin tähän hetkeen kaivannutkin historian pyörteisiin uppoutumista. Siinä tämä siis toimi hyvin.

Se mistä en pitänyt, oli viihdekirjallisuudelle tyypillisen huolettomuuden puuttuminen. Juonittelua, väärinkäsityksiä ja salailua kyllä riittää, mutta missä on se hetki, kun lukija voi edes hetkeksi heittää huolensa päähenkilön kohtalosta? Jos kirjaa kustantajankin toimesta luonnehditaan "historiallisen viihdesarjan avaukseksi", niin oletan sellaisia hetkiä tulevan. Kaipasin sitä oikein todella ja samaan aikaan turhauduin suuresti siitä, miten niin Kerttulin kuin Karlinkin elämä on täynnä jos jonkinlaisia mutkia ja äkkikäännöksiä.

Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta enemmän, mutta niin ei nyt käynyt. Koska toinen mielipide ei ole koskaan pahasta, suosittelen lukemaan Kirsin kirjanurkan perusteellisen tekstin koskien niin tätä kirjaa kuin Susimetsien aiempaa Kuninkaan rakuunat -sarjaa.

Käräjät

Markus Nummi: Käräjät

Otava 2024

äänikirjan lukijoina Eeva Soivio ja Kristo Salminen

Markus Nummen romaani Käräjät sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle kevääseen 1938. Nuori etsivä Juho Iivonen saapuu pieneen pitäjään tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä, joka ulottuu koskettamaan yhtä jos toistakin paikkakuntalaista. Kirjan tapahtumat kerrotaan Iivosen sekä kansakoulunopettajan puolijauhoosen sisaren, Vilja-tädin, näkeminä.

Käräjät on melko kronologisesti etenevä kuvaus tapahtumista, jotka johtivat sikiönlähdetysvyyhdin jäljille, sekä sen selvittämistyöstä. Tämä ei ole dekkari, mutta etsiväntyön kuvauksella on iso rooli. Tarinan edetessä lukija joutuu itsekin pohtimaan samoja asioita kuin etsivä Iivonen, joka tosin katsoo tiettyjä asioita hyvin yksiselitteisestä lainopillisesta näkökulmasta. Kuitenkaan ei voi välttyä pohtimasta syitä ja seurauksia, yleisen mielipiteen painoarvoa, inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Käräjät onkin teos, joka varmasti kestää aikaa ja useita lukukertoja, ehkä jopa paranee mitä useamman kerran sen lukee.

Kirjan henkilöhahmot ja miljöökuvaus ovat mielestäni todella onnistuneita. Vilja-tädin hahmo on monitahoisempi kuin aluksi annetaan olettaa, sillä hän näkee ja ymmärtää enemmän kuin moni uskookaan. Kiinnostavaa on myös Iivosen oman sisäisen maailman ristiriitaisuus. Pikkupitäjä tarjoilee myös värikkään mutta täysin uskottavan kyläläisten kavalkadin iloineen ja suruineen. Välillä tuntuu kohtuuttomalta miten paljon he joutuvat yksityiselämäänsä avaamaan jutun selvittelyn vuoksi, etsimään valinnoilleen oikeutusta.

Käräjissä Nummi loihtii esiin kuvitteellisen Tarvajoen pitäjän, mutta niin tapahtumilla kuin paikkakunnallakin on todelliset esikuvansa Teuvalla, jossa pidettiin vuonna 1937 käräjät aborttivyyhdistä. Teos on herättänyt täällä Etelä-Pohjanmaalla suurta kiinnostusta, joten halusin itsekin tämän lukea. Kirja jäi minulla kesken heti alkuunsa, mutta äänikirjana tämä toimi minulle aivan loistavasti. Kerronta tempaa mukaansa ja mainiot lukijavalinnat Eeva Soivio ja Kristo Salminen puhaltavat tarinaan sellaista eloa, jota itse lukien jäin hieman kaipaamaan.

Onnen kaukoranta

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta

Gummerus 2024

äänikirjan lukijana Matti Rönkä

Matti Rönkä lunasti paikkansa minun suosikkilistallani viimeistään Einon ja Surutalon luettuani, vaikka Viktor Kärppä -dekkareistakin olen pitänyt. Rönkä osaa käsitellä aiheitaan monipuolisesti, juonet etenevät sujuvasti ja henkilöhahmot ovat moniulotteisia. Onnen kaukoranta on mielestäni otteeltaan paljon kevyempi ja rennompi kuin viimeisimpänä lukemani Eino ja Surutalo, mutta yhtä kaikki taattua Rönkää.

Raimo Rissanen on savolainen heinäpellon poika, jonka lauluääni siivittää hänet tanssilavojen tähdeksi. Raimo tai Rami, kuten kaikki häntä kutsuvat, on kesätöissä enonsa maatilalla, kun entuudestaan tuttu Tarvaisen Tuomo pyytää häntä orkesteriinsa kitaristiksi ja laulajaksi. Musiikkikärpänen puree Ramia tosissaan, ja hänen karismansa huomaavat muutkin kuin tanssiväki. Matka tunnettuuteen on alkanut.

Kun levy-yhtiö hoksaa nuoren laulajan kyvyt, tulee Rissasen Ramista lavatähti Rami Sarri. Musiikkibisnes vie miestä, mutta Tarvaisen orkesterikaan ei jää paitsi tästä nosteesta. Myös elämän peruskallio pysyy, vaikka keikkamatkoihin mahtuu monenlaisia kohtaamisia.

Pidin paljon tästä kirjasta, sillä vaikka olen 1990-luvun lapsi, osui tämä heinäpeltojen ja lavatanssien nostalgia silti mielenmaisemallisesti lähelle. Tunnetut musiikkikappaleet kulkevat koko ajan kerronnassa mukana, joten fiilikseen pääsee jo niidenkin myötä. En ole vielä kuunnellut tämän kirjan Spotify-soittolistaa, mutta jonain kesäiltana aion sen tehdä.

Klaanin suojeluksessa

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa

Nummien kutsu 2

Karisto 2025

äänikirjan lukijana Emma Louhivuori

Ai että mikä viihdyttävä historiallinen herkkupala!

Agnes Hunterista on tullut rouva MacTorrian ja Skotlannin Ylämailla sijaitsevan Gilleshielin emäntä. Hän on löytänyt oman paikkansa, jossa häntä ei nähdä vain liikuntarajoitteisena "raajarikkona", jonka tulisi tietää paikkansa ja olla kuvittelematta itsestään liikoja. Ennenpitkää hänen on kuitenkin poistuttava omasta kuplastaan, sillä Fingalin täytyy lähteä hoitamaan klaanin kauppasuhteita Edinburgiin ja haluaa vaimonsa mukaansa.

Edinburgissa Agnes joutuu jälleen silmätyksin menneisyytensä virheiden kanssa, sillä hän ei saanut avioliittolupaa aivan rehellisin keinoin. Vielä sitäkin pahempaa on kuitenkin sukua kohtaava yllättävä tapahtuma, jonka jälkimainingeissa seuraa hurja huhumylly, joka vaikuttaa myös MacTorrianin klaaniin. Agnes huomaa, että ystävät ovat valmiita kääntämään selkänsä hänelle silloin, kun hän heitä eniten tarvitsisi.

Ystävien suhtautuminen satuttaa ja saa Agnesin tuntemaan olonsa yksinäiseksi. Hän kipuilee myös uudessa vaimon ja emännän roolissaan, sillä turhaan odotettu raskaus saa hänet tuntemaan olonsa vielä vajavaisemmaksi kuin yleensä. Fingal tarvitsisi terveen vaimon ja poikia klaanin tulevaisuuden turvaamiseksi. Samaan aikaan Fingal on paljon poissa eikä aina jaa asioitaan vaimonsa kanssa, mikä saa Agnesin kyseenalaistamaan heidän liittoaan.

Sukkelat juonenkäänteet ja kiehtova miljöö tekevät tästä suorastaan ahmittavan lukupaketin, vaikka en voi sietää joitakin kirjan hahmoista. Erityisen vastenmielinen minulle on Agnesin Lily-serkku, vaikka toisaalta hänestä tulee nyt esille inhimillisempääkin puolta. Agnesin hahmo sen sijaan on minulle mieluinen, sillä hän on niin järkevä, tunneälykäs ja periksiantamaton. Niitä ominaisuuksia klaaninpäällikön vaimo ja linnan emäntä tarvitseekin, jotta voi ottaa paikkansa.

Viitala on valinnut kirjaansa mielenkiintoisia teemoja, joista yksi vahvimmista on lapsettomuus historian kontekstissa. Ajankuva on muutenkin hyvin onnistunut. Tuon ajan yhteiskunnalliset normit naisten asemasta ja tavoiteltavista elämänpoluista nousevat esiin mieleenpainuvien hahmojen kautta yhteiskunnan eri kerroksista.

The Strawberry Patch Pancake House

Laurie Gilmore: The Strawberry Patch Pancake House

Dream Harbor 4

Harper Collins 2025

äänikirjan lukijana Regina Reagan

Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Tästä tuli oitis minun suosikkini koko sarjasta, ja se johtuu ihan siitä, että tässä kirjassa on maailman valloittavin 5-vuotias Olive. Hän sulatti sydämeni oitis olemalla niin reipas, ponteva ja iloinen tenava. Kieltämättä kaikki muut kuviot tässä olivat välillä melkein toissijaisia, kun halusin niin paljon kuulla nimenomaan Oliven edesottamuksista.

Maailmallakin menestyksestä uraa kokkina luonut Archer on hiljattain asettunut Dream Harboriin ja opettelee olemaan isä tyttärelleen Olivelle, jonka olemassaolo tuli hänelle yllätyksenä. Elämä pannukakkuravintolan kokkina ja vastuullisena vanhempana ei millään mittarilla ole sitä, mitä Archie on elämälleen kaavaillut, mutta vähitellen hän alkaa pitää elämästään pikkukaupungissa. Suinkaan vähäisin syy sille ei ole Iris, jonka Archer palkkaa Oliven lapsenvahdiksi.

Iris sen enempään kuin Archerkaan ei koe olevansa omalla maaperällään lasten kanssa. Hän kuitenkin onnistuu houkuttelemaan Oliven ulos kuorestaan ja todella pitävänsä tehtävästään Oliven lapsenvahtina. (Ja kuka nyt ei pitäisi, koska Olive on ihana!!!) Iris huomaa pitävänsä todella myös pomostaan Archerista, mutta yhtälö tuntuu liian monimutkaiselta. Tunteiden tukahduttaminen käy kuitenkin koko ajan vaikeammaksi.

Pidän Dream Harborin yhteisöllisestä pikkukaupungista, jossa riittää monenlaisia persoonia ja heille kaikille on siellä sijansa. Tässä kirjassa kaupungin elämänmeno saa uusia sävyjä, kun kuvioihin lisätään yhdeksi päähenkilöksi lapsi. Mielestäni toimiva ratkaisu, jotta kirjat eivät ala toistaa liikaa samoja kuvioita.

Syksyllä ilmestyy seuraava osa, ja aion kyllä jatkaa sarjan parissa. Huomasin myös, että tämän sarjan ensimmäinen osa ilmestyy tänä vuonna suomeksi Gummeruksen kustantamana. Mielenkiintoista nähdä millaisen suosion sarja saavuttaa sen myötä Suomessa.

Kunnan jauhot

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot

Juuret Iijoen törmässä 3

Gummeruksen äänikirja, 2022

ilmestynyt alunperin vuonna 1973

lukijana Toni Kamula

Matkani Iijoella eteni maaliskuussa jo kolmanteen osaansa. Teos sijoittuu 1930-luvun alkuun, jolloin Päätalojen perheessä ollaan lujilla. Herkko-isä sairastuu keuhkokuumeeseen, jonka jälkeen myös hänen mielenterveytensä alkaa järkkyä. Herkko kuvittelee Riitun olevan uskoton eikä juuri päästä vaimoaan silmistään. Ilmapiiri kotona on tukala isän luulottelujen suhteen, mutta myös taloudellinen ahdinko uhkaa, kun isä ei enää lähde savottoihin.

Isän sairaus vie hänet lopulta piirimielisairaalaan, mikä on raskas uutinen uittohommissa olevalle Kallelle. Isän sairaus on tehnyt hänestä 12-vuotiaana perheensä pääasiallisen elättäjän, ja aluksi uittotyömailla moni kohteleekin häntä hyvin ihan vain siksi, että hän on Päätalon Herkon poika. Isän sairauden jatkuessa ja uusien työmaiden alkaessa työnjohtajat vaihtuvat eikä Kalle pääse enää niin hyviin tienesteihin kuin aiemmin. Kunnan piirimiehen lupalapuilla perhe saa hakea jauhoja kaupasta. Äitikin tekee osansa kupparina, mutta perhe joutuu silti kerjäämään muista taloista apua.

Työnteon ohessa koulukin tulee käydyksi loppuun. Kalle aikuistuu vauhdilla, kun on pakko. Hän kokee niin isän sairauden kuin perheen taloudellisen tilanteenkin voimakkaasti. Aivan itseäkin alkoi ahdistaa silkasta myötätunnosta häntä ja koko perhettä kohtaan. Tuona aikana yhteisöllisyys oli vahvempaa kuin nykyään, ja nuo tilanteet tarkoittivat väistämättä perheen aseman heikentymistä yhteisössä muutenkin.

Mielestäni Päätalo kuvaa tarkkanäköisesti ja uskottavasti mielenterveyden järkkymisen vaikutuksia perheessä. Nuoren pojan mielenmaisema välittyy hyvin, varmasti juuri siksikin, että kyse on Päätalon omista kokemuksista kaunokirjallisuudeksi puettuna. Ajankuva on niin ikään onnistunut hyvin, kuten aiemmissakin osissa. On helppo siirtyä tarinan mukana Päätalojen pirttiin ja uittotyömaille. Katsotaan mihin seuraava osa kuljettaa!

Majatalo omenapuiden katveessa

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

Kaunisjärvi 1

Into-kustannus 2025

äänikirjan lukijana Elina Keinonen

Vaikka romanttinen viihdekirjallisuus onkin yksi lempigenreistäni nykyään, olen hyvin valikoiva lajityypin kuluttaja ja suhtaudun muutaman pettymyksen jälkeen aika skeptisesti uusiin tulokkaisiin. Eevi Iisakkilan Kaunisjärvi-sarjan avausosa Majatalo omenapuiden katveessa onnistui tyrmäämään skeptisyyteni heti alkuunsa. Viehättävä miljöö, uskottavat ja ennen kaikkea pidettävät henkilöhahmot sekä sujuva juonenkuljetus olivat nappiosuma.

Lila pyörittää omenapuiden ympäröimää majataloaan Kaunisjärvellä vanhassa keksijän talossa, jossa hän itsekin asuu. Lila osti paikan alunperin puolisonsa kanssa, mutta jäätyään leskeksi yhteisest unelmat jäivät yksin Lilan toteuttaviksi. Majatalossa hänellä on apunaan tomera Marikki, joka työskentelee majatalon taloudenhoitajana.

Väriä Lilan elämään tuovat vaihtuvat niin asiakkaat kuin Kaunisjärven vireä elämänmenokin. Uusia puolisoehdokkaita Lila ei ole vakavissaan edes ajatellut, vaikka yksi jos toinenkin on hyvää tarkoittaen hänelle vinkannut sopivista ehdokkaista. Kaipaus on vielä niin lähellä, vaikka suurin suru onkin päästänyt otteestaan.

Arkinen elämänmeno kauniissa miljöössä vei vastustamattomasti mukanaan. Ruokalistojen suunnittelu, majatalomiljöön kuvailu ja kohtaamiset ystävien ja perheenjäsenten kanssa ovat ihan tavallista elämää, mutta kuitenkin niin kiinnostavaa seurattavaa. Mikään ei pökkää, mikään ei ärsytä. Saa vain antaa tarinan viedä.

Pidin myös Lilan hahmosta paljon. Hän osoittautui jalat maassa olevaksi ja miellyttäväksi hahmoksi, josta on helppo pitää. Ylipäätään henkilöhahmot olivat aidon tuntuisia ja mukavia, jopa ne hössöttävät ja hyvää tarkoittavat Amorin apulaiset. Aivan huippuja olivat etenkin Lilan isovanhemmat sekä paras ystävä tyttärineen. Jatkan mielelläni sarjan parissa, jahka seuraava osa ilmestyy. Se tapahtuu käsittääkseni ensi vuonna, joten sitä odotellessa.

Minne virta kuljettaa

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

Otava 2023

alkup. Go as a River, 2023

suomentanut Jaakko Kankaanpää

äänikirjan lukijana Mirjami Heikkinen

Shelley Readin menestysromaani Minne virta kuljettaa on ollut jossain lukulistani uumenissa jo oikeastaan ilmestymisestään lähtien. Päätin kuunnella sen äänikirjana ja virta vei minut mennessään välittömästi. Muistan, että tämä herätti jonkin verran somehypeä ilmestyttyään, mutta ainakaan minun uutisvirrassani tämä ei ole pitkiin aikoihin näkynyt. Ihmettelen suuresti, sillä olen aivan lumoutunut siitä, miten valtavan ihana kirja tämä on!

Kirja sijoittuu 1940-luvun lopun Coloradoon. 17-vuotias Victoria asuu sukunsa persikkatilalla ja on äitinsä kuolemasta lähtien emännöinyt perheensä taloutta. Hän on perheensä ainoa nainen vaitonaisten ja synkkämielisten miesten keskuudessa. Victoria rakastaa persikkapuita ja kotitilaa eikä ennen Wilson Moonin kohtaamista osaa oikein edes unelmoida toisenlaisesta elämästä.

Wilson on alkuperäiskansaan kuuluva nuorukainen, jonka tyyni ja iloinen olemus saa Victorian rakastumaan hetkessä. Kaupunkiin ilmestynyttä muukalaista, varsinkaan alkuperäiskansaan kuuluvaa, ei katsota hyvällä. Nuoret yrittävät piilotella rakkauttaan, mutta sitten Wilson katoaa. Se saa Victorian lähtemään kotitilaltaan ja pakenemaan vuorille.

Minne virta kuljettaa on todella lumoava romaani. Se vie mennessään kuin pehmeästi virtaava vesi. Pidin suuresti kirjan miljööstä. Read kuvaa persikkatilaa niin hienosti, että hedelmien tuoksun voi suorastaan haistaa, maun maistaa ja tuntea kypsien hedelmien painon sadonkorjaajan käsissä. Luonto on tässä kirjassa niin upea, kuin yksi päähenkilöistä.

Henkilöhahmot ovat niin ikään onnistuneita. Lukija ei voi olla olematta Victorian puolella eikä ihailematta hänen sinnikkyyttään. Vaikka perheen miesväki ensivaikutelman perusteella onkin jokseenkin luotaantyöntävää, pilkahtelee ainakin isässä ja sedässä välillä myös sellaista lämpöä, joka ilahduttaa. Etenkin isää on helpompi ymmärtää, kun ymmärtää hänen sydämensä särkyneen pysyvästi vaimon kuoltua.

Pidin tästä niin paljon, että tekisi mieli vaan hehkuttaa ja ihkuttaa. Ei tämä tosin teemoiltaan pelkkää ihanuutta ollut, sillä niin paljon oli ennakkoluuloja ja kaltoinkohtelua. Kuitenkin jotakin niin lumoavaa on siinä, miten Victoria päättää selviytyä ja myös tekee sen, vaikka välillä pelottaa eikä suru Wilsonista jätä häntä milloinkaan. Tiivistäen: herkkävireinen lukusukkula.

Tammettu virta

Kalle Päätalo: Tammettu virta

Juuret Iijoen törmässä 2

Gummeruksen äänikirja, 2022

ilmestynyt alun perin vuonna 1972

lukijana Toni Kamula

Tammettu virta on Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen Iijoki-sarjan toinen osa. Se jatkaa tarinaa aikalailla suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Kallen elämänpiiri rakentuu kodin ja kansakoulun maisemiin. Isän mukana hän pääsee myös tukinuittajien savottatyömaalle, mikä on nuorelle pojalle suuri kokemus.

Oli mukavaa tempautua takaisin Jokijärvelle ja Kallen jokapäiväisiin toimiin. Hän on pohjimmalta luonteeltaan kiltti ja miellyttämishaluinen poika, vaikka välillä tuleekin livistäneeksi vastarannalle kortinpeluuseen tai toimii muuten vasten nimenomaisia käskyjä. Korttipiru vie Kallea helposti mennessään ja hän velkaantuu kavereilleen, mikä aiheuttaa niin tukalia tilanteita, että aivan kuulijaakin kuristaa tilanteen umpikujamaisuus.

Kotona olosuhteet vaihtelevat. Kallioniemessä asuva Arvi-setä sairastelee pitkään. Sairaus heittää huolen varjon perheen ylle. Myös isän isä, Ukkeli, asuu Kallioniemessä yhden vuoden, kuten veljessarja on keskenään sopinut. Naapuritalo jää tyhjilleen, mutta Kallioniemeen rakennetaan lopulta äidin hartaasti toivomaa lisätilaa, jota perhe kyllä todella tarvitseekin. Asumisolosuhteet paranevat kertaheitolla, kun paikkaansa hakevasta uunistakaan ei ole enää samanlaista harmia.

Mielenkiintoista tässä on paitsi lasten välisten ystävyyssuhteiden kuvaus myös Kallen vanhempien avioliiton kuvaus. Äiti on vankka ja neuvokas peruskallio impulsiivisen isän rinnalla. Tämän kuvauksen perusteella voisin kuvitella, että vaikka Riitu oli yksin vastuussa perheestään Herkon ollessa savottatyömailla, saattoivat nuo ajanjaksot olla silti toisella tavalla hänelle helpompia kuin puolison läsnäolo. Itseriittoinen ja mustasukkaisuuteen taipuvainen Herkko tuskin oli helpoin mahdollinen puoliso.

Iijoki-sarjan viehätys tuntuu piilevän värikkäässä arkielämän kuvauksessa. Teksti on kielellisesti todella elämänmakuista ja rehevää, kiitos murteellisten ilmaisujen. Olen edelleen hieman ällistynyt siitä, miten lumoutunut olen tästä sarjasta. Äänikirjoina tämä tuntuu toimivan kyllä todella hyvin, sillä Päätalolla on aika tarinoiva tyyli kertoa. Juuri siksi onkin niin mukavaa kuunnella, kun joku tarinaa minulle kertoo.

Henkivartija

Leena Lehtolainen: Henkivartija

Hilja Ilveskero 1

Tammen äänikirja 2021, alkup. 2009

äänikirjan lukijana Krista Putkonen-Örn

Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarja ja nimenomaan sen äänikirjaversiot ovat olleet minulle mieluisia kirjoja, mutta tämä Lehtolaisen toinen, henkivartijana työskentelevästi Hilja Ilveskerosta kertova sarja, on jäänyt kuuntelematta. Nyt niistä ensimmäisen kuunneltuani voi hyvinkin olla, että loput jäävät kuuntelematta, sillä ei tämä oikein iskenyt Kallion lailla.

Hilja Ilveskeron entinen työnantaja surmataan Moskovassa vain päivä sen jälkeen, kun Ilveskero on irtisanoutunut hänen palveluksestaan. Suomalaisen bisnesnaisen murha kuitataan Venäjällä melko nopeasti ryöstömurhaksi, mutta Suomen poliisi sen sijaan on kiinnostunut Hilja liikkeistä, sillä irtisanoutumisen ja surman välillä on niin lyhty aika, että sitä pidetään epäilyttävänä. Hilja itse epäilee moskovalaista kiinteistömogulia, jonka kanssa hänen entisellä työnantajallaan oli riitaisat välit. Epäilyksiä ei suinkaan hälvennä se, että hän näyttää saaneen peräänsä kiinteistömogulin palkkaaman torpedon.

Lehtolainen on kyllä sujuva kertoja, mutta jotenkin Hilja Ilveskeron hahmo jäi etäälle eikä itse tarinakaan oikein vakuuttanut. Ainakin osin epäuskottavia, mutta paikoin myös jännittäviä juonenkäänteitä riitti. Toki voi olla hätiköityä leimata päähenkilö etäiseksi sarjan ensimmäisen osan perusteella, mutta ei minulle jäänyt suurta mielenkiintoa häntä tai muita henkivartijatarinoita kohtaan. 

Huonemiehen poika

Kalle Päätalo: Huonemiehen poika

Juuret Iijoen törmässä eli Iijoki-sarja 1

Gummeruksen äänikirja, 2022

ilmestynyt alun perin vuonna 1971

äänikirjan lukijana Toni Kamula

Kun en tiennyt mitä oikein kuuntelisin, valitsin Kalle Päätalon 26-osaisen Iijoki-sarjan ensimmäisen osan. Tämän parissa vierähtikin hyvät tovit heti vuoden alussa. Huonemiehen poika ilmestyi alun perin vuonna 1971 ja nyttemmin Gummerus on alkanut julkaista sarjaa e-äänikirjoina. Se tekee tästä sarjasta huomattavasti helpommin lähestyttävän ainakin minun kaltaiselleni sarjoja ja tiiliskiviä kammoksuvalle kirjatoukalle.

Olen joskus lukenut Päätalon esikoisromaania Ihmisiä telineillä, mutta en päässyt sen kanssa loppuun asti, vaikka siitä kyllä muistan pitäneeni. Se oli sitä aikaa, kun en juuri koskaan uusinut lainojani, vaan palautin pois, jos en saanut kuukaudessa luettua. Tuon muiston valossa siis ihan positiivisella odotuksella lähdin kuuntelemaan Huonemiehen poikaa.

Huonemiehen poika sijoittuu 1920-luvulle. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan Kallen vanhempien vaiheista ennen Kallen syntymää sekä hänen omia elämänvaiheitaan varhaislapsuudesta kansakouluun menoon asti. Muutamasta vuodesta kertyy kerrottavaa liki 24 tunnin mittaan asti, sillä Päätalo on perusteellinen kertoja. Ilmeisesti hänellä oli todella hyvä muisti, vaikka hieman epäilen kykenikö hän ihan näin tarkasti muistamaan.

Laittoipa Päätalo omiaan tai ei, niin tämä oli kyllä varsin mukavaa kuunneltavaa. Kaipasin monta viihdekirjaa luettuani ja kuunneltuani jotain aivan toisenlaista, ja sellaista tämä juureva Iijoki-tarina todella tarjoili. Kerronta on rauhallista ja tapahtumat pyörivät arkisissa sattumuksissa. Monesti aikuisten puheissa yritetään kierrellen sanoa sellaista, joita ei lapsen kuullen haluta suoraan sanoa. Aikuisten asiat askarruttavat pientä poikaa, joka pyrkii ottamaan niistä selvää ja päättelee itse loput. Kalle viettääkin varsin mielellään aikaa aikuisten seurassa, vaikka toki ikätovereidenkin seura on toivottua.

Päätalon teksti on sujuvaa ja kielellisesti mielestäni todella onnistunutta. Lapsen näkökulma on myös onnistunut todella hyvin. Murreilmaisut tuo tekstiin rehevyyttä, josta itse pidin paljon. Mielestäni Toni Kamula sopii mainiosti tämän äänikirjan lukijaksi. Tulen jatkamaan sarjan parissa. Ehkä voisin ottaa tavoitteeksi kirja per kuukausi. Siinä sitä riittääkin kuunneltavaa pariksi vuodeksi.