Fifty Shades: Vapautettu

E.L. James: Fifty Shades - Vapautettu

1349 s., Otava 2013, MIKI-laitoksen 1.p.

alkup. Fifty Shades Freed 2012

suom. Johanna Rossi

 

Olen kaksi aikaisempaa Fifty Shadesia lukiessani huomannut, että niille on suhteellisen helppo antaa anteeksi kaikenlaiset puutteet (esimerkiksi toisto, yksipuolinen aihepiiri), sillä juoni on yleensä temmannut mukaansa aika tehokkaasti. Tätä kolmatta ja viimeistä Fifty Shadesia lukiessani huomasin, että samanlainen hellämielisyys on miltei mahdotonta, sillä juoni oli nyt paljon epämääräisempi kuin aiemmin.

Vapautettu kuvaa Christianin ja Anan kuherruskuukautta sekä sen jälkeistä aikaa, johon liittyy monia uhkia. Ensinnäkin joku tuntuu haluavan vahingoittaa Greyn perhettä ja kostaa Christianille jotain, mikä aiheuttaa vaaratilanteita ja kiristyneitä hermoja. Christianin ja Anan ärsyttävimmät piirteet tuntuvat kulminoituvan tässä kirjassa erityisen selkeästi: Christian tuntuu entistä rajoittavammalta kontrollifriikiltä joka ei ikinä kuuntele toisia ja Ana on entistä löperömpi toistuvine anteeksipyyntöineen ja myötäilyineen. Toki molemmista päähenkilöistä nousee esiin myös toisenlaisia piirteitä, Christian osoittautuu yllättävän ymmärtäväiseksi ja Ana taas vahvatahtoiseksi. Mutta silti pääsääntöisesti vain ärsyttää, kun toinen on järkyttävä jääräpää ja toinen myötäilee, jos vain suinkin voi.

Kerronta ei myöskään tässä ole enää samalla tavalla sujuvaa ja otteessaan pitävää kuin aikaisemmissa kirjoissa. Ensinnäkin lukija tietää koko ajan, kuka on uhkailujen takana, jos hän vain on lukenut edellisen osan. Jotenkin vain koko ajan odottaa, että koska räjähtää. Kieltämättä James on piilottanut tähän yllätysmomentin melko oivallisesti, mutta alun painostava ilmapiiri ja lopun "kepeys" ovat ristiriidassa toisiinsa nähden. 

 

Kerrontaa hankaloittaa toistojen lisäksi myös lukuisat takaumat, joissa Ana muistelee milloin mitäkin. Takaumat eivät mielestäni istu nopeasti etenevän kerronnan tyyliin lainkaan. Nopeasti etenevä juoni ei haittaisi, sillä olen kahdessa aikaisemmassa teoksessa jo tottunut siihen, että tarina etenee nopein harppauksin, mutta nyt James kuitenkin tuntuu lipsahtavan välillä jopa hienoiseen ylimalkaisuuteen ja useita päiviä kuitataan esimerkiksi (täysin turhilla) sähköpostiviesteillä. Jotenkin teoksesta jää kiireinen tuntu, sellainen, että James on kiivaasti halunnut kirjoittaa tämän, mutta että ainakaan mitään uutta eroottista sanomaa hänellä ei ole tarjottavanaan. Tämä aikaisemmista teoksista tuttujen eroottisten aktien ja tapahtumien melko selkeä toisteisuus näkyy tässä mielestäni liikaakin, ja James tuntuu halunneen peittää tältä kohdalta lopahtaneen mielikuvituksensa kaikella muulla.

Teoksen lopussa James vihjailee siihen suuntaan, että jatkoa saattaisi olla vielä tiedossa. Toivon totisesti, että James ymmärtäisi nyt jättää tämän Christianin ja Anan saagan tähän, sillä kuten sanottu, mitään uutta hänellä ei tunnu enää olevan tähän tarinaan tarjottavanaan. Teoksen lopussa on myös muun muassa näkökulmia Christianin mielenlaatuun. Nekin olivat mielestäni täysin tarpeettomia, kuin yritys vielä ripustautua Greyn maailmaan. Siistimpää lopetusta olisi voinut toivoa, sillä kokonaisuutena Christianin ja Anan tarina on ollut mielenkiintoista luettavaa.

♠♠♠

Fifty Shades: Satutettu

E.L. James: Fifty Shades - Satutettu

1293 s., MIKI-laitoksen 1.p., Otava 2013

alkup. Fifty Shades Darker 2011

suom. Riie Heikkilä

 

Olen viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, mitä kaikkea Fifty Shades -trilogiasta onkaan sanottu. Aika moni on tykittänyt täyslaidallisen ja arvostellut tätä sarjaa aika ankarasti, mikä on itsestäni tuntunut henkilökohtaisesti hieman hämmentävältä. Itsehän siis pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja olin positiivisesti yllättynyt sen laadusta, ja nyt kaikki negatiiviset kommentit sarjasta ovat saaneet minut jopa pohtimaan, että onko arvostelukykyni todellakin niin hatara, että en osaa muodostaa "oikeaa" mielipidettä. Toisaalta suuri väkijoukko pitää tästä sarjasta, joten eivät kai he voi olla väärässä? Pohdin myös sitä, että miten paljon arviooni vaikutti se, että en ollut aikaisemmin lukenut eroottista kirjallisuutta. Ehkä se söi hieman kriittisyyttäni ja jälkeenpäin ajatellen olen keksinyt montakin asiaa, joka ensimmäisessä osassa häiritsi: toistuvuus niin sanoissa kuin tapahtumissakin sekä Anan hahmon "kärjistettyys".

 

Edelleenkin minua häiristi tässä toisessa osassa samat asiat kuin ensimmäisessäkin, mutta toisaalta jälleen kerran annoin juonen viedä mennessään. Luin tämän kirjan oikeastaan vielä suuremmalla mielenkiinnolla kuin ensimmäisen osan, sillä halusin kuumeisesti saada lisätietoja Christianin menneisyydestä ja salaisuuksista. Samoin Christianin ja Anan suhdekuviot laittoivat minut lukemaan sivun toisensa jälkeen, sillä mielestäni on mielenkiintoista nähdä miten heidän lopulta käy. Juonessa oli kuitenkin paljon vähän turhan dramaattisia käänteitä, Christianin eksän/eksien ja Anan pomon tempaukset ja ihan lopussa Katen "puhuttelu", josta selvittiin melko heppoisesti. Juoneen oli siis ympätty ihan valtavasti kaikenlaisia vastoinkäymisiä Anan ja Christianin kiistojen ja ongelmien lisäksi. Ensin oli yhtä harmoniaa ja sitten tervassa tarpomista. Kultainen keskitie puuttui, mikä toisaalta toi juoneen yllätyksellisyyttä ja toisaalta hieman kuitenkin häiritsi, sillä nämä yllätykset eivät aina todellakaan istuneet kokonaiskuvaan. Lisäksi häiritsi se, miten helposti asioista päästiin eteenpäin.

 

Hahmoihin päästiin tässä teoksessa tutustumaan paljon syvällisemmin kuin ensimmäisessä osassa ja heistä nousi esille piirteitä, jotka välillä saivat minut kiristelemään hampaitani. Esimerkiksi Christianin tapa puuttua joka asiaan ja kykenemättömyys antaa Anan itse päättää asioistaan ärsytti, samoin Anan temperamentista huolimatta esiin nouseva mukautuvaisuus. Monta muutakin asiaa hieman pisti silmään, mutta kaikkea en tässä nyt rupea erottelemaan.

 

Tällä kirjalla on siis hyvät puolensa, mutta puutteiltakaan ei vältytä. Hyvää päännollausluettavaa tämä joka tapauksessa oli ja teksti oli mielestäni toistoista huolimatta sujuvaa ja hyvin etenevää. Olen miettinyt tuota toisteisuuttakin ja tullut hieman siihen tulokseen, että James on tehnyt tietoisen valinnan toistamalla tiettyjä asioita, jotta niistä on syntynyt hahmoihin jotakin leimallisia erityispiirteitä. Jos näin onkin, niin se ei silti poista sitä tosiasiaa, että tiettyjen asioiden uudelleen hokeminen (tässä kirjassa etenkin yksi pieni mutta merkittävä lause) alkaa tympimään ja koko asia loppujen lopuksi menettää merkityksensä, kun sitä liian kauan hoetaan.

 

♠♠♠♠