Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino
107 s., WSOY 2011
kansi: Tuula Mäkiä
Viimeisimmästä lukemastani Aila Meriluodon runoteoksesta on vierähtänyt jo hyvä tovi. Viimeisin arvosteluni hänen teoksistaan on maaliskuulta 2012, mutta luin kyllä viime vuoden lopulla yhden hänen runoteoksistaan, vaikka en sitä tänne arvostellutkaan. Aila Meriluoto kuuluu suosikkirunoilijoihini, vaikka ajatukseni hänen kokoelmistaan ovat vaihdelleet paljonkin. Tämä täyteys, tämä paino edustaa jälleen sitä osaa hänen runoistaan, jotka eivät ole sytyttäneet minua millään tavalla.
Tämä täyteys, tämä paino sisältää hyvin erilaisia runoja. On runoja läsnäolosta, rakkaudesta ja kesistä sekä muutamasta muusta aihepiiristä. Kokoelman runot ovat pääsääntöisesti mitaltaan moderneja, joten ei ole ihmekään, että perinteisen runouden ystävä ei näistä kauheasti jaksa innostua. Se täytyy kuitekin Meriluodon kunniaksi sanoa, että hän käyttää sanoja monipuolisesti, vaikkakin sanat voisi mielestäni rytmittää eri tavalla.
Pääsääntöisesti nämä runot tuntuvat olevan suunnattu vanhemmille naisille, sillä ainakin minun nuorena naisena oli vaikea tavoittaa näistä niitä tunteita ja ajatuksia, joita Meriluoto pyrkii ilmaisemaan. Nämä runot siis jäivät minulle hyvin ulkokohtaiseksi, sillä mielestäni niissä ei pahemmin ollut mitään sellaista, mistä nuoremman lukijan olisi helppo saada kiinni tai mihin hän voisi samaistua. Runojen teemaksi voi siis sanoa vanhuuden ja vanhenemisen siihen liittyvine muutoksineen, joita käsitellään eri aihepiireissä. Toki en voi sanoa, että kaikki runot liittyisivät niihin aiheisiin, mutta valtaosa kumminkin, tai ainakin sellainen tunne minulle päällimmäiseksi jäi.
♠♠