Naisten työt

Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt - Pitkiä päiviä, arkisia askareita

240 s., Karisto 2012

 

Löysin kirjastosta Sirkka-Liisa Rannan mielenkiintoisen tietokirjan Naisten työt - Pitkiä päiviä, arkisia askareita ja päätin heti lainata sen. Se kertoo naisten moninaisista töistä 1860-luvulta 1960-luvulle poiketen välillä sivuhuomatuksina aiempaan tai myöhempään aikaan. Teoksessa luodaan katsaus myös naisen asemaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin, mutta pääpaino on kaikenlaisten töiden esittelyssä. Lukiessani huomasin, että tämä kirja sopii hyvin luettavaksi eräänlaisena jatkumona Tiina Miettisen teokselle Piikojen valtakunta, joka kuvaa naisten asemaa, yhteiskunnallisia oloja ja uramahdollisuuksia 1600-1700-luvuilla.

 

Sirkka-Liisa Ranta on tehnyt hyvin perusteellista työtä kirjoittaessaan tämän kirjan. Vasta tämän teoksen luettuani silmäni todella aukenivat kaikelle sille työmäärälle, jota esiäitinikin ovat elämässään tehneet - olin toki tiennyt, että mm. langat kehrättiin itse, pyykinpesu oli työlästä ennen pyykkikoneita ja taloustyöt olivat yleensä naisten vastuulla, mutta en ollut oikeasti osannut hahmottaa kuinka valtava työmäärä lopulta onkaan ollut. Ei voi muuta sanoa kuin että hattua nostan kaikille naisille, jotka ovat tuon työtaakan alla eläneet! Jotenkin minulle tuli kyllä yllätyksenä se miten monta työtä naiselle kuului ja miten paljon aikaa moni työ vaati, kun kaikki piti tehdä alusta asti itse, kuten esimerkiksi kylvää pellavat, kerätä sato, jalostaa se käyttökelpoiseen muotoon ja ommella vielä vaatteiksi asti.

 

Ranta valottaa teoksessaan yksityiskohtaisesti paitsi karjanhoidon teettämää työtä eläinlajeittain myös kodin puhtaanapitoon, ruokahuoltoon ja käsitöihin liittyviä vaiheita, jotka toden totta vaativat naiselta paljon osaamista ja kysyttiinpä siinä varmasti myös vikkelyyttä, jotta kaiken sai tehtyä. Toki täytyy muistaa, että ennen vanhaan apuna oli usein esimerkiksi tytär, miniä, talon muut naissukulaiset tai jopa piika, mutta on työmäärä silti ollut niin hurja, että sitä on vaikea käsittää. Kyllä jotenkin tuntuukin helpolta ajatus siitä, että voin mennä kaupasta ostamaan valmiina juuri sen väristä sukkalankaa kuin haluan tai pistää pyykit pyörimään koneeseen ja tehdä sillä välin jotain muuta.

 

Tätä kirjaa lukiessani ajatus liiti useaan otteeseen miettimään isoäitejäni ja heidän äitejään ja sitä millainen työmäärä heillä onkaan ollut. Erityisesti mietin minulle tuntemattomaksi jäänyttä isäni äitiä, joka oli syntynyt vuonna 1915, pientilan emäntä ja 16-lapsisen perheen äiti (isäni on nuorin). Vasta nyt havahduin ajattelemaan miten paljoon hänen onkaan pitänyt venyä. Samalla ajattelin myös hänen saamaansa kasvatusta ja sitä miten hänen elinaikanaan työt muuttuivat ja helpottuivatkin, kun kaupoista sai ostettua valmista tavaraa, jos siihen oli varaa. Sota-aika sitten olikin oma lukunsa, joka varmasti vaati vielä enemmän kuin aiemmin. Tuntuu hassulta, että minun isoäitini on elänyt niin kovin erilaisessa maailmassa kuin minä nyt. Tällaiset tietokirjat todella auttavat käsittämään asioita!

 

Suosittelen kyllä todellakin tätä teosta kaikille, joita kiinnostaa tämä aihe. Tämä kirja on varmasti oiva apu myös erilaisten esseiden kirjoittajille, sillä tässä on yksityiskohtaista tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Paljon plussaa tämä teos minulta saakin runsaasta havainnollistavasta kuvituksesta ja selkeydestä niin tekstin asemoinnin kuin sisällönkin suhteen. Tätä teosta oli kyllä mukava lukea.

 

♠♠♠♠♠

Piikojen valtakunta

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700 -luvuilla

184 s., Atena 2015

kannen maalaus: Albert Edelfelt - Haravatyttö

 

Tiina Miettisen tietokirja Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700 -luvuilla kuvaa nimensä mukaisesti naisten elämää muutama sata vuotta sitten. Teos käsittelee aiheita, jotka ovat ajankohtaisia myös nykypäivänä, kuten miten yhdistää työ ja perhe. Paljon löytyy myös yhtäläisyyksiä nykypäivään, sillä muutama sata vuotta sitten moni nainen sai ensimmäisen lapsensa vasta kolmikymppisenä ja keskittyi sitä ennen työntekoon.

 

Minua kiinnostaa paljon tämän teoksen aihe, sillä naisillehan (ja kyllä varmasti myös miehille) tulee koko ajan painetta eri suunnista, kun pitäisi tehdä töitä ja osata yhtä ja toista, niin ja perhekin pitäisi perustaa. Yhtään helpompaa ei ollut esiäideillämmekään 1600-1700 -lukujen Suomessa, sillä yhtälailla heihin kohdistui odotuksia. Siihen miten heidän elämänsä odotettiin etenevän vaikutti paljon sääty, johon itse kukakin sattui kuulumaan. Kuten Tiina Miettinen toteaa, on usealla yksipuolinen mielikuva siitä, miten naiset naitettiin nuorina ja siinä se elämä sitten oli, synnytys toisensa jälkeen ja sitä rataa. Tämä teos oli minulle hyvin silmiä avaava lukukokemus, sillä sain tästä paljon uutta tietoa.

 

Minun tekisi kauheasti mieli referoida tähän kaikki ne asiat, jotka tästä teoksesta opin. Olen jo monta kertaa kirjoittanut innoissani muutaman rivin oppimistani uusista asioista, mutta kun kyseessä ei ole referaatti vaan mutuhuttuarvioni, olen pyyhkinyt kaikki nuo rivit pois. Voin kuitenkin todeta, että harvoin olen tietokirjan luettuani näin innoissani oppimistani uusista asioista. Erityisen kiinnostavaa mielestäni on se miten paljon yhtäläisyyksiä naisten elämistä löytyy, vaikka välissä olisi vuosisatoja. Toki moni asia on muuttunut, lait ovat erilaiset ja naisten ja miesten välillä vallitsee tasa-arvo, mutta jotkin asiat vain pysyvät samoina.

 

Mielestäni Piikojen valtakunta on selkeä kokonaisuus, jota maustaa tietoruudut ja tositarinat 1600-1700 -lukujen naisten elämän käännekohdista. Toisinaan minua häiritsi teoksessa toisto, sillä joitakin asioita selitettiin useaan otteeseen, mutta muuten mielestäni tämä oli sujuvalukuinen teos. Mielestäni tämä on kyllä tutustumisen arvoinen teos, suosittelen!

Tarvaatar

Hilja Valtonen: Tarvaatar

300 s., Otava 1995, isotekstinen

1.p. 1935

Syyskuun tavoin myös lokakuu alkoi Hilja Valtosen teoksen parissa. Tällä kertaa otin lukuvuoroon Tarvaattaren, joka kertoo opettajatar Marjukka Tarvaisesta, josta oli määrä tulla karjakko, mutta jonka näyttämisenhalu ajoi hänet opettajakouluun.

Marjukka on Tarvaisen isännän iltatähti, jonka äiti on kuollut. Isän kuoltua Marjukan velipuolet ovat valmiit potkaisemaan tämän pellolle ja Antti-veljen vaimo keksiikin lähettää Marjukan karjakkokouluun. Sisukkaasti Marjukka päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja hakea lainaa, jotta voi opiskella opettajaksi. Vaikuttimena on paitsi halu olla jotain muuta kuin karjakko, mutta myös halu näyttää entiselle ihailijalleen, että yhtälailla hänestäkin on opettajaksi. Valmistuttuaan Marjukka kiertää sijaisena koululta toiselle ja saa lopulta oman paikan. Juuri näitä vaiheita tämä teos keskittyy kuvaamaan.

Marjukka on hyvin samanlainen kuin Valtosen muutkin naishahmot: määrätietoinen, voimakastahtoinen, itsepäinen, sanavalmis, sisukas ja niin edelleen. Marjukassa on kuitenkin myös jotain herkkyyttä ja ehkä jonkinlaista heikkouttakin, jota hän ei suostu näyttämään, sillä Tarvaiset eivät itke. Opettajana Marjukka on pidetty ja menestyvä, vaikka aina kaikki ei menekään ihan niin kuin oli tarkoitus.

Teos ei keskity kuvaamaan pelkästään Marjukan vaiheita eri työpaikoissa, vaan tottakai kuvaan astuu ihailijoita ja romanssinpoikastakin. Marjukka on kuitenkin tottunut itsenäisyyteen eikä hänen sydäntään ole helppo kesyttää, etenkään kun karjakkokoulun aikainen hiihtotoveri jätti Marjukan rintaan hienoisen kaunan itämään.

Tarvaatar oli taattua Hilja Valtosta eli siis mukavaa ajanvietelukemista. Aivot sai relata ja tarina vei, kuten kunnon viihteessä kuuluukin.

Sattumalta sinun

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

249 s., Tammi 2015

 

En ole aikaisemmin lukenut Veera Vaahteran teoksia, sillä en ole uskonut niiden kykenevän viihdyttämään minua. Chick lit ei ole genrenä ykkössuosikkini, mutta Sattumalta sinun herätti kuitenkin kiinnostukseni ja ajattelin antaa Vaahteralle tilaisuuden. Sattumalta sinun -teoksesta on julkaistu varhaisempi versio Akateemisesti sinun jatkokertomuksena Me naiset -lehdessä vuonna 2013.

 

Sattumalta sinun kertoo kolmikymppisestä Karoliinasta, joka tuntuu aina murehtivan jotakin asiaa. Nyt yksi huolenaihe näyttäisi kuitenkin väistyvän, sillä eläkeviran saaminen yliopistolta on lähempänä kuin koskaan. Sitä ennen hänen täytyy vain osoittaa kykenevyytensä työhön, mutta projektityö filosofian laitoksella on omiaan hälventämään varmuuden yhtään mistään: työstä, ihmissuhteista ja koko tulevaisuudesta. Laitoksella työskentelevä sivari Matias kiehtoo Karoliinaa, mutta soppaa hämmentää entinen avopuoliso Ville, joka käyttäytyy kuin eroa ei olisi koskaan tullutkaan. Karoliina yrittää irtautua stressistä, mutta tässä tilanteessa se ei ole niin helppoa kuin hän toivoisi.

 

Alunperin minusta tuntui, että ei tämä tarina nyt oikein tempaa minua mukaansa, mutta loppujen lopuksi Sattumalta sinun onnistui kutkuttelemaan nauruhermojani jopa siinä määrin, että nauroin ääneen tätä lukiessani. Karoliinan kommellukset olivat välillä sangen hulvattomia ja Vaahteran sanavalinnat ja tarinankerronta tekivät tarinasta vielä viihdyttävämmän lukukokemuksen. Sattumalta sinun on mielestäni oikein hyvä kesäkirja, ja tätä oli mukava lukea auringonpaisteessa rannalla. Karoliinan alituinen stressi voi tuntua ahdistavalta ajatukselta, mutta mielestäni tämä osoittautui oikeaksi hyvän mielen kirjaksi. Ja kuten chick litissä on tapana, asiat kyllä järjestyvät kommelluksista huolimatta: siihen matkalle vain mahtuu kaikenlaisia käänteitä ex-anopin kostoiskuista epäonneen juhlapuvun kanssa.

 

 ♠♠♠♠

Roskisprinssi

Tuija Lehtinen: Roskisprinssi

249 s., Otava 2006 (Seven-pokkari)

1. p. 1991

 

Tuija Lehtisen nuortenromaani Roskisprinssistä tehty samanniminen elokuva on lukeutunut suosikkeihini heti julkaisustaan lähtien. Pidän kyseisen elokuvan tunnelmasta ja olen nähnyt sen useampaan otteeseen, mutta kirjaa en ollut vielä lukenut. Jotenkin hieman pelottikin tarttua tähän kirjaan, sillä elokuva on minulle se oikea versio Roskisprinssistä. Vaan kyllä tämä kirjakin toimii todella hyvin, vaikka siinä onkin paljon eroa elokuvaan.

 

Roskisprinssi kertoo 17-vuotiaasta Jedistä, joka päättää jättää entisen helpon elämänsä ja lähteä kohti tuntematonta. Hän on kyllästynyt elämänsä näennäiseen helppouteen, sillä vaikka taloudelliset avut ovat kunnossa ja tie auki miltei taivasta myöten, niin todellisuus on toista. Uraputkessa elävien vanhempien ainoana lapsena ei ole helppoa, sillä yhteistä aikaa on kovin vähän, mutta toiveita ainokaisen suhteen löytyy sitäkin enemmän.

 

Jed päätyy pikkukaupunkiin, joka on hyvin erilainen hänen kotikontuihinsa verrattuna. Poika päättää irrottautua kultalusikka suussa syntyneen nuorukaisen roolista ja tienata itse leipänsä. Hän kokeilee töitä muun muassa postinjakajana, hautausmaanhoitajana ja roskakuskin apulaisena. Majapaikkanaan hän pitää milloin mitäkin, vaikka lopuksi myös oikea katto löytyy pään päälle. Reissunsa aikana Jed tutustuu mitä erilaisimpiin ihmisiin, joista merkittävimpiä ovat Lulu ja Veera. Ei pidä myöskään unohtaa hänen kintereillään uskollisesti jolkottolevaa koiraa, Jesse Jamesia.

 

Onhan tässä kirjassa periaatteessa hieman epäuskottavaa se, että alaikäinen nuori noin vain livahtaa teilleen ilman jälkiseuraamuksia, mutta se ei kyllä häirinnyt minua siitä huolimatta yhtään. Lehtinen kirjoittaa sujuvasti ja humoristisesti, ja hänen käyttämänsä kieli todellakin sopii nuortenkirjaan ja luo oikeanlaisen nuortenkirjatunnelman eikä mitään lässynlää-fiilistä. Voi miten monta kertaa naurahtelinkaan ääneen etenkin Jedin ironisille ajatuksille, mutta myös dialogille, joka on terävää ja huvittavaa.

 

Olen hämmentynyt siitä, miten hyvin pystyin irroittautumaan elokuvan luomista mielikuvista ja antamaan vain tarinan viedä. Toisaalta on helppo heittäytyä, sillä tämä tarina todellakin vie mukanaan. Siinä on paljon käänteitä, mielenkiintoisia (joskin välillä hieman turhankin stereotyyppisiä) hahmoja ja aitoutta. Jed kasvaa matkallaan paljon, aikuistuu ja oppii todella ottamaan itsestään vastuun. Hän löytää itsensä ja oman juttunsa, kun vanhempien toiveista muodostuva ristipaine ei ole koko ajan hänen ympärillään.

 

♠♠♠♠½

 

***

Luin hiljattain Lehtisen uutuuden Tyttö elää kesäänsä. Jos pidit siitä, pidät varmasti myös tästä ja päinvastoin.