Kaikkeus on meidän

Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän

212 s., WSOY 2021

kansi: Jussi Karjalainen

Nykyään tulee enää hyvin harvoin napattua kirjaston uutuushyllystä mitään luettavaa, mutta nyt niin tapahtui ja kirja tuli jopa luetuksi. Liisa Louhelan esikoisromaani Kaikkeus on meidän sijoittuu vuoteen 1938 ja kertoo Reetasta, joka rakastuu epäsovinnaisesti mustilaiseen Tenhoon.

Reeta on köyhän yksinhuoltajaäidin tytär. Äidin kuoleman jälkeen kotimökki menee alta ja Reetan on suunnattava piikomaan Haikolan varakkaaseen taloon. Elämänjanoinen Reeta ei oikein ota sopeutuakseen paikkaan, jossa ainoa totuus on seuroissa puhuttu ja syntyperä ihmisyyden mitta. Sisällissodan jäljet näkyvät vahvoina. Kun Reeta kaiken huipuksi rakastuu kiertolaiselämää viettävään romanimieheen, alkaa hän tuntea olonsa kotikonnuillaan entistä vieraammaksi.

Tätä teosta on luonnehdittu väkeväksi ja riipaisevaksi, mutta minut tämä jätti lopulta hieman kylmäksi. Odotin tältä enemmän eikä teoksessa koetut tunteet oikein välittyneet minulle asti. Se johtuu varmasti osittain kielestä. Teoksen tapahtumapaikka on Kainuussa ja teksti on pitkälti murteellista. Koska kyseinen murre ei ole minulle kovin tuttua, otti oman aikansa löytää lukemiseen sopiva poljento. Olisin luultavasti pitänyt lukemastani enemmän, jos murretta ei olisi ollut niin paljon, mutta ymmärrän tämän ratkaisun, koska se tuo Reetan omaa ääntä kuuluviin. Täysin etäisyyden tunnetta en voi kuitenkaan kielenkään piikkiin laittaa.

Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

273 s., LIKE 2014

kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen

 

Bongasin taannoin jostain blogista Marja Björkin Mustalaisäidin kehtolaulun. En ollut aikaisemmin lukenut Björkin teoksia, sillä ne eivät olleet vaikuttaneet mielestäni mielenkiintoisilta, mutta tämä uutuusteos herätti kyllä välittömästi kiinnostuksen. En ollut tästä kirjasta kuullut lainkaan ennen onnekasta blogibongaustani, mikä tuntuu vähän hassulta: Björkin teos Poika sai aikanaan hyvin suurta näkyvyyttä, tämä seuraava teos taas tuntuu jääneen todella vähälle huomiolle. Onneksi on kirjablogit! ;)

 

Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo kolmen romanisukupolven tarinan. Väinö ja Sikri ovat kokeneet kiertolaiselämän ja kovalla työllä päässeet eteenpäin, kun taas heidän lapsensa varttuvat aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan. Aikuistuva Marita-tytär saa yhteiskunnan tukemana asunnon ja rahaa, mutta vieläkään yhteiskunta ei ole valmis antamaan kaikkea, mitä Maritakin haluaa. Kouluttautuminen ja työnsaanti osoittautuvat lähes mahdottomiksi eikä romaneilla helppoa ole vieläkään. Ennakkoluulot leimaavat koko kulttuurin. Maritan tyttäret varttuvat kahden kulttuurin ristipaineessa ja yrittävät löytää paikkansa maailmassa. Vanhat tavat ja perinteet sitovat sukuun ja luovat yhteenkuuluvuutta, kun valtaväestö karttaa romaneja. Vuosien kuluessa paljon on muuttunut, mutta elämä ei silti ole helppoa.

 

Björkin luoma sukutarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, joskin toisinaan hieman hidassoutuinen ja sitten taas vuorostaan suurin harppauksin etenevä. En väitä olevani romanikulttuurin asiantuntija, mutta mielestäni Björkillä on tiedot kohdillaan. Tämän sanon sen perusteella, että olen opinnoissani käynyt monikulttuurisuutta käsittelevän kurssin, jossa perehdyttiin tarkemmin myös romanien tapoihin. Mielenkiintoinen tämä teos oli myös siinä suhteessa, että pääsi kurkistamaan toisenlaisen kulttuurin historiaan ja tapoihin, sillä vaikka romaneja elääkin keskuudessamme, harva meistä loppujen lopuksi heidän kulttuuristaan juuri mitään tietää.

 

Pidin siitä, että Björk on ottanut tarinaan mukaan kolme eri romanisukupolvea. Se luo mielenkiintoisen läpileikkauksen yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta samalla kuitenkin kuvastaa myös romanikulttuurin perinteissä pitäytymistä ja kulttuurin vaalimista sekä helpottaa joidenkin romanikulttuurin tapojen esille tuomista (kuten vanhempien kunnioitus, väistäminen). Sukutarinat kiehtovat minua yleisesti ottaen, joten ratkaisu on siinäkin mielessä minulle mieluinen.

 

Jotenkin juoni on kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta hieman tylsä. Tai jotenkin mielestäni tarina ei lähde tässä kunnolla vetämään, vaikka kirjaa ihan mielellään lukeekin. Tässä ei jotenkin ole sellaista henkeä, että lukijana haluaisin innokkaasti ottaa selvää, miten tälle suvulle lopulta käy. Kerronta on jotenkin hieman latteahkoa, vaikka Björk maustaakin tekstiä romanien sanoilla. Odotukseni eivät oikein täyttyneet, sillä odotin tältä hieman enemmän räväkkyyttä.

 

♠♠♠½