Seuraavana Tampere

Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere

Se on moro, osa 1

Otava 2023

kansi: Mirella Mäkilä

Mirella Mäkilän esikoisromaani Seuraavana Tampere ja sen jatko-osat ovat näkyneet somesyötteessäni tämän tästä. Itselläni kesti yllättävänkin pitkään oikeasti löytää sarjan pariin, vaikka sekä viihdekirjallisuus että Tampere ovat sydäntäni lähellä.

Roosa on helsinkiläistynyt tamperelainen, joka tekee freelancerina markkinointitöitä ja haaveilee omasta koirasta. Avopuoliso sen sijaan viihtyy yhä enenevissä määrin salilla ja pari näkee toisiaan lähinnä ovenraossa vilaukselta. Monista merkeistä huolimatta Roosa ei tajua tai halua tajuta, että kumppanilla on toinen nainen. Kun mies ilmoittaa haluavansa erota, on Roosalla vain yksi pakosuunta: Tampere.

Tampereella odottaa parhaan ystävän olkapää ja tuttu asunto, jossa he asuivat kämppiksinä ennen kuin Roosa muutti Helsinkiin. Henkiset kolhut saavat balsamia päälleen ja koirakuumeeseenkin on tarjolla lääkettä, sillä Veeran siskon Bile-koira asuu heidän luonaan väliaikaisesti.

Paluu Tampereelle tuntuu aluksi tilapäiseltä ratkaisulta, mutta kun työtilanne saa siellä uutta buustia ja miesrintamallekin tupsahtaa mielenkiintoisia tuttavuuksia, on Roosan mietittävä mihin hän oikein haluaa asettua. Muistoja täynnä olevassa kaupungissa on helppo tuntea olevansa kotonaan.

Pidin tästä kirjasta tosi paljon. Tampere on minulle varsin tuttu kaupunki maisteriopintojeni ajalta, joten suorastaan hurmaannuin siitä, miten pystyin kulkemaan Tampereen kaduilla Roosan matkassa. Mäkilä hyödyntää miljöötä onnistuneesti ja nostaa Tampereen parhaita puolia esiin, mutta onnistuneita ovat henkilöhahmotkin. Roosan rempseä meno vie vastustamattomasti mukanaan. Ihanan humoristista ja menevää luettavaa! Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa.

Kesän tango

Iida Aho: Kesän tango

Pääskyniemi, osa 1

Tammi 2024

lukija: Anniina Piiparinen

Kesän tango aloittaa Iida Ahon 1970-luvulle sijoittuvan Pääskyniemi-sarjan. Ruotsiin työn perässä muuttanut Kristiina palaa yllättäen lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle vietettyään muutaman vuoden Ruotsissa. Samalla on kohdattava Pentti, jonka Kristiina lähtiessään jätti taakseen.

Paluumuutto ei suju kovinkaan sulavasti, mutta ei Kristiina sellaista odottanutkaan. Muutosta seuraa tietysti puheita, ja kateellisten naljailua Kristiina saakin kuunnella aivan tarpeeksi. Äidin kanssa elämä ei myöskään ole helpointa mahdollista, onhan kumpikin tottunut pitämään omaa talouttaan, eikä yhteenotoilta voi välttyä. Arkiseen aherrukseen tuo kuitenkin piristystä vanhat ystävät sekä tietyömaalla työskentelevä Armas, joka on muun tietyöväen mukana säännöllinen vieras Kristiinan äidin ruokapöydässä.

Tykkäsin tosi paljon 1970-luvun ajankuvasta. Ihan tuli mieleen isovanhempieni valokuva-albumien kellastuneet otokset, joissa näkyy kuoseja ja kirkkaita värejä niin vaatteissa kuin kodin esineissäkin, ja lapsuuttaan 1970-luvulla eläneen äitini aikoinaan kertomat jutut. Miljöön ja ihmisten kuvaus on mukavan runsasta, mutta ei niin yksityiskohtaista, että se estäisi juonta etenemästä.

Hahmoista pidin myös. Kristiina on mielestäni mukavalla tavalla jalat maassa oleva ihminen, joka osaa kuitenkin myös heittäytyä hetken vietäväksi. Hän hakee paluumuuttonsa jälkeen suuntaa tulevaisuudelleen, mutta äiti pitää tiukasti kiinni tutuista ympyröistä. Oma tuttu leivinuuni on hänelle aina parempi kuin uutukaiset sähköuunit, vaikka jääkaappi on sentään hankittu kesäaikoja varten, kun kylmäkomero ei pysy riittävän viileänä. Pidin siitä, miten rehellinen ja aikuinen äidin ja tyttären välinen suhde heidän välilleen oli luotu.

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja tuntuu, että kuunneltavaa riitti tosi pitkäksi aikaa, vaikka kesto olikin ihan keskivertoa. Kerronta oli aika verkkaista ja tasaista, mitään oikein sävähdyttävää tässä ei lopulta tapahdu. Pidin kuitenkin miljööstä ja ajankuvasta niin paljon, että se ei oikeastaan haitannut. Sainpahan itsekin lipua mukana 1970-luvun tahdissa ja hengittää sisääni Pääskyniemen lämmintä kesäilmaa.

Vaikka olen lopulta aika mieltynyt tähän kirjaan, en tiedä tulenko tarttumaan sarjan seuraaviin osiin sitten kun ne ilmestyvät. Minulle tämä oli hyvä kokemus itsessään, enkä oikeastaan edes kaipaa jatkoa. Ajankuva saattaa kyllä houkutella jatko-osien pariin.