Lehmien sielunelämä

Rosamund Young: Lehmien sielunelämä

141 s., Bazar 2018

alkup. The Secret Life of Cows, 2003 & 2017

suom. Tero Valkonen

kansi: Ville Tietäväinen

 

Olen saattanut jo aiemminkin tuoda blogissani esiin, että olen lehmäfani. Kaikki alkoi siitä, kun 6-vuotiaana jouduin kitarisaleikkaukseen ja sillä välin äitini oli ostanut kanttiinista minulle lehmäpehmolelun, joka sai nimekseen Hilkka. Siitä lähtien keräsin kaikenlaista lehmäaiheista tavaraa aina teini-ikään saakka, mutta sitten harrastus hiipui. Mielestäni lehmät ovat nättejä ja ne ovat viisaita eläimiä. Siitä syystä halusin lukea Rosamund Youngin kirjoittaman Lehmien sielunelämän.

 

Lehmien sielunelämä sisältää monta tarinaa erilaisista lehmistä ja erilaisista sattumuksista niiden kanssa. Kirjasta välittyy kuva yksilöllisisistä eläimistä, jotka voivat olla itsenäisiä tai ihmisten seuraan hakeutuvia, äidillisiä, itsekkäitä, lempeitä, avuliaita, omapäisiä, rakastavia, älykkäitä, hölmöjä, leikkisiä, vakavia ja ihan mitä vaan luonteenominaisuuksiltaan. Rosamund Young kirjoittaa omista lehmistään, joita hänen perheensä omistamalla Kite's nest -luomutilalla Englannin Cornwallissa on vuosien saatossa ollut aikamoinen määrä. Youngin lehmät ovat muodostaneet useiden sukupolvien ketjuja, jotka ymmärtääkseni jatkuvat edelleen.

 

Minulle ei oikeastaan ole käytännön kokemusta lehmistä, mutta pidän niistä silti. Tämä kirja kuitenkin vahvisti käsitystäni yksilöllisistä eläimistä, jotka keksivät kaikenlaista. Mielestäni tämä kirja on ihastuttava ja selvästi rakkaudesta lehmiin kirjoitettu, mutta paikoitellen tarinat ovat hieman sekavia ja on vaikea seurata mistä lehmästä on kyse, jos kyseessä on useampaan lehmään liittyvä tarina. Kokonaisuutena lukukokemus oli kuitenkin mukava ja voin suositella tätä kaikille, joita kiinnostaa lehmien sielunelämä.

 

♠♠♠♠

Mimmi Lehmä ja Varis juhlivat

Jujja Wieslander (teksti) & Sven Nordqvist (kuvitus): Mimmi Lehmä ja Varis juhlivat

49 s., Kustannus-Mäkelä 2016

alkup. Mamma Mu firar Kråkan, 2015

suom. Terhi Leskinen

 

Lastenkirjoista jo entuudestaan tutut Mimmi ja Varis seikkailevat nyt myös sarjakuvassa. Itse pidän erityisesti niistä kertovista kuvakirjoista, joten halusin tutustua myös sarjakuvaan. Nyt kävi kuitenkin niin, että minua tämä sarjakuviin hyppääminen ei erityisesti vakuuttanut, vaikka niin tarinat kuin kuvituskin on tyyliltään taattua ja tuttua Mimmi Lehmä & Varis -laatua.

 

Päällimmäisenä asiana minua jäi heti alkuun häiritsemään albumin nimi, joka ei mielestäni kuvaa sisältöä millään tavalla. Nimi on mielestäni harhaanjohtava, sillä ainoastaan yhdessä sarjakuvassa puhutaan Variksen syntymäpäivästä - jota ei sitten varsinaisesti juhlimalla juhlita - ja useimmissa muissa sarjakuvissa jutellaan ihan arkipäiväisistä asioista ja seurataan Mimmin ja Variksen kommelluksia. Koska olin teoksen nimestä johtuen odottanut erilaista sisältöä, jäi lukukokemus hieman pettymykseksi.

 

Hienoa on kuitenkin nähdä, että sekä Sven Nordqvistin ilmeikäs kuvitus että Jujja Wieslanderin hauskat tarinat taipuvat sarjakuviksi ihan hyvin. Jotenkin olen viime aikoina ollut erityisen taipuvainen pitämään erityisesti sarjan kuvituksesta, sillä Mimmin ja Variksen hahmot ovat niin mukavan veikeitä. Tekstillinen kerrontatapa on sarjakuvassa vahvasti dialogiperustainen, mistä johtuen tulee mielestäni tässä Mimmin ja Variksen värikkäät sananvaihdot hyvin esiin. Kuitenkin tekstikerronta tuntuu olevan jotenkin hieman liian tökkivästi etenevää ja tarinatkin tuntuvat etenevän välillä hyvin äkkiä tilanteesta toiseen, mistä syystä kuvituksen rooli nousee tässä teoksessa mielestäni hieman tavallista isommaksi. Toivon, että tulevissa sarjakuvissa on hieman panostettu hiotumpaan tekstiesitykseen, jotta tasapaino olisi parempi.

Mimmi Lehmä uimahallissa

Jujja Wieslander: Mimmi Lehmä uimahallissa

kuvitus: Sven Nordqvist

25 s., Kustannus-Mäkelä 2014

alkup. Mamma Mu simmar 2014

suom. Terhi Leskinen

 

Sain kotikuntani kirjastossa kirjastonhoitajalta vinkin, että on tulossa uusi Mimmi Lehmä -kuvakirja. Minähän varasin sen oitis siinä paikassa, sillä Mimmi ja hänen ystävänsä Varis tietävät aina hauskaa lukuelämystä.

 

Mimmi Lehmä on taas saanut uuden epälehmämäisen idean: Mimmi on päättänyt lähteä Liisan kanssa uimahalliin. Uimahallissa  Mimmi suorittaa uimamerkin, mistä Varis ei hirveästi ilahdu, sillä onhan Mimmillä nyt jotain sellaista, mitä hänellä ei ole. Niinpä Mimmi ja Liisa päättävät ilahduttaa luonnostaan hieman kademielistä Varista ja tarjota hänelle mahdollisuuden suorittaa lentomerkki.

 

Täytyy sanoa, että teoksen nimi antaa jokseenkin väärän mielikuvan tarinan sisällöstä, sillä itse uimahallissa ollaan vain kolmen aukeaman ajan ja pääasia tuntuu keskittyvän Variksen lentomerkin ympärille. Mutta vaikka teoksen nimi onkin hieman harhaanjohtava, on itse tarina jälleen kerran valloittava kuvaus Mimmin ja Variksen ystävyydestä ja siitä, että hyvältä ystävältä kestää melkein mitä vain ja aina yritetään ymmärtää, niinkuin Mimmi nyt tulkitsee Variksen mielenliikkeitä hienovaraisella ymmärryksellä.

 

Jujja Wieslander kirjoittaa kertakaikkiaan hauskasti ja hahmojen luonteenlaadut tulevat dialogissa hyvin ilmi. Suomentaja ansaitsee kiitoksensa siitä, että tarina välittyy lukijalle sujuvasti ja aidosti. Mimmi on herttainen ja myötäilevä, Varis aidon omahyväinen ja herkkänahkainen. Erityisesti nauratti viimeisen aukeaman sananvaihto:

 

"- Minä en ole koskaan ennen saanut mitään merkkiä, sanoi Varis. - Tiedät, että en halua kastua.

- Ammuu, Varis, mutta sinä pidät lentämisestä. Kaikki lehmät olivat sitä mieltä, että olit taitava.

- Kraak, se on totta. Minä olen tosiaan erittäin taitava, sanoi Varis."

 

Teoksen kuvitus on Nordqvistilta jälleen onnistunutta. Kuvitus on eloisaa ja osin vauhdikastakin ja Mimmi ja Varis piirtyvät silmiemme eteen tuttuina ja rakkaina. Erityisen paljon pidin kuitenkin siitä, miten realistista ihmiskuvaa Nordqvist piirtää: uimahallissa viihtyy erikokoisia ja -näköisiä ihmisiä, on pyöreää ja laihaa, tummaa ja vaaleaa. Ajatusmallin siemen alkaa itää jo pienenä, joten on hienoa, että tässä teoksessa luodaan realistista mallia erilaisuudesta.

 

Suosittelen kyllä tutustumaan tähän teokseen, joka viihdyttää niin lasta kuin aikuistakin (testattu on :). Teoksessa on monia tasoja, mikä tekeekin tästä monen ikäiselle sopivan kirjan. Voisin samalla vinkata tämän olevan myös hyvä joululahjaidea perheen pienimmille, sillä aika moni tykkää Mimmistä kovasti!

 

♠♠♠♠½

Lastenrunoutta: Aaveaakkoset & Mansikki ja moni MUU

Päätin tehdä yhteispostauksen kahdesta lastenrunokirjasta, vaikka nämä eivät ole mielestäni kovinkaan yhteensopiva parivaljakko tällaiseen postaukseen: molemmat ovat niin erilaisia ja sopivat eri-ikäiselle.

 Tuula Korolainen (teksti) & Tiina Paju (kuvitus): Aaveaakkoset

eli Haamuhetki kullan kallis

39 s., Tammi 2000

Aaveaakkoset eli Haamuhetki kullan kallis on mielestäni jotenkin ristiriitainen teos. Toisaalta se on osittain hauska ja varmasti poikiakin kiehtova jännittävällä teemallaan, mutta samalla se on kuitenkin hieman epämiellyttävä. Jotenkin se sivuaa liikaa "aikuisten maailmaa" välillä, tosin olemattoman pienesti, mutta kumminkin. En tiedä huomaisivatko lapset sitä, mutta minä huomasin.

Kuvitus tässä on hauska, jo tuon kannen käärme luu suussaan ja tuo "nyrpyltä" näyttävä lintu rupeavat naurattamaan. Mielestäni kuvittaja on hyvin osannut luoda tekstiin sopivan maailman, joka on jollakin tapaa.. sanoisinko vaikkapa puhutteleva. Tässä kirjassa kuvitus oli mielestäni jotenkin parempaa antia kuin itse runot.

Runot ovat osin loppusointuisia, osin moderneja. Kerrankin moderni runous ei häiritse minua vaan se toimii hyvin ja iskevästi: sisältö vain ei minulle toimi. Ideanahan tämä on todella kiva, koska nimensä mukaisesta teos etenee aakkonen kerrallaan kronologisesti ja tuo näin esille erilaisia runoja ja leikkii sanoilla.

Katsoisin tämän teoksen sopivan parhaiten ehkä 3.-4. luokkalaiselle tai sitä vanhemmalle lukijalle. Alun perin luin tämän, koska pidin sitä potentiaalisena kirjavinkkikirjana koulujuttuuni, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on tarkoitettu isommille kuin tokaluokkalaisille.

♠♠♠

***

 Mervi Heikkilä (teksti) & Virpi Penna (kuvitus): Mansikki ja moni MUU

47 s., Kirjapaja 2009

Alunperin ajattelin, etten bloggaa tästä ollenkaan. En kyllä aikonut blogata tuosta ylemmästäkään kirjasta. Mutta sitten näin tästä "Mansikki ja moni MUU" -teoksesta arvion Paulan blogissa, joten päätin noudattaa esimerkkiä ja kirjoittaa pari sanaa tästä kumminkin. Myönnän tässä auliisti, että olen saanut idean laittaa tuon lehmäkoristeen tuohon kuvaan mukaan, koska Paulalla oli mukana söpö lehmäpehmolelu. :-) Olin muuten nuorempana kovan luokan lehmäfani, joka paikka pursusi lehmäaiheista tavaraa (ja vähän vieläkin).

Mutta jos nyt tähän teokseen sitten taas. Olen lukenut aikaisemmin Heikkilältä aikaisemmin Yöpuu -teoksen, joka on niin ikään lastenrunoutta. Siitä en kuitenkaan syystä tai toisesta pitänyt laisinkaan ja minulle jäi siitä lattea olo. Kuvitus ei myöskään puhutellut. Tämä kirja on kuitenkin aivan toista maata ja tästä pidin kovasti. Myös kuvitus on puhuttelevampi (eri tekijät, näet!), mikä innostaa ainakin minua tarttumaan tähän teokseen.

Tuo kuva vääristää hieman, mutta mielestäni kantee on valittu hyvät värit. Vastavärit punainen ja vihreä toimivat, samoin lennokas lehmä lupaa hyvää. Vaikka itse kuvitus käyttääkin sitten vain muutamaa väriä, niin silti kuvitus on toimivaa ja ilahduttavan mielikuvituksekasta. Myös runot ovat monipuolisia niin aiheeltaa kuin tyyliltään: on perinteistä runoa ja modernia, kerrotaan kauneuskisoista ja sienestyksestä. Mielestäni ne on hyvin kirjoitettuja, oikein lennokkaita ja niistä pitävät varmasti niin eri-ikäiset lapset kuin aikuisetkin. Pidin jopa moderneista runoista.

Tälle teokselle ehdotonta bonusta on nämä pienet "tietoiskut" lehmistä: en usko monenkaan nykyään tietävän mikä on hieho tai ayshire. Minäkin tiesin ne lähinnä rakkaudestani lehmiin, enkä siis ole maatalon tytär tai mitään. Lehmät ovat mielestäni viisaita ja kauniitakin eläimiä, jotka todella ovat ansainneet oman runokirjan. Heikkilä onnistuu luomaan niiden arvoisen runokirjan käyttäen mielikuvitusta onnistuneesti ja hauskasti, vaikka tuskin tätä oli tarkoitettu alunperin kunnianosoitukseksi lehmille. Hienoa kuitenkin! Tämän kirjan voisin haluta jopa omaksi asti. :)

♠♠♠♠