Mielensäpahoittaja - Miehen työt

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - Miehen työt

144 s., WSOY 2016

 

Lähtökohtaisesti en ole ollut kovin innostunut siitä, että Mielensäpahoittaja-kirjat saavat jatkumoa tietokirjallisemmassa muodossa, sillä olen ajatellut Mielensäpahoittaja-hahmon käyttämisen niissä lähinnä rahastuskikkana. Mielensäpahoittaja - Miehen työt on ensimmäinen kolmesta kirjasta, joissa on yhdistetty tietokirjaa ja koko kansalle hyvin tutuksi käyneen Mielensäpahoittajan ajatuksia. Tulossa on vielä Mielensäpahoittajan keittiössä ja Mielensäpahoittajan hiihtokirja. Täytyy myöntää, että Miehen työt oli ihan hauska lukupaketti ja saatan hyvinkin lukea myös kaksi tulevaa kirjaa jahka ne ensin ilmestyvät.

 

Mielensäpahoittaja - Miehen työt käy läpi kaikenlaiset talon sisä- ja ulkotyöt, jotka tulisi suorittaa ajallaan. Niitä höystää mielensäpahoittajan mielipiteet ja tämän tyypillinen elämänasenne. Mielestäni kodin työt on ihan hauskasti saatu istutettua Mielensäpahoittajan kuvaamiksi ja tämä teos on tietokirjaluokituksestaan huolimatta melko viihteellinen. On tässä kuitenkin asiaakin, sillä Mielensäpahoittaja kertoo mm. miten säilötään talven varalle, hakataan halkoja, huolehditaan lastenkasvatuksesta ja hoidetaan metsää. Kokonaisuus on muodostettu Mielensäpahoittaja-hahmon kokemuspiirin ympärille, joten tällä on sanottavaa asiaan jos toiseenkin.

 

Tässä teoksessa oli yksi ajatus, joka jäi erityisesti mieleeni. Kyseessä on Mielensäpahoittajan sutkautus, jonka mukaan jokamiehenoikeuksista pitäisi tehdä jokamiehenvelvollisuuksia: metsien sato pitäisi hyödyntää joko omiksi tarpeiksi tai jopa myyntiin, jos siltä tuntuu. Tulkitsinpa tuon tarkoittavan myös sitä, että ihmisten luontosuhdetta sopisi nykymaailmassa vahvistaa, ja siinäpä mielensäpahoittaja on kyllä oikeassa. Muutenkin tyypillä on nasevia mielipiteitä, jotka ovat tyyliltään täysin aikaisempien kaunokirjallisissa teoksissa ilmestyneiden mielipiteiden kaltaisia.

 

Kokonaisuutena tämä oli siis ihan kiva kirja, joskaan en oikein osaa ajatella tätä pelkkänä viihdelukemisena sen enempää kuin tietokirjallisena teoksenakaan, vaikka epäilemättä tässä on kuitenkin faktat kohdillaan opastuskohdissa. En oikein siis tiedä onko tämä lintu vai kala ja kyllä minulle jäi edelleen hieman kysyvä olo sen suhteen, että mitä tarkoitusta varten tämä teos on tehty. Tietenkään kaikella lukemisella ei aina tarvitse olla mitään erityistä hyötytarkoitusta, mutta en silti osaa sanoa millaisen lukunälän tai tiedontarpeen selättämiseen tämä teos on tarkoitettu. Ehkä tulkinta jätetään lukijan päätettäväksi.

Naisten työt

Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt - Pitkiä päiviä, arkisia askareita

240 s., Karisto 2012

 

Löysin kirjastosta Sirkka-Liisa Rannan mielenkiintoisen tietokirjan Naisten työt - Pitkiä päiviä, arkisia askareita ja päätin heti lainata sen. Se kertoo naisten moninaisista töistä 1860-luvulta 1960-luvulle poiketen välillä sivuhuomatuksina aiempaan tai myöhempään aikaan. Teoksessa luodaan katsaus myös naisen asemaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin, mutta pääpaino on kaikenlaisten töiden esittelyssä. Lukiessani huomasin, että tämä kirja sopii hyvin luettavaksi eräänlaisena jatkumona Tiina Miettisen teokselle Piikojen valtakunta, joka kuvaa naisten asemaa, yhteiskunnallisia oloja ja uramahdollisuuksia 1600-1700-luvuilla.

 

Sirkka-Liisa Ranta on tehnyt hyvin perusteellista työtä kirjoittaessaan tämän kirjan. Vasta tämän teoksen luettuani silmäni todella aukenivat kaikelle sille työmäärälle, jota esiäitinikin ovat elämässään tehneet - olin toki tiennyt, että mm. langat kehrättiin itse, pyykinpesu oli työlästä ennen pyykkikoneita ja taloustyöt olivat yleensä naisten vastuulla, mutta en ollut oikeasti osannut hahmottaa kuinka valtava työmäärä lopulta onkaan ollut. Ei voi muuta sanoa kuin että hattua nostan kaikille naisille, jotka ovat tuon työtaakan alla eläneet! Jotenkin minulle tuli kyllä yllätyksenä se miten monta työtä naiselle kuului ja miten paljon aikaa moni työ vaati, kun kaikki piti tehdä alusta asti itse, kuten esimerkiksi kylvää pellavat, kerätä sato, jalostaa se käyttökelpoiseen muotoon ja ommella vielä vaatteiksi asti.

 

Ranta valottaa teoksessaan yksityiskohtaisesti paitsi karjanhoidon teettämää työtä eläinlajeittain myös kodin puhtaanapitoon, ruokahuoltoon ja käsitöihin liittyviä vaiheita, jotka toden totta vaativat naiselta paljon osaamista ja kysyttiinpä siinä varmasti myös vikkelyyttä, jotta kaiken sai tehtyä. Toki täytyy muistaa, että ennen vanhaan apuna oli usein esimerkiksi tytär, miniä, talon muut naissukulaiset tai jopa piika, mutta on työmäärä silti ollut niin hurja, että sitä on vaikea käsittää. Kyllä jotenkin tuntuukin helpolta ajatus siitä, että voin mennä kaupasta ostamaan valmiina juuri sen väristä sukkalankaa kuin haluan tai pistää pyykit pyörimään koneeseen ja tehdä sillä välin jotain muuta.

 

Tätä kirjaa lukiessani ajatus liiti useaan otteeseen miettimään isoäitejäni ja heidän äitejään ja sitä millainen työmäärä heillä onkaan ollut. Erityisesti mietin minulle tuntemattomaksi jäänyttä isäni äitiä, joka oli syntynyt vuonna 1915, pientilan emäntä ja 16-lapsisen perheen äiti (isäni on nuorin). Vasta nyt havahduin ajattelemaan miten paljoon hänen onkaan pitänyt venyä. Samalla ajattelin myös hänen saamaansa kasvatusta ja sitä miten hänen elinaikanaan työt muuttuivat ja helpottuivatkin, kun kaupoista sai ostettua valmista tavaraa, jos siihen oli varaa. Sota-aika sitten olikin oma lukunsa, joka varmasti vaati vielä enemmän kuin aiemmin. Tuntuu hassulta, että minun isoäitini on elänyt niin kovin erilaisessa maailmassa kuin minä nyt. Tällaiset tietokirjat todella auttavat käsittämään asioita!

 

Suosittelen kyllä todellakin tätä teosta kaikille, joita kiinnostaa tämä aihe. Tämä kirja on varmasti oiva apu myös erilaisten esseiden kirjoittajille, sillä tässä on yksityiskohtaista tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Paljon plussaa tämä teos minulta saakin runsaasta havainnollistavasta kuvituksesta ja selkeydestä niin tekstin asemoinnin kuin sisällönkin suhteen. Tätä teosta oli kyllä mukava lukea.

 

♠♠♠♠♠