Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

10 h 22 min., Gummerus 2020

alkup. The Little Shop of Happy Ever After, 2016

suom. Paula Takio

lukija: Anniina Piiparinen

Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja tuntuu olevan yksi viihdekirjallisuuden isoista nimistä vuonna 2020. Se on näkynyt ahkerasti Instagramin feedissä, mutta oikeastaan kirja herätti mielenkiintoni jo ennakkoon, sillä kirja sijoittuu kirjastojen, kirjakauppojen ja kaikenlaisen kirjallisuuspöhinän maailmaan. Yksi sellainen, kiitos!

Nina on kirjastonhoitaja, joka joutuu jättämään rakkaan työnsä, kun hänen työpaikkansa, pikkukirjasto Birminghamissa, suljetaan. Keskuskirjastossa avautuu pari paikkaa, joista jokainen työpaikkansa menettänyt tietysti kilvoittelee. Ninakin hakee paikkoja, vaikka tietääkin, ettei se työ ole häntä varten. Hän arvostaa perinteistä, kirjojen ja asiakaskohtaamisten ympärille kiertyvää kirjastotyötä eikä koe suurta keskuskirjastoa omakseen. Nina päättää kääntää elämänsä suunnan tässä taitekohdassa ja pian hän onkin pakettiauton onnellinen omistaja ja aloitteleva kirjakauppias. Työpaikan lisäksi vaihtuu asuinpaikka, kun skotlantilainen pikkukylä vetää kiertävää kirjakauppiasta puoleensa.

Pidin tästä kirjasta, vaikka en ihan niin paljon kuin etukäteen oletin. Teoksen alku ei oikein innostanut minua, mutta viihdyin todella Skotlannissa Ninan matkassa. Miljöö oli jotenkin tosi kiva, samoin kirjallisuuden ja kirjaskenen ympärille rakentuva aihe. Pidin myös teoksen romanttisesta väreestä, joka oli tosin kovin ennalta-arvattava, mutta silti tosi kiva. Ninan kyky kääntää vastoinkäymiset voitokseen teki tästä kirjasta oikean hyvänmielen kirjan. Onneksi hänen tarinansa saa jatkoa, sillä englanniksi on jo viime vuonna ilmestynyt The Bookshop on the Shore ja tänä vuonna on tulossa 500 Miles from You. Ainakin Nextoryssä Colganin tuotantoa oli hyvin tarjolla, mutta taidanpa odottaa suomennosta. Uskon, että sellainen on varmaan pian tämän ensimmäisen osan suomentamisen myötä tulossa!

♠♠♠♠

Punaisen muistikirjan nainen

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

190 s., WSOY 2015

alkup. La femme au carnet rouge 2014

suom. Lotta Toivanen

kansi: Sanna-Reeta Meilahti

 

Yllätän itseni(kin) sillä tosiasialla, että olen kesäkuun aikana lukenut jo peräti kolme ulkomaista teosta, kun yleensä luen lähinnä kotimaista. Antoine Laurainin Punaisen muistikirjan nainen alkoi kiinnostaa minua heti ilmestyttyään keväällä, mutta varasin teoksen vasta äskettäin. Yleensä ulkomaisista kirjoista tartun lähinnä sellaisiin, joiden kirjailijat ovat edes nimeltä tuttuja ja kirjoistakin olen saattanut jotain arvosteluja lukea. Laurainin teos on poikkeus ja tämä oli kyllä HYVÄ. Luin Punaisen muistikirjan naisen lähes yhdeltä istumalta, sillä tässä oli jotain todella lumoavaa. Kyseessä on Laurainin viides ja (toivottavasti vain toistaiseksi) ainut suomennettu romaani.

 

" Laukku on mennyttä, en enää koskaan näe sitä. Osa häntä oli juuri kadonnut mitä rajuimmalla tavalla. -- Mutta ei, laukkua ei enää ollut. Se oli kaukana kadulla, irti riuhtaistuna, liiti juoksevan miehen kädessä, ja tämä avaisi sen ja löytäisi hänen avaimensa, henkilökorttinsa, muistonsa. Koko hänen elämänsä. Hän tunsi miten silmiin kihosi kirveleviä kyyneleitä. " 

Punaisen muistikirjan nainen, s. 8

 

Teos kertoo kirjakauppias Laurent Letellieristä, joka löytää aamukävelyllään hylätyn käsilaukun roskapöntön kannen päältä. Alunperin Laurent aikoo viedä laukun poliisille, sillä on todennäköistä, että kaunis ja tavaroita sisältävä laukku on varastettu omistajaltaan. Laukku kuitenkin jää Laurentin haltuun ja hän ryhtyy jäljittämään laukun omistajaa siitä löytyneiden tavaroiden perusteella. Henkilöllisyyspaperit puuttuvat, mutta moni muu esine, kuten hajuvesipullo, vanha peili, valokuvat, hieroglyfiavaimenperä ja etenkin punainen muistikirja piirtävät Laurentin silmien eteen kuvan naisesta, joka tuntuu välittömästi jotenkin läheiseltä ja tutulta. Lopulta laukku löytää omistajansa, mutta matkaan mahtuu monia käänteitä. Varastettu ja lopulta omistajalleen palautunut laukku muuttaa sekä Laurentin että laukun omistajan elämän.

 

Mielestäni teoksen perusideassa oli jotain hyvin viehättävää, vaikka en osaakaan hienosti kiteyttää tätä perusideaa. Teoksessa on ainakin romanttinen juonne, joka piirtyy esiin jotenkin hienovaraisesti. Romantiikka ei ole vahvimpia lajejani, mutta tässä kirjassa se toimii ja miellyttää. Tuntuu hieman siltä, että tämän kirjan tunnelmia on vaikea pukea sanoiksi, sillä ne pitäisi jokaisen päästä itse kokemaan. Minä ainakin olen vaikuttunut tästä teoksesta, joka sinänsä tuntuu vaatimattomalta, mutta jossa on kuitenkin suuria (ja ehkä näin listattuna hieman kliseisiäkin) ajatuksia: yksi hetki voi muuttaa kaiken, tartu hetkeen, seuraa sydäntäsi, uskalla.

♠♠♠♠

 

Ajatus siitä miten paljon käsilaukun sisältö voi kertoa naisesta, on mielenkiintoinen. Aloin miettimään mitä oman käsilaukkuni sisältö kertoisi minusta. Ainakin sen, että pidän Airwaves-purkasta ja käytän meikkiä. Normaaliolosuhteissa laukku kuitteineen ja paperilappusineen myös paljastaisi kykenemättömyyteni pitää tavaroita aina hyvässä järjestyksessä. ;-)

Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

239 s., Gummerus 2014

alkup. The Storied Life of A. J. Fikry

suom. Tero Valkonen

ennakkokappale kustantajalta

Viime viikolla postilaatikkoon kolahti elämäni ensimmäinen ennakkokappale, sillä Gummerus oli halunnut tarjota minulle luettavaksi Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppiaan. Ja voi ja oijoi miten ihana ja viihdyttävä lukukokemus tämä teos oli! Olen hyvin iloinen ja ylpeä siitä, että pääsin ihan ensimmäisten joukossa lukemaan ja kirjoittamaan tästä kirjasta. Kovakantinen kirja tulee myyntiin viikolla 24.

Tuulisen saaren kirjakauppias kertoo A. J. Fikrystä, leskeksi jääneestä alle 40-vuotiaasta kirjakauppiaasta, joku menetti vaimonsa myötä myös elämänilonsa. Hänen kirjakauppansa sinnittelee saarella lomalaisten ostosten turvin, mutta vaimon poismenon jälkeen kauppakaan ei ole ollut entisensä. Sattuma paiskaa Fikryn tielle kuitenkin jotakin odottamatonta, mikä saa miehen tarttumaan jälleen elämänsyrjästä kiinni.

Tuulisen saaren kirjakauppias on todellakin osuva teos jokaiselle kirjanystävälle, sillä se sisältää lukemattomia viittauksia kirjallisuuden maailmaan. Lukija todella tuntee olevansa kuin kotonaan lukiessa kirjaa rakkaudesta kirjoihin ja lukemiseen, vaikka teos käsitteleekin myös (muita) suuria asioita, kuten menettämistä, muutoksia ja ihmissuhteita sekä vaiettuja kaikuja vuosien takaa. Perustunnelmaksi tästä kirjasta minulle jäi lämmön ja välittämisen ilmapiiri, jossa on mukana kuitenkin myös särmää ja rosoa. Teoksesta ei muodostu missään vaiheessa latteaa ja söpöstelevää, vaan siinä on puhtia.

Teos etenee ikään kuin kirja kerrallaan. Jokaisen kappaleen alussa nostetaan esille jokin tietty teos, josta Fikry on kirjoittanut kommentin, vaikka muuten kerronta tapahtuu ulkopuolisen kertojan kautta. Kaikki kappaleet on myös otsikoitu jonkin kirjan mukaan, mikä entisestään tehostaa "kirjallista" meininkiä. Mielestäni se on onnistunut ratkaisu, sillä se korostaa sitä miten tärkeitä asioita kirjat päähenkilön elämässä ovat. Juonellinen eteneminen on aika ripeää eikä yksityiskohtiin takerruta, vaikkakin teos siitä huolimatta vilisee kirjallisia yksityiskohtia. Zevin kuvaa suuria linjoja ja merkittäviä tapahtumia elämässä, mutta vaikka teos etenee vauhdilla, siinä on helppo pysyä mukana.

Minua hieman harmittaa se, että en millään tahdo löytää juuri oikeita sanoja kuvaamaan tätä hienoa teosta. Pidin lukemastani heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirjallinen maailma, omalla tavallaan hyvin tunnelmallinen kirjakauppamiljöö ja A. J. Fikryn hahmo ovat omiaan pitämään lukijan teoksen äärellä. Zevinin luomat henkilöhahmot ovatkin kautta linjan mielenkiintoisia ja eloisia ja juuri heihin kätkeytyy aiemmin kiittämäni särmät ja rosot. Tässä on kerta kaikkiaan onnistunut teos, ja voin ihan vilpittömästi suositella tätä kaikille kirjanystäville, sillä ainakin minuun tämä teki vaikutuksen. Mainiota!

♠♠♠♠♠