Pessi ja Illusia

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

240 s, WSOY 2001, 1. p. 1944

kansi ja kuvitus: Kristina Segercrantz

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on ollut lukulistallani jo ties kuinka kauan. Kirjastossa päätin hetken mielijohteesta lainata sen juhannuslukemiseksi ja niinpä luin sekä juhannusaattona että -päivänä lasten satukirjaa, kun muut olivat sillä välin ties missä. Jokainen viettää juhannusta tavallaan tai on viettämättä ja täytyy sanoa, että Pessi ja Illusia on jokseenkin erinomainen juhannuskirja juonessa selkeästi näkyvän luonnon läsnäolon vuoksi.

Helmikuussa yksi  lasten- ja nuortenkirjastotyön kurssin ryhmäkavereistani aikoi vinkata tämän tokaluokkalaisille. Opettaja kehotti harkitsemaan ja jäin miettimään, että mistä syystä. Okei, kirja on sangen paksu ja ehkä hieman vaativa siinä suhteessa, mutta ei kai se voi olla syynä? Sitä paitsi kaupunginkirjaston lukulistoilla sitä suositeltiin tokaluokkalaiselle! Ja nyt kirjan luettuani ymmärrän kyllä selkeästi, että ei tämä ihan niin pienten lasten kirja ole.

Pessi ja Illusia on satu metsänpeikosta ja sateenkaaren keijukaisesta. He tapaavat Illusian karattua kotoaan ja tultua ihmettelemään maanpäällistä elämää. Yhdessä he tapaavat erilaisia eläimiä, kohtaavat erilaisia ilmiöitä ja oppivat paljon uutta rakkaudesta, ystävyydestä ja maailman menosta. Kokko on kirjoittanut teoksensa sota-aikana ja sota on tässä teoksessa hyvin vahvasti läsnä kuin myös pahuus, ilkeys, suru ja vastoinkäymisetkin. Siitä syystä ajattelen nyt, että tämä kirja olisi liian vaikea ymmärrettävä ja käsiteltävä useimmalle tokaluokkalaiselle. Itsekin välillä havahduin pohtimaan, että huhhuh miten rehellistä tekstiä, vaikka Kokko siirtääkin ihmismaailman totuuksia eläinmaailmaan ja siten ehkä hieman pehmentää asioita.

Tämä kirja on alunperin tarkoitettu lähinnä aikuisille lukijoille ja sen kyllä huomaa vielä tästä Kokon lapsille muokkaamasta versiostakin. Moni asia on sellainen, että lapsen olisi varmaankin vaikea käsitellä tätä ainakin yksin lukiessaan ja aikuisen pitäisi olla mukana lukukokemuksessa. Ehkä lapsi ei kiinnittäisi huomiota asioiden raakuuteen, ehkä kaikki tuntuisi vain jännittävältä. Mutta kumminkin petoeläimien toiminta ja eläinten kuolemat ja eläinmaailman julmuus on kyllä mielestäni vähän turhan tarkkaan kuvattu ainakin pienten lasten kannalta. Samoin mielestäni on ristiriitaista, että päähenkilöt tuntuvat lapsilta, mutta kuitenkin heidän elämässään on aikuisten elämän käänteitä.

Kristina Segercrantzin kuvitus tälle kirjalle on aivan mainio, se herättää Kokon sanat henkiin entistä voimakkaammin. Kuvitus on herkkävireinen ja kauniisti väritetty, hienopiirteinen ja samalla kumminkin pystyy ilmentämään myös raakuutta, jota kirja käsittelee. Sekä kuvat että tarina toimivat hyvin yhteen ja pidin tästä kirjasta aika paljon sen "shokeeraavuudesta" huolimatta. Jotain tässä kumminkin on sellaista, mitä en odottanut ja mikä ei oikein innosta. En osaa edes antaa tälle kirjalle nyt pisteitä, sillä niin kahtiajakoinen mielialani on tämän lukemisen jälkeen.

Summa summarum voisi olla, että Kokon satu on erinomaisesti keksitty, mutta kumminkin yllättävän raaka ja samaan aikaan kaunis luonnon-, ystävyyden- ja rakkaudenkuvauksineen. On hienoa, että Kokko on kirjoittanut tähän mukaan paljon erilaisia ajatuksiaan maailman menosta, mutta ne ovat kumminkin hieman liian suoria satukirjaan minun mielestäni.

arvosanoittamaton

Ripaus keijutaikaa

Julia Hubery (teksti) & Alison Edgson (kuvitus): Ripaus keijutaikaa

25 s., Mäkelä 2011

alkup. A Little Fairy Magic 2011

suom. Terhi Leskinen

Löysin kirjastosta tässä taannoin tämän aivan ihastuttavan pienelle tytölle suunnatun keijukaiskirjan "Ripaus keijutaikaa". Olin kuullut tästä jo viime syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla ja tiesin heti haluavani lukea tämän. Mielestäni on aika yllättävää, että kirjastot ovat alkaneet hankkia tätä teosta vasta viime vuonna oikein urakalla, vaikka tämä on suomennettukin jo 2011. Kustannus-Mäkelästä voin sanoa sen verran, että he julkaisevat muihin kustantamoihin verrattuna paljon laadukasta käännöskirjallisuutta lapsille. Esimerkiksi Vihreä banaani ja Keltainen banaani -sarjat sekä Mimmi Lehmä -kirjat ovat heidän julkaisemiaan täällä Suomessa.

Ripaus keijutaikaa on hauska ja sympaattinen tarina Pinja-nimisestä hiiritytöstä, joka saa syntymäpäivälahjaksi keijupuvun. Pinja päättää ryhtyä oikeaksi keijuksi ja opetella lentämään sekä toteuttamaan toiveita. Pinja huomaa, että oikeaksi keijuksi ryhtyminen on vaikeampaa kuin hän kuvitteli, mutta toisia voi auttaa ja toiveita toteuttaa muutenkin.

Kirjan kuvitus on todella kaunis ja siinä on käytetty hyvin värejä. Ekstraa tähän kuvitukseen antaa siinä käytetyt hileet, jotka luovat kuviin samalla sekä keijukaismaisuutta ja taikuutta mutta myös kolmiulotteisuutta. Aika harvoin tapaa tällaisia kirjoja, joiden kuvituksessa on hyödynnetty tällaista tekniikkaa, ja siksikin halusin lukea juuri tämän teoksen. Näitä kuvia katselee aikuinenkin ihan mielikseen.

Teksti on melko yksinkertaista, vaikka siinä onkin tällaista "totuuden siementä". Mielestäni tässä teoksessa kuvitus on kuitenkin tekstiä voimakkaampi asia, sillä se puhuttelee enemmän ainakin minua. Varmasti lapsetkin ihastuvat tässä teoksessa juurikin tähän kuvitukseen, sillä tämä todella on jokaisen pienen prinsessan toivekirja. Tämä sopii mielestäni etenkin iltasaduksi, vaikka miksei myös muuten yhdessä luettavaksi. Tämä on myös hyvä lahjaidea jollekin pikkutytölle. Suosittelen tätä lisäksi kaikille aikuisille juurikin tämän kuvituksen vuoksi.

(arvosanoittamaton)

kuvakirjoja on joskus kamalan vaikea arvostella numeroin