Minne katosi Antti Järvi?

Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

374 s., Gummerus 2023

Kun Antti Järven teos Minne katosi Antti Järvi? osui ensimmäisen kerran uutuuskirjojen pinosta käsiini, ihmettelin lähinnä saman nimen toistumista kannessa. En lukenut pienemmällä lukevaa lisäystä Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä, mikä sitten lopulta osoitti, että kyse ei ole mistään itsetutkiskelu selfhelp-kirjallisuudesta, vaan kurkistus Järven suvun vaiheisiin.

Antti Järvi on toimittaja, joka sai vuonna 2020 puhelun sedältään, jota mietitytti oman isoisänsä kohtalo. Kadonnut isoisä, niin ikään nimeltään Antti Järvi, jäi talvisodan päättyessä kotiinsa Jaakkimaan, vaikka muu perhe lähti evakkoon. Välirauhan aikana perhe sai lyhyesti kirjeyhteyden Anttiin, mutta sitten yhteys katkesi lopullisesti. Suvun keskuudessa liikkui monenlaista tarinaa siitä, miksi Antti jäi luovutetulle alueelle. Syyksi kerrottiin niin toista naista kuin poliittista ajatusmaailmaakin, mutta enimmäkseen asiasta vaiettiin.

Antti Järvi alkoi kaivaa esille totuutta isoisoisänsä kohtalosta. Hän seurasi lähteitä, haastatteli ihmisiä ja matkusti Karjalassa. Selvitystyö laajeni lopulta koskemaan myös muita luovutetulle alueelle jääneitä ihmisiä. Miksi jotkut päättivät jäädä ja millainen heidän kohtalonsa oli? Monen Antti Järven elämänpiiriä koskettaneen kohdalta voidaan todeta, että varsin karu kohtalo heitä Neuvostoliitossa odotti.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan aiemmin ajatellut, että jotkut ihmiset jäivät kotiseuduilleen. Kuten Järvi kirjassaan toteaa, heistä ei juurikaan puhuttu, sillä se ei sopinut siihen kuvaan, joka haluttiin antaa suurelle yleisölle. Ei se myöskään sopinut sodanjälkeiseen ilmapiiriin, jossa isänmaallisuus eli vahvana. Jääminen oli tulkittavissa petturuudeksi.

Antti Järvi saa selville isoisoisänsä kohtalon. Vaikka lähdeaineiston puutteessa kysymysmerkkejäkin jää ilmoille, nyt suvulla on tiedossa miten Antille kävi, kun yhteys perheeseen katkesi. On olemassa jonkinlainen lähdeaineistoon perustuva käsitys siitä, miksi Antti jäi ja tieto siitä mitä hänelle tapahtui. Suvun tarina saa puuttuvan palasensa paikoilleen.

Ei jälkeäkään: 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua

 

Tiina Saari ja Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua

8 h 58 min., Into Kustannus 2020

lukija: Jari Nissinen

Lainasin Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kokoaman Ei jälkeäkään -teoksen alunperin ihan perinteisenä kirjana, mutta lopulta kuuntelin teoksen kuitenkin äänikirjana. Teos pitää sisällään 11 suomalaisen kadonneen tarinat. Heistä osa on edelleen kateissa ja omaiset vailla vastauksia.

Tähän teokseen mukaan otetuista katoamistapauksista valtaosa oli minulle mediasta jo entuudestaan tuttuja. Raisa Räisäsen tapaus lienee näistä tunnetuimpia, samoin Anni Törnin kohtalo. Kirjailijat ovat tehneet mielestäni hyvin perusteellista työtä, sillä paitsi että he ovat ottaneet selvää tutkimuksien etenemisestä, he ovat keskustelleet myös kadonneiden omaisten ja muiden läheisten kanssa. Juuri tuo omaisten/läheisten näkökulma on tässä teoksessa olennainen. Millaista on, kun oma läheinen katoaa? Mitä joutuu käymään läpi, kun ihmistä ei löydy välttämättä vuosikymmenienkään kuluessa? Miten tehdä surutyötä, jos pieni toivonkipinä vielä elää? Miten tehdä surutyötä, vaikka aavistaisi ettei läheinen enää tule takaisin, kun ei tiedä mitä tälle tapahtui?

Läheisten näkökulma antaa mediasta tuttuihin tapauksiin uudenlaisia piirteitä ja on paikoitellen hyvin koskettavakin, vaikka äänikirjaversiossa tunne jääkin etäämmälle. Tuntuu rankalta ajatella, että osassa tapauksista kysymykset jäävät ehkä ikuisesti vaille vastausta, vaikka läheisen maalliset jäännökset olisikin löydetty. Läheisten tunnetta ja ajatuksia ei voi mitenkään edes kuvitella, kun ei ole itse joutunut kokemaan samaa, mutta on arvokasta, että tässä kirjassa Saari ja Majamaa antavat heille mahdollisuuden kertoa.