Lanka-aitan Anni

Aino Leppänen: Lanka-aitan Anni

Myllylahti 2024

Luin joulun aikaan Aino Leppäsen feelgood-romaanin Lanka-aitan Anni. Se on ensimmäinen Leppäsen tuotannosta lukemani kirja, sillä hänen aikaisemmat teoksensa eivät ole minua juurikaan kiinnostaneet, mutta tämä kyllä oli mieluisa lukukokemus. Kodikas lankakauppa, neuletöiden maailma, pienimuotoinen arvoitus ja lämminhenkiset kohtaamiset tekivät tästä kirjasta oikein mainion lukupalan joulunpyhiin.

Anni on perinyt tädiltään Oulun Torinrannan punaisessa aitassa sijaitsevan lankakaupan, joka oli tädin elämäntyö ja rakas paikka Annillekin. Tunnelmallisen käsityöaarteita pullollaan olevan kaupan pyörittäminen olisi muuten unelmien työ, mutta perintövero painaa niskassa eikä kaupan kassavirta huimaa päätä ainakaan positiivisessa mielessä. Pelkkä ajatus putiikin menettämisestä kauhistuttaa, sillä se on Annille oikeastaan kaikki; sen ympärille rakentuvat sosiaaliset suhteet, sen hyväksi hän heiluttaa puikkoja ja koukkuja kaiken vapaa-aikansa.

Pidin todella paljon lankakaupan tunnelmasta ja siitä ihanasta kodikkuudesta, joka lankakerien, neuletöiden ja kaikenlaisen käsityötilpehöörin parissa vallitsi. Tunnistan käsitöiden taianomaisen maailman, kun lanka muuttaa muotoaan muuttuen lämmittäviksi pukineiksi, sillä olen itsekin nuorempana ollut ahkera kilisyttämään puikkoja. Käsityöinnostus jopa virkosi hieman uudelleen tämän kirjan myötä, niin kivasti se maailma oli kuvattu!

Lanka-aitan Anni on feelgood-kirjallisuutta, vaikka rahahuolten mörkö tuntuukin välillä lukijalle asti. Oudon huoletonta elämää Anni silti laillaan viettää, ei paljon seuraile tilejään ja wolttaaminenkin on arkipäivää. Hän on eräänlainen taivaanrannanmaalari, vaikka myös käytännön ihminen ja ihan fiksu tapaus. Pidin hahmosta, sillä vaikka välillä Anni onkin melkoinen haihattelija, hän on mukava tyyppi. Idyllinen Torinrannan miljöö, arkinen kotoisuus ja asiantuntevat yksityiskohdat kolahtivat niin ikään. Kokonaisuutena todella kiva kirja, tämmöistä lukisin mielelläni lisääkin.

Villasukkien vuosi

Niina Laitinen: Villasukkien vuosi

173 s., Otava 2018

 

Kun sain tietää Niina Laitisen julkaisevan kirjan sukkamalleistaan, varasin sen oitis kirjastosta. Olen neulonut Laitisen malleilla lukuisia sukkia, sillä joskus parisen vuotta sitten niitä sai vielä ilmaiseksi Ravelrystä. Tykkään Laitisen sukkamalleista, sillä ohjeet ovat selkeitä niin tekstien kuin kaavioidenkin osalta. Ilmeisesti moni muukin innostui kokonaisesta kirjallisesta Laitisen malleja, sillä kirja sai pitkän varausjonon ja erään kirjakaupan mukaan ensimmäinen painos myytiin loppuun. Ehdin kokeilemaan vasta kaksi mallia ennen kuin kirja piti luovuttaa seuraavalle jonottajalle, joten kirja on ostoslistallani ja varmuuden vuoksi klikkasin itseni myös varausjonon jatkoksi kirjastoon.

 

Villasukkien vuosi pitää sisällään niin kuvio- kuin kirjoneulemallejakin. Kaikki ohjeet ovat selkeitä, mikä mahdollistaa myös haastavamman mallin valitsemista. Koot vaihtelevat ja monissa ohjeissa on kaksikin eri kokovaihtoehtoa. Langatkin ovat pääosin helposti saatavia Novitan lankoja, mutta myös jotain oudompia nimiä listalla vilahti. 

 

Isot kuvat inspiroivat minua tarttumaan sukkapuikkoihin. Kokeilemani mallit olivat Kiertolaiset ja Ihan hiljaa (kannessa), joiden perusteella sanoisin ohjeiden jatkavan Laitisen sukkamalleista tuttua selkeää linjaa. Laitisen mallit ovat kauniita ja niitä on mukava neuloa lahjaksikin. Minä tosin olen huomannut, että minun käsialallani mitoitus ei välttämättä ole ihan sama kuin Laitisen malleissa, vaan ohjetta noudattamalla joskus tulee liian isot sukat. Toisaalta kun tiedostan sen, pystyn itse kokemukseni turvin tarvittaessa soveltamaan.

 

Mielestäni Villasukkien vuosi on oiva kirja kaikille neulojille, sillä kirja on kaikilta osin laadukas. Minulle mieluista on myös kirjan kotimaisuus, sillä ohjeet on suunniteltu tutuille langoille ja tutuille puikoille. Joissain käännöskirjoissa on joskus vaikea miettiä mikä lanka vastaa Suomesta saatavaa lankaa tai miten puikot on tarkoitus osata valita oikein, kun koot on ilmoitettu ihan eri tavalla.  Toivottavasti Laitinen jatkaa mallien kehittelyä jatkossakin, mutta sillä välin on minulla vielä monta mallia testattavana!