Hope Riverin kätilö

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö

447 s., Bazar 2014

alkup. The Midwife of Hope River, 2012

suom. Sari Karhulahti

kansi: Liisa Holm

 

Voi miten valloittavan tarinan parissa olenkaan saanut viime päivät viettää! Hope Riverin kätilö vaikutti alusta pitäen hyvin kiinnostavalta kirjalta, mutta en arvannut sen olevan näin mukaansatempaava, lämminhenkinen ja nautittava kuin miksikä se osoittautui. Tässä on kyllä sellainen kirja, joka otti huomioni osakseen ja lumosi minut, ja viihdyin tämän parissa äärettömän hyvin.

 

Hope Riverin kätilö sijoittuu 1920-1930-lukujen taitteen Länsi-Virginiaan ja Hope Riverin kaivoskylään.  Ajat eivät ole helpot, sillä suuri lama aiheuttaa köyhyyttä ja laittaa sulkemaan useita kaivoksia. Valkoisten ja mustien välinen eriarvoisuus on silmiinpistävää ja monta kertaa lukija saakin päähenkilön kanssa yhtäaikaa huomata, miten suuria erot oikeastaan ovatkaan. Vain yhdessä paikassa ihonväri tuntuu unohtuvan: huoneessa, jossa on meneillään synnytys.

 

Päähenkilö Patience Murphy on 36-vuotias leski, syrjäänvetäytyvä kätilö, jolla on ssalaisuuksia eikä vähäisin niistä liene se, että hänet on etsintäkuulutettu kahdessa osavaltiossa. Kätilöksi Patience ei päätynyt oikeastaan kutsumuksen kautta vaan pikemminkin sattumalta, sillä hänet siipiensä suojiin ottanut rouva Kelly opetti työn hänelle ja tämän kuoltua Patience oli ilmiselvä jatkaja hänen työlleen. Apulaisekseen Patience ottaa tummaihoisen Bitsyn, josta tulee hänelle yllättäen hyvin läheinen ystävä. Kaikkien ei ole kuitenkaan helppo sulattaa ystävyyttä yli "roturajojen", mutta Bitsy onnistuu kuin onnistuukin saavuttamaan arvostusta Patiencen rinnalla.

 

Pidin Patiencen hahmosta paljon, hänen matkassaan oli vain jotenkin niin välitön ja helppo olla. Hänen hahmossaan on paljon kahtiajakoisuutta ainakin siinä mielessä, että syrjäänvetäytyvä kätilö osoittautuukin sangen lujatahtoiseksi ja oikeudentuntoiseksi naiseksi. Hän ei epäröi toimia niin kuin oikeaksi katsoo, vaikka se sitten rikkoisikin lakia tai ajaisi hänet valehtelemaan. Patience on jotenkin helposti lähestyttävä ainakin lukijan näkökulmasta, ja vaikka hänellä on paljon surua takanaan, niin hän ei ole melankolinen hahmo laisinkaan. Itse sanoisin hänestä löytyvän paljon nokkeluutta, tulevaisuuden uskoa ja sitkeyttä, jolla hän pystyy pitämään pahimman surun aisoissa.

 

Bitsy on mielestäni välillä hieman ärsyttävä hahmo, sillä hän ei mielestäni osoita riittävästi kiitollisuutta siitä, että Patience on ottanut hänet apulaisekseen ja hänestä on hyvää vauhtia tulemassa itsenäisesti pärjäävä kätilö. Kyse ei ole siitä, että tummaihoisen Bitsyn pitäisi nöyristellä armeliasta Patiencea, ei tokikaan. Lähinnä minua ihmetyttää se, miten helposti Bitsy kuitenkin on valmis  eräällä tavalla jättämään Patiencen taakseen, vaikka he ovatkin kokeneet paljon yhdessä. Jotenkin hän tuntuu itse ruokkivan sitä ajatusta, että tummaihoiset pysyköön omiensa parissa, sillä heidän pariinsa hän koko ajan halajaa. Jotenkin tuntuu, että hän ei aina osaa ottaa Patiencen tunteita huomioon, vaikka on se joskus toisinkin päin. Tarina on kerrottu Patiencen näkökulmasta, joten sekin saattaa vaikuttaa tulkintaani.

 

Miljöö oli mielestäni todella jotenkin kotoisa. Sellainen kodikas pieni maalaiskylä, jossa tosin ei loppujen lopuksi ollut paljon kodikasta, jos miettii tummaihoisten syrjintää, kaivostyöläisten kehnoja oloja ja köyhyyttä. Mutta jotenkin silti Hope Riverissä tuntuu olevan ainakin jossain määrin tiivistä yhteisöllisyyttä, jonka Patience nivoo yhteen auttamalla niin monia naisia ja saavuttamalla arvostusta. Jotenkin myös Patiencen kotimökki on kotoisa, sellainen rehti pieni maalaismökki, johon on helppo astua sisään. Myös seudun luonto on kuvattu todella kirkkaasti ja kauniisti, se on helposti aistittava ja kutsuva.

 

Itse tarina on mielestäni mukaansatempaava eikä se pyöri pelkästään kätilöntyön ympärillä vaan myös Patiencen vaietussa menneisyydessä, seudun köyhyydessä ja ihmissuhteissa sekä ystävyydessä. Patricia Harman on onnistunut upottamaan tähän teokseen monia tunteita aina kiukusta ja epätoivosta rakkauteen ja toivoon. Teoksessa on jotenkin syvää myötätuntoa ja hieno ajatus siitä, että ketään ei pidä mennä arvostelemaan ellei tiedä hänen tarinaansa. Kätilöntyö on kuitenkin yksi keskeisistä osista tätä tarinaa ja synnytysten kautta kuvataan hyvin niitä asioita, jotka nousevat esiin pitkin matkaa, kuten köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Mielestäni kätilöntyön kuvaukset vaikuttivat aidoilta ja ammattimaisilta, ja Harman onkin ammatiltaan kätilö.

 

Jos jokin tässä hieman lukunautintoa himmensi, niin se oli tietynlainen toisto. Vaikka synnytykset olivatkin erilaisia, niin niiden kohdalla lueteltiin usein samoja asioita koko ajan. Tietysti se tuo uskottavuutta siihen, että Patience on aina uuden synnyttäjän luona ja joutuu opastamaan häntä ja pyytämään talonväkeä tuomaan esimerkiksi kuumaa vettä ja niin edelleen, mutta joiltakin osin toisteisuus oikeasti tympäisi. Minä ainakin tajusin jo kerrasta, että kätilöjen tekemät sisätutkimukset olivat lainvastaisia. Kuitenkin monen synnytyksen kohdalla tätäkin asiaa toistettiin uudelleen ja uudelleen. Selvä, olet rikollinen Patience! Muuten teoksen etenemisessä, sujuvuudessa ja kielessä ei ole nokan koputtamista.

 

Toinen hieman häiritsevä tekijä oli aluksi takaumat Patiencen menneisyyteen, sillä niistä tuntui aluksi olevan hieman vaikea saada kiinni. Niitä ripoteltiin tarinaan pala palalta ja ratkaisu osoittautui mielestäni hyväksi, sillä samalla lukija oppi tuntemaan päähenkilön paremmin ja paremmin. Samalla Patiencen ajatukset ja reaktiot saivat myös selityksensä ja jotenkin hänen menneisyytensä kokemukset nivoivat hänet lähemmäs muiden hahmojen kokemuksia ja tunteita. Onneksi takaumista alkoi saada nopeasti kiinni ja palapeliä oli helppo alkaa rakentaa, sillä muuten lukukokemus olisi voinut lässähtää pahasti. Myös loppuratkaisu tuntuu jotenkin hieman turhan romanttiselta muuhun tarinaan nähden, mutta annettakoon se anteeksi, sillä näistä kolmesta seikasta huolimatta tämä oli todella mukava kirja.

♠♠♠♠½

Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

415 s., josta liitteet alkaen s. 393

Otava 2012

alkup. Call the Midwife. A True Story of the East End in the 1950s, 2002

suom. Eija Tervonen

Sain jo lauantaina luetuksi Jennifer Worthin mielenkiintoisen kirjan Hakekaa kätilö!, joka on tositarina Worthin omista kokemuksista nuorena kätilönä Lontoon East Endissä 1950-luvulla, jolloin sodan jäljet ja köyhyys sekä puute olivat näkyvä osa eastendiläisten elämää. Bloggaus sai kuitenkin odotella muiden kirjojen ehtiessä edelle, mutta se on kyllä ihan hyvä juttu vain, koska nyt minulla oli aikaa sulatella tätä teosta hieman.

Luin tästä kirjasta alunperin Maijan blogista ennen kuin tähän teokseen perustuva televisiosarja alkoi pyöriä Ylellä. Kiinnostuin tästä kirjasta välittömästi, mutta jouduin odottelemaan sitä varausjonossa tähän saakka. Televisiosarjaa olen seurannut mielenkiinnolla ja pitänyt sitä todella hyvin toteutettuna ja sujuvana, se on ollut perjantai-iltojeni suoranainen kohokohta koko esitysaikansa. Nyt tämän kirjan luettuani voin todeta, että sarja on melko uskollinen kirjalle, tosin siinä on joitakin asioita selkeästi viihteellistetty, yhdistelty ja muunneltu.

Hakekaa kätilö! sisältää useita kertomuksia, jotka liittyvät johonkin erityiseen tapaukseen Jennifer Worthin kätilönuran aikana 1950-luvulla. Tässä kirjassa mukana olevat tapaukset ovat mieleenpainuvia myös lukijalle, tosin en tiedä vaikuttaako siihen se, että olen seurannut tätä televisiosta. Nuori kätilö joutuu tiukkoihin tilanteisiin auttaessaan lapsia erilaisissa olosuhteissa ja erilaisisten lähtökohtien keskellä, hän joutuu monta kertaa hakemaan rohkeutta ja malttia jostakin ylempää. Tuohon aikaan lääkäri ei tosiaan saapunut jokaisen Liisan synnytykseen ja kätilöt saivat pärjätä omin nokkineen, mikä kyllä käy tästä kirjasta ilmi ja valottaa nuoren naisen tuntoja suuren vastuun keskellä.

Odotin tämän kirjan olevan hieman mukaansatempaavampi, sillä vaikka tätä luki mielenkiinnolla ja pidin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, niin silti ei tämä kirja napannut mukaansa samalla tavalla kuin televisiosarja. Worthin kaunistelemattomuus ja rehellisyys siitä, että aina työ ei ollut miellyttävää ja aina ei olisi jaksanut keskellä yötä könytä auttamaan synnyttäjää, on mielestäni yksi tämän kirjan valttikortteja. Se peittoaa täysin sen, että tämä ei ole niin kovin mukaansatempaava.

On varmaan hieman siitä kiinni, että onko lukenut tämän ensin vai katsonut televisiosarjaa, mutta mielestäni sarja on jotenkin mielenkiintoisempi vaikkakin kirja on aidompi ja totta. Kirjassa Worth pystyy tuomaan televisiosarjaa paremmin esiin ihmisten elinolosuhteet, elämäntyylin ja myös puhetyylit, jotka ovat sarjassa hieman toissijaisia tai niihin ei kiinnitä niin paljon huomiota. Aika tasoihin siis kuitenkin vetää, enkä pidä tätä missään nimessä huonona lukukokemuksena.

♠♠♠♠

Muita aihepiiriin liittyviä kirjoja: Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat ja Minna Anderssonin Seitsemän tytärtä.

Ujostelemattomat

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat - Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

200 s. + 55 s. viitteitä, lähteitä ja kätilömatrikkeli

WSOY 2012

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli lukea tämä suomalaisten naisten arkeen vahvasti liittyvä Kirsi Vainio-Korhosen tietokirja. Luin tästä jostakin aivan hiljattain ja kirjastossa käydessäni tämä oli sopivasti esillä: tsädäm, sattuman oikku! Alusta asti pidin tätä teosta hyvin mielenkiintoisen oloisena ja sitä se kyllä eittämättä olikin.

Ujostelemattomat kertoo 1700-luvun Suomesta ja vähän varhaisemmistakin vaiheista, jolloin kuuluimme vielä Ruotsin kuningaskuntaan. Se kuvaa tuon ajan naisten elämää, virallisen kätilötoiminnan ja -koulutuksen alkua, sen vaikutuksia ja taustoja. Se kuvaa myös tuon ajan aattellisia suuntauksia ja maailmankuvaa monipuolisesti.

Pakko sanoa, että tämä kirja on ehkä hieman liiankin monipuolinen ja sivuaa monia eri asioita. Tietysti se auttaa luomaan selkeän kokonaiskuvan tuon ajan naisten elämästä ja arjesta ja etenkin synnytyksistä ja niihin suhtautumisesta, mutta välillä tuntuu, että kätilöt ja synnytykset jäävät sivuseikaksi. Tässä teoksessa on myös valtavasti toistoa ja liikutaan ajassa edestakaisin, ensin voidaan kertoa esimerkiksi 1700-luvun lopusta ja sitten pompata johonkin 1700-luvun alun asiaan. Aitoutta tuo todellisten kätilöiden elämä, mutta mielestäni tässä keskitytään hiukan liikaakin heidän elämänvaiheisiinsa, muuttoihin ja saamiinsa kouluarvosteluihin: yksittäisten kätilöiden vaiheet nyt ovat mielestäni aika lailla sivuseikkoja. Tietysti tämäkin luo kokonaiskuvaa esimerkiksi kätilöiden asemasta, arvostuksesta, varallisuudesta ja elämäntyylistä yleensäkin, mutta liika on liikaa. Kuka nyt haluaa lukea listaa suomalaiskätilöiden arvioinneista?

Minä odotin, että tämä teos keskittyisi enemmän synnytystapojen, raskauden (esim. siihen suhtautumisen), jälkitautien ja muiden vastaavien suhteen tapahtuneisiin muutoksiin aikojen kuluessa, mutta tämä keskittyykin enemmän kätilöiden kouluttamiseen ja lähinnä sivuaa synnytyksiä ja siihen ennen vanhaan liittyneitä riskejä, uskomuksia ja "hoitomuotoja". Se oli minulle pienoinen pettymys, koska minua kiinnostaisi ensisijaisesti tietää kaukaisten esi-äitieni elämän kulusta ja arjesta, siitä miten kehitys on kulkenut saunoista lapsenpäästäjien avustamista synnytyksistä nykyajan puhtaisiin sairaalaoloihin ja miten uskomukset ja tavat ovat muuttuneet.

Lisäksi tämä teos on vähän epäselvä tiettyjen termien kohdalla. Esimerkiksi lapsivuodekuumeesta puhutaan paljon, mutta vasta aivan kirjan loppupuolella kerrotaan mistä se johtuu ja miten sitä hoidettiin. Mielestäni termit pitäisi aukaista heti ensimmäisen mainintakerran jälkeen, jotta ei tarvitsisi pähkäillä niiden merkitystä. Tietysti osa termeistä on hyvinkin tuttuja eikä niiden kohdalla moiseen ole tarvetta, mutta hyvä tietokirja kumminkin auttaa lukijaansa ymmärtämään asiat kokonaisvaltaisesti vaikkapa juuri vieraammat termit esittelemällä.

Mielenkiintoinen tämä teos kyllä oli moitteistani huolimatta. Teksti on hyvin kirjoitettua toistosta huolimatta ja siinä on vetävä ote, koko ajan haluaa tietää enemmän ja kuulla uutta. Tietokirjaksi tämä on jopa hieman tarinoiva ja "kaunokirjamainen", vaikkei kuitenkaan olekaan. Mielestäni tälle teokselle voisi hyvinkin tehdä jatko-osan, joka käsittelisi 1800-luvun synnytyksiä ja kätilötoimintaa, koska varmasti koulutus ja muutkin tavat muuttuivat Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle. Se voisi täydentää kuvaa ja osoittaa tapojen ja aikojen muutokset.

Tämä teos on hyvä siksikin, että se todella osoittaa, että naisen asema ei ollut ennen muinoin niin huono ja alistettu kuin usein historia antaa ymmärtää. Myös naisilla oli mahdollisuus opiskella, harjoittaa ammattia ja saada palkkaa sekä vastata ansioistaan: heidän ei esimerkiksi tarvinnut pyytää mieheltään tai holhoojaltaan lupaa kätilökoulutukseen. Kätilöt olivat naisista miltei arvostetumpia kuin vapaaherrattaret, mikä kuvaa hyvin heidän kouluttamisensa ja olemassaolonsa merkitystä niin naisille kuin miehillekin aikoina, jolloin terveydenhoito oli vielä aivan lapsenkengissään.

Suosittelen tätä teosta kaikille niille, joita kiinnostaa tällainen tavallista kansaa koskettava historia, joka ei koreile merkkimiehillä ja aatelisarvoilla tai varallisuudella. Suosittelen tätä myös kaikille kätilöille ja kätilöiksi opiskeleville, tämä voisi olla heille mielenkiintoinen  tietoisku heidän ammattinsa historiasta. Voisin suositella tätä myös kaikille synnytyspelkoisille siinä mielessä, että tämä teos voi osoittaa helpottavan asian: jos ennen vanhaan selvittiin synnytyksistä (vaikka toki poikkeuksiakin oli ja siihen tämän teoksen lukija saa varautua), niin kyllä nykyäänkin selvitään modernin lääketieteen ansiosta. :) Lukemisen arvoinen teos kaikenkaikkiaan. Tätä lukiessa mielenkiinto pysyy kyllä hereillä.

Tämän teoksen luomaa kuvaa voi täydentää lukemalla Minna Anderssonin teoksen Seitsemän tytärtä, joka kuvaa synnytyksiä ja niihin liittyvien asioiden muutoksia 1840-luvulta nykypäivään.

♠♠♠½