Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä

Annukka Kiuru: Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä

kuvitus: Sirkku Linnea

161 s., Minerva 2016

 

Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä on niin sanottu joulukalenterikirja, josta löytyy tarina jokaiselle joulukuun päivälle aina aattoon asti. Pienenä pidin kovasti Ylellä esitetyistä Tonttu Toljanterin joulukalenteriohjelmista, joten ajattelin tutustua myös tähän kirjaan. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta mielestäni tv-ohjelmat olivat jotenkin mukavampia. Viänästä tosin on helpompi kestää tässä kirjassa, sillä ohjelmissa en ole hänestä oikein pitänyt!

Tonttu Toljanteri on hieman kömpelö sisätonttu, jonka tehtäviin kuuluu mm. Tonttulaan saapuvien partiotonttujen kestitseminen ja lahjojen paketointi. Kovasti makealle perso Toljanteri auttaa mielellään myös keittiön puolella ja tahtoopa hän tarjota apuaan muuallakin aina tarpeen vaatiessa. Eräänä joulukuuna Toljanteri saa salaisen tehtävän tonttujen tonttuna, mutta kuinka tehtävä mahtaa sujua, kun kommelluksia syntyy ja tehtävän paljastuminen on lähellä monta kertaa? Oikeamielinen ja hyväsydäminen Toljanteri tapaa kuitenkin selviytyä asioista parhain päin. Tehtävänsä ohella Toljanteri ryhtyy etsimään syytä lahjakontin merkilliseen tyhjyyteen.

Tonttu Toljanterin ja muiden korvatunturilaisten jouluun valmistautumisen seuraaminen oli ihan kelpo luettavaa ja jatkokertomuksesta tuli mukavan jouluinen fiilis. Pidin kovasti Sirkku Linnean kuvituksesta, sillä se loihti eteeni kodikkaan ympäristön pehmein värein ja iloisin ilmein. Ei tarinaosuuksissakaan ole mitään vikaa, vaan jokaisen päivän tarina on sopivan vauhdikas ja jokaiseen päivään mahtuu hauskoja kommelluksia. Tarinat ovat mielestäni sopivan mittaisia pienemmällekin kuulijalle, sillä vaikka kuvitusta ei ole mitenkään runsaasti, pysyy mielenkiinto kuitenkin yllä. Mielestäni tämä kirja toimii mukavana vaihtoehtona television joulukalenterille, jos jonakin vuonna kalenteri ei satu miellyttämään, ja voipa tämä toimia vaikkapa suklaakalenterinkin korvaajana!

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

174 s., Otava 2013

julkaistu aiemmin Kauneus & Terveys -lehden jatkokertomuksena

kansi: Sanna Mander

Olen lukenut kaikki Riikka Pulkkisen aikaisemmin ilmestyneet teokset, mutta suhtautumiseni hänen teoksiinsa on ollut hieman ristiriitaista. Totta ei kauheasti sykähdyttänyt, mutta Rajasta pidin ja Vieraskin oli ihan sujuvaa luettavaa. Oikeastaan minulla ei ole ollut kauheasti moitittavaa hänen teoksiensa suhteen, mutta en ole kyllä ylistyssanojakaan keksinyt. Ehkä nyt alkaisi olla niiden aika, sillä jatkokertomuksesta muokattu Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän oli mielestäni mainio teos.

Aikaisemmin Riikka Pulkkisen kirjat ovat olleet enemmän tai vähemmän vakavia, mutta tämä teos oli jotain vallan muuta. Oli ilahduttavaa huomata miten hyvin Pulkkinen hallitsee myös kepeyden ja vallattomuuden sekä huumorin. Tämä kirja sisältää kepeydestään huolimatta monia totuuksia ihmissuhteista ja ihmiselämästä, joten siinä mielessä tässä on sitä samaa tuttua otetta kuin Pulkkisen muissakin teoksissa. Tuo hienoisesti vallaton arjen filosofia oli mielestäni tämän teoksen parasta antia.

Iiris Lempivaara on hieman alle 30-vuotias nainen, joka joutuu kokoamaan itsensä uudelleen, kun Aleksi jättää hänet seitsemän vuoden jälkeen ja ilmoittaa, että ei ole koskaan rakastanut. Iiriksen matkalla kohti eheämpää minää on mukana sisko Jennifer, paras ystävä Elina sekä naapurinmummo Marja-Liisa. Iiris huomaa kuitenkin, että vaikka matkalla on mukana ystäviä, on tärkein oivallettava itse.

Iiriksen "selviytymistarina" tai "uudelleen syntyminen" on sangen vallatonta, hän tekee ja toimii, mutta joutuu välillä pysähtymään ja miettimään asioita uudelleen. Iiriksen kohelluksista on hauska lukea, oikein hymy nousi huulille, mutta samalla kuitenkin filosofoinnit elämää nähneen Marja-Liisan kanssa tuovat kirjaan syvyyttä ja jonkinlaista liikuttavuutta. Ystävyys voi muodostua, vaikka ikäeroa olisikin melkein 60 vuotta. Ja mitä tulee rakkauteen ja ihmissuhteisiin, niin samat tosiseikat pätevät vuosikymmeniä. On hienoa, että Pulkkinen on tuonut tähän uusia ulottovuuksia erilaisten elämäntilanteiden kautta. Ne tuovat Iiriksen eteen erilaisia tilanteita ja kasvattavat häntä, joten kirja menee tasaisesti eteenpäin. Kokonaisuus toimii!

♠♠♠♠½