Norma

Sofi Oksanen: Norma

303 s., LIKE 2015

kansi: Anne Kursu & Toni Härkönen

 

Kun sain kirjastosta Sofi Oksasen Norman käsiini, en heti alkuun tohtinut aloittaa lukemista. Sofi Oksasen kirjat kun tuppaavat olemaan teemoiltaan hyvin isoja ja ajatuksia herättäviä, odotin myös Norman lukeutuvan samaan kategoriaan. Normastakin toki löytyy huomioita yhteiskunnallisista asioista, mutta pääasiassa koin tämän olevan lähinnä melkoisen jännittävä ja nopealukuinen, ehkä jopa hyvin laadukkaaksi viihteeksi laskettavissa oleva teos.

 

Norma kertoo kolmikymppisestä naisesta, jonka tärkein ihmissuhde on äidin kanssa. Norma ja äiti ovat läheiset, mutta kun äiti yllättäen päättää elämänsä hyppäämällä metron alle, Norma huomaa ettei tuntenutkaan äitiään niin hyvin kuin luuli. Äidin kuoltua Norman elämään astuu ihmisiä äidin menneisyydestä ja, kuten hänelle valkenee, myös nykyisyydestä. Norma alkaa epäillä äidin teon motiiveja sekä etsiä kuumeisesti viestiä, joka selittäisi mitä äidin päässä liikkuu. Samalla Norma törmää hiusalan monimutkaisiin verkostoihin ja kohdunvuokrausbisnekseen, jotka kummatkin liittyvät jotenkin äidin tuttaviin.

 

Sangen pian Norma huomaa, että kukaan liikaa tietävä ei voi olla sataprosenttisesti turvassa, kun bisnekset eivät sujukaan odotetusti. Näyttää ikävästi siltä, että äiti tiesi paljon - ja niin oletetaan Normankin tietävän. Normalla on kuitenkin yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pystyy vaistoamaan asioiden oikean laidan herkästi. Jännitys tiivistyy, kun piirit alkavat kiristää verkkojaan ja punoa suunnitelmiaan myös Norman varalle.

 

Sofi Oksanen on jälleen onnistunut luomaan taidokkaan ja hyvin hallitun kokonaisuuden, vaikka tämä kirja tuntuukin kovin erilaiselta verrattuna esimerkiksi Puhdistukseen tai Kun kyyhkyset katosivat -teokseen. Norma osoittaa, että Oksanen hallitsee myös jännityselementit, vaikka varsinainen jännäri tämä ei silti mielestäni välttämättä olekaan (tosin missä se raja jännärin ja jännärinomaisen teoksen välillä menee...). Tämä osoittautui kyllä todella mielenkiintoiseksi teokseksi, joka tempaisi mukaansa, mutta josta kyllä tarkemmin ajatellen löytyy todella huomioita sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja minun tulkintani mukaan myös tiettyihin lakeihin liittyen. Huomatkaa muuten teoksen kaunis kansi, joka kyllä ainakin minua kannusti aloittamaan lukemisen!

 

♠♠♠♠

Huorasatu

Gustafsson, Laura: Huorasatu

295 s., into 2011

Sainpas vihdoin tämän luettua, on se kestänytkin! Rinnalla olen lukenut koko ajan muuta, koska on tuntunut jotenkin väsyttävältä tarttua tähän teokseen. Mainittakoon, että Huorasatu oli viime syksynä Finlandia-ehdokkaana ja siitä kohistiin paljonkin, sillä kirja on melko raju.

Aloittaessani lukemaan Huorasatua, ajattelin, että ei tästä tule mitään. En jaksa ei huvita ja hyi. Sisulla kuitenkin jatkoin teoksen lukemista ja juoni alkoikin kiinnostaa yhtäkkiä alkukankeuden jälkeen. Juoni on rakenteeltaan melko erikoinen sekoitus antiikin jumalia, nykypäivää, myyttisiä olentoja sekä maailman kauheuksia (sota, lapsikauppa jne).

Teoksessa esiintyy sangen mielenkiintoisia teorioita naisen esihistoriasta, uskontojen synnystä ja syistä seurauksineen. Teos tarttuu maailman epäkohtiin ja pyrkii ne juonessaan ratkaisemaan tavalla tai toisella. Kirja tuo esiin väkivallan, epäoikeudenmukaisuuden ja pahuuden omalla rujolla tavallaan. Vaikka toisaalta voisiko niitä asioita sen kauniimmin kuvata?

Pidin teoksessa sen ilmiselvästä kontaktista uskontoihin, historiaan ja maailman nykytilaan. Asiat oli yhdistetty mainiosti. Onhan teos raaka ja kammottava, mutta silti kiinnostava tulkinta asioista. Gustafssonilla täytyy olla aika hyvä mielikuvitus, jotta pystyy tällaisen maailman luomaan.

Teoksen alkupuolesta tulee mieleen lähinnä sana "pahoinvointi". Alku sai minut todellakin kavahtamaan ja harkitsemaan entistä vakavammin kasvissyöjäksi ryhtymistä. Mutta sitten kun ei enää niin tarttunut tällaisiin asioihin vaan antoi juonen kuljettaa, lukeminen alkoi soljua vaivattomammin. Loppupuoliskosta tulee mieleen lähinnä sanat "mielenkiinto" ja "omituinen".

Koen kuitenkin, että Gustafsson ei täysin onnistunut herättelemään minua miettimään epäoikeudenmukaisuutta ja epäinhimillisyyttä, se lähinnä sai minut pohtimaan teorioita ja voimaan pahoin. Se tuskin oli hänen tarkoituksensa. Silti erilaisuudessaan virkistävä, totuuden siemeniä sisälleen kätkevä ja rujo teos. Tietynlainen taidonnäyte.

♠♠♠½

Layla

Tervo, Jari: Layla

362 s., WSOY 2011

Jari Tervon teoksilla on ollut tapana saada melko ristiriitaisia arvosteluita: niistä joko pitää tai sitten ei. En ollut aiemmin lukenut Tervoa, joten sinänsä en tiennyt mitä odottaa. Päätin sulkea kaikki kuulemani arvostelut mielestäni ja vain antaa kirjan viedä. Täytyy sanoa, että se kannatti.

Tiesin, että Layla -teosta on arvosteltu esimerkiksi siitä, ettei Tervo ole tehnyt taustatyötä kunnolla. En itse huomannut mitään sellaista, mutta toisaalta pidin kiinni linjastani olla miettimättä arvosteluja. Tunnustan kuitenkin, että välillä tuli sellainen tunne, että "hei tää Tervohan osaa kirjoittaa hyvin". Tuskin voisin ajatella niin, ellei pinnan alla olisi kuitenkin kytenyt jonkinlaista epäluuloa Tervon kirjoittajantaitoja kohtaan.

Layla kertoo kurdityttö Laylasta, joka joutuu lähtemään pakoon omaa sukuaan, koska hän ei vuotanut verta hääyönään. Laylaa syytettiin huoruudesta ja se oli anteeksi antamatonta ja suvun nimen tahraavaa. Suku voisi taas olla arvossa, kun kunnia olisi palautettu eli toisin sanoen Layla tapettu. Perinteet määräävät toimimaan niin.

Pakomatka käy halki Euroopan aina kylmään Finlandiyaan asti. Layla kokee monenlaisia vaiheita, joista en halua sen enempää paljastaa, jotta jokainen voi itse lukea ne puhtaalta pöydältä. Sanon nyt kuitenkin, että teoksessa kuvataan esimerkiksi naisten asemaa kurdiyhteisössä sekä päähenkilön oman identiteetin rakentamista. Kurdiyhteisöä ei ole kuvattu mairittelevassa valossa, ja jäin jopa pohtimaan voiko sen toiminta todella olla niin rajua vielä nykypäivänäkin. Tärkeää tarinassa on mielestäni se, että se paljastaa mikä todella merkitsee.

Tervon kieli on kirjallisesti hyvää ja kiehtovaa ja sitä on mukavasti maustettu kurdien kielellä. Itseäni kyllä jonkin verran häiritsi prostituutiosta ja parittamisesta käytetyt suomen slangisanat, kuten prosti kaikkine johdannaisineen sekä pimppaaminen. Luulisi, että tilalle olisi keksitty jotain muutakin, sillä ne tuntuivat mielestäni jotenkin huonosti istuvilta tekstiin.

Tervo on rakentanut teoksensa juonen mielenkiintoisen monisyiseksi, mutta itse ainakin pystyin ennalta arvaamaan melko paljon tulevista vaiheista. Jotenkin ne ainakin minulle paistoivat päivänselvinä läpi. En kuitenkaan syventynyt ennakko-aavistuksiini liiaksi, joten sinänsä se ei haitannut liikaa. Pidin siitä, että Tervo oli mielenkiintoisesti punonut kaikkien keskeisten henkilöhahmojen elämät toistensa lomaan, ja joskus ne tulivat hieman yllättäenkin ja sai kokea oivalluksen. Pidin myös kertojanäkymän vaihteluista: välillä kerrottiin Laylan silmin, välillä Armonlahden, välillä kertoja oli ulkopuolinen.

♠♠♠♠