Anu Ranta: Vanhanajan huonekasvit
143 s., Otava 2016
kuvat: Heidi Gabrielsson
aikaisemmin ilmestynyt nimellä Hienohelma ja vanhapoika: Rakkaat huonekasvit
Bongasin taannoin uusien kirjojen pinosta ihanan nostalgiselta tuntuvan teoksen Vanhanajan huonekasvit. Jo pelkästään sen kansi tuntui viehättävältä ja sama jatkui sisällössä, sillä kauniit ja ajattoman tunnelmallisilta tuntuvat kuvat saivat viihtymään tämän teoksen äärellä tovin jos toisenkin.
Vanhanajan huonekasvit esittelee monta tuttua huonekasvia, kuten kiinanruusun, rahapuun ja jättipeikonlehden. Oli todella kiinnostavaa lukea milloin mitkäkin kasvit ovat Suomessa yleistyneet ja millaisissa kodeissa niitä on suosittu: osa kasveista on ollut selvästi aateliston suosikkeja, osa taas työläisväestön kotien kaunistuksia. Ranta kertoo jokaisen kasvin kohdalla ensin lyhyen johdannon kasvin historiasta suomalaissa kodeissa ja sen jälkeen seuraa se kasvitiedon puoli eli hoito-ohjeet ja kuvaus kasvin alkusijoista.
On sanomattakin selvää, että en ruvennut lukemaan jokaisen kasvin hoito-ohjeita. Tutustuin kuitenkin erityisesti sellaisten kasvien hoitoon, joita minulla tai vanhempieni luona on tai on ollut. Itse olen vähän sellainen huoleton kasvinhoitaja, joka kastelee kasveja silloin kun se näyttää tarpeelliselta enkä juuri kiinnitä huomiota niiden oikeisiin hoito-ohjeisiin. Se taktiikka on toistaiseksi toiminut hyvin, ainakin yleensä. En usko, että alan ammentaa tämän kirjan oppeja, mutta lukemani perusteella voin sanoa, että Ranta antaa selkeät ja samalla perusteelliset ohjeet kasvista kuin kasvista.
Kokonaisuutena tämä teos palvelee mielestäni kahta tarkoitusta. Ensinnäkin tämä toimii fiilistelykirjana ja toiseksi tämä on tietokirja, joka antaa voi toimia niin historiaa koskevana tietolähteenä kuin kodin kasvioppaanakin. Monipuolinen paketti siis. Suosittelen kyllä tähän teokseen tutustumista, jos kaipaat joko pelkästään jotain kaunista katseltavaa tai tarvitset tietoa.