Juoksuhaudantie

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

e-äänikirja, 7 h 15 min.

WSOY 2002

lukija: Veikko Honkanen

 

Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie on ollut lukulistallani jo pitkään. Löysin sen Ellibsin e-kirjastosta äänikirjana ja päätin ottaa kirjan kuunteluun. Viime aikoina olenkin viihtynyt Hotakaisen parissa, sillä sain juuri päätökseen hänen kirjoittamansa Kimi Räikkösestä kertovan kirjan.

 

Juoksuhaudantie kertoo Matista, jonka vaimo Helena lähtee ja ottaa mukaansa parin yhteisen tyttären, Sinin. Helenan lähdettyä Matti alkaa käydä epätoivoista kamppailua saadakseen perheensä takaisin. Hän ei voi hyväksyä, että yksi harkitsematon huitaisu, jollaista ei ole tapahtunut koskaan ennemmin, veisi häneltä kaiken. Yksin jäätyään Matti alkaa muistella Helenan haaveita omakotitalosta. Nyt Matti päättää pistää kaiken likoon löytääkseen perheelleen talon, joka taatusti tuo Helenan ja Sinin takaisin.

 

Matti on viimeisen päälle kotirintamamies, laittaa ruokaa, siivoaa kotia ja osallistuu lastenhoitoon. Hän on toimissaan perusteellinen ja niinpä hän ryhtyykin tekemään pikkutarkkaa tutkimusta ihanteellisesta tulevasta kodista. Hän kykkii pensaikossa, keräilee ruohonäytteitä, tuppautuu pihoille ja ottaa kiikariinsa kiinteistönvälittäjä Kesämaan, jota piinaa yhteydenotoillaan. Matti on myös päättänyt hankkia rahat omaan taloon keinolla millä hyvänsä, vaikka sitten epäilyttäviä reittejä pitkin.

 

Juoksuhaudantie on romaani miehestä, joka käy omaa henkilökohtaista sotaansa. Hänestä tulee fanaattinen, hänen toimillaan on enää vain päämääränä löytää talo, joka saa vaimon palaamaan. Teoksen loppu on tragikoominen ja osoittaa, että Matin todellisuudentaju on vinksahtanut pahemman kerran. Jossain vaiheessa teosta kuunnellessa oli lähes puuskahdettava ääneen: "mitä ihmettä tuo mies puuhaa". Matin touhut saavat tarinan edetessä hyvin absurdeja ja tragikoomisia piirteitä, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä tarina pitää hyvin otteessaan.

 

Olen aikaisemmin lukenut Hotakaiselta Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi vuonna 2015 julkaistun kirjan Kantaja. Pidin siitä ja se muutti mielikuvani Hotakaisesta tylsähkönä kirjailijana, mutta vasta nyt Juoksuhaudantie osoitti minulle miten mainio kirjailija hän onkaan. Tarinan kuljettamisessa ja kielessä on jotain niin osuvaa, että en voi olla pitämättä hänen tyylistään.

Vadelmavenepakolainen

Nousiainen, Miika: Vadelmavenepakolainen
270 s., Otava 2007

Tartuin Vadelmavenepakolaiseen oikeastaan ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Tiesin siitä vain sen, että se on puhuttu ja melko suosittukin teos. Päätin lukea tämän Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.

Vadelmavenepakolaisella on kirjana ihanalta ja houkuttelevalta kalskahtava nimi: olen hulluna vadelmiin. Kun aloitin lukemaan teosta, en oikeastaan tahtonut päästä siihen sisälle. Lopulta onnistuin ja huomasin, että teos on hauskahko. Vadelmavenepakolainen kertoo suomalaismiehestä, joka tahtoisi olla ruotsalainen. Kirja käsittelee suomalaisten ja ruotsalaisten välisiä kulttuurieroja koomisessa valossa. Kieli on värikästä ja kuvailevaa, väkisinkin suupielet vääntyvät hymyyn.

Juonessa on hätkähdyttäviäkin tapahtumia tyylillä "tarkoitus pyhittää keinot". Niinpä niin. Mielestäni osa kohtauksista oli järkyttäviä tai ahdistavia, sillä suomalaismies Mikko on todella fanaattinen päämääräänsä pyrkiessä. Mielestäni se rikkoo teoksen tunnelmaa ja huonontaa juonta. Tietysti teos kuvastaa samalla sitä, että loppujen lopuksi huomaa mikä onkin tärkeintä/hienointa/parasta, mutta silti teos on jotenkin hienotunteisella tavalla brutaali.

Rakenteellisesti on mielenkiintoista seurata vuosien ajan päähenkilön matkaa ruotsalaiseksi. Teos ilmestyi vuonna 2007, mutta juonikuviot jatkuvat vuoteen 2010 asti. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko juoni erilainen jos se olisi kirjoitettu vasta pari vuotta sitten; ehkä tarina olisi saanut lisämausteita esimerkiksi kruununprinsessa Victorian häistä.

Teos on mielenkiintoisella tavalla erilainen, mutta enpä olisi mitään menettänyt, vaikka se olisi lukematta jäänyt.

♠♠½