Tuntemattomat: Suomen suosituimman tarinan monet maailmat

Satu Jaatinen: Tuntemattomat - Suomen tunnetuimman tarinan monet maailmat

205 s., Docendo 2018

kansi: Jyri Alanne

 

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on teos, jonka varmasti lähes jokainen täysi-ikäinen suomalainen tuntee edes jollain tasolla. Moni on lukenut kirjan tai nähnyt ainakin yhden kolmesta elokuvaversiosta. Minä olen tehnyt molemmat, joten teos on minulle hyvin tuttu. Täytyy tosin myöntää, että osa tuntemattomista menee minulla edelleen välillä sekaisin, koska hahmoja vain on niin tosi paljon. Luin Tuntemattoman sotilaan toista kertaa joulukuussa 2012 ja silloisia mietteitäni pääsee lukemaan täältä.

 

Satu Jaatinen on avannut tässä teoksessa Tuntemattomat: Suomen tunnetuimman tarinan monet maailmat Tuntemattoman sotilaan ajan yhteiskuntaa, henkilöhahmojen lähtökohtia, teoksen saamaa vastaanottoa sekä siitä teattereihin ja elokuviin tehtyjä tulkintoja. Kuten Jaatinen kirjassaan tuo ilmi, on Tuntematon sotilas liitetty niin vahvasti osaksi kansakuntamme identitettiä ja historiaa, että sitä pidetään koskemattomana. Siitä syystä aina syntyy kohu, jos teosta lähdetään tulkitsemaan uudelleen, kuten esimerkiksi kävi Aku Louhimiehen elokuvaprojektin julkistamisen jälkeen.

 

Takakannessa luvataan, että tämä teos on tuhti tietopaketti, josta riittää ammennettavaa niin Tuntemattoman sotilaan lukeneille, elokuvat katsoneille kuin niillekkin, jotka vasta nyt tutustuvat siihen. Mielestäni tästä teoksesta kuitenkin saa parhaan annin, jos tarina on jo entuudestaan tuttu edes jollain tasolla tai parhaimmassa tapauksessa niin, että kirja on luettu ja jokainen elokuvaversio nähty. Kuvittelisin nimittäin, että elokuvaversioiden toteutuksen kuvaaminen voi olla aika puuduttavaa, jos ei ole niitä nähnyt.

 

Minulle tämä teos oli mielenkiintoinen lukukokemus ja syvensi tietämystäni Tuntemattomasta sotilaasta melkoisesti. Jaatisen tapa kirjoittaa kuitenkin osoittautui minun makuuni hieman puuduttavaksi, vaikka itse teos onkin aiheeltaan kiinnostava. Olisin kaivannut tähän teokseen jotenkin hieman eloisampaa otetta, jotain sellaista mitä on Tuntemattomassa sotilaassakin. Siinä kun on yllättävänkin paljon huumoria ollakseen sotaromaani.

Tuntematon sotilas: elokuvakirja (ja pari sanaa elokuvasta)

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja

236 s., WSOY 2017

 

Tuntematon sotilas on epäilemättä suuri suomalainen teos niin kirjana kuin elokuvanakin. Olen itse lukenut kirjan kahdesti ja elokuvatkin oli tullut katsottua, joten oli luonnollista, että halusin päästä näkemään myös Aku Louhimiehen elokuvaversion. Kävinkin sen katsomassa heti tuoreeltaan ja pidin kovasti näkemästäni. En ole mikään erityinen elokuva-asiantuntija, mutta olihan siinä aivan upea luontokuvaus, hyviä roolisuorituksia ja paljon tunnetta. Varasin oitis elokuvan toisen käsikirjoittajan Jari Olavi Rantalan kirjoittaman elokuvakirjan, sillä halusin päästä vielä syvemmälle elokuvan tekemisen maailmaan. Sen Rantalan teos todella teki.

 

Tuntematon sotilas: elokuvakirja on perusteellinen kuvaus siitä miten uusi elokuvaversio syntyi. Teosta lukiessa hahmottui terävästi se miten paljon näyttelijöiltä on vaadittu, miten paljon avustajia mukana on ollut, miten maskeeraukset ja erikoistehosteet on hoidettu ja miten kuvaukset on käytännössä edenneet. Yhdessä osiossa Rantala kuvaa yhden kuvauspäivän kulkua. Se asettaa mittasuhteet sille miten tarkasti ja huolella koko elokuva on kuvattu. Samalla muodostuu käsitys siitä, miten paljon työtä niin näyttelijöiltä, kuvaajilta, ohjaajilta kuin kaikilta muiltakin työryhmään kuuluneilta on vaadittu, että elokuva on koskaan valmistunut. Kun istumme elokuvateatterissa katsomassa kolmen tunnin elokuvaa on äkkiseltään vaikea hahmottaa niitä työtunteja, joita sen tekemiseen on käytetty. 

 

Tässä teoksessa on mukana runsaasti kuvia kuvausten ajalta. Ne palauttivat mieleeni kohtauksia ja hieman tarkensivat sitä kuka hahmo olikaan kukakin. Keskushahmot jäivät kyllä kerralla hyvin mieleen, mutta vähemmän näkyvät hahmot meinasivat hieman mennä sekaisin. Kun on tottunut näkemään ja ajattelemaan hahmot tietyn näköisiksi, oli aluksi kyllä hieman vaikea hahmottaa kuka oli kuka. Näyttelijät tekivät kyllä hyvää työtä rooleissaan, joten he kyllä lunasivat odotukset täysin. Monihan ennen elokuvaa kritisioi huumorirooleistaan tuttujen Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen valintaa tähän elokuvaan. Itse pohdin etukäteen eniten miten Eero Aho astuu pippurisen karjalaismiehen saappaisiin, mutta hänen tulkintansa Rokasta oli kyllä upea.

 

Mielestäni tämä elokuvakirja voisi olla kiinnostava lukukokemus myös niille, jotka eivät ole elokuvaa vielä katsoneet tai eivät aiokaan sitä katsoa, sillä tästä saa oikein hyvän käsityksen siitä mitä elokuvanteko todella on. Ainoa miinus tälle kirjalle on mielestäni se, että tässä on käytetty jonkin verran elokuvatermistöä ja kerrottu kuvauksista hieman liian "ammattimaiseen" makuun: keskiverto elokuvankatsoja ei ehkä saa niistä kovinkaan paljon irti.

Teit meistä kauniin - kirjasta ja elokuvasta

Tuukka ja Olga Temonen: Teit meistä kauniin

161 s., WSOY 2016

 

En yleensä kirjoita katsomistani elokuvista, mutta tällä kertaa aion tehdä poikkeuksen, sillä Teit meistä kauniin -kirja kertoo samannimisen elokuvan tekemisestä ja näin ollen on vahvasti sidoksissa tällä hetkellä elokuvateattereissa esitettävään elokuvaan. Elokuvakertoo Apulanta-bändin alkuvuosista. Itse pääsin katsomaan elokuvan jo sen ensi-iltakiertueella ja kokemus oli melko huikea: oli punaista mattoa, yllätysesiintyjää ja ennen kaikkea hieno tunnelma.

 

Teit meistä kauniin -kirja on runsaasti kuvia sisältävä teos, jossa kerrotaan elokuvanteon vaiheista. Teoksesta lukija saa hyvän käsityksen paitsi siitä mitä milloinkin kuvattiin myös siitä millaisia tunnelmia kulisseissa koettiin. Mielestäni erityisen mielenkiintoisia olivat näyttelijöiden ajatukset hahmoistaan ja elokuvan tekemisestä yleensä, ja kiinnostusta herätti myös apulantalaisten kommentit elokuvasta, rooleista ja todellisista tapahtumista kohtausten taustalla. Luin tämän kirjan elokuvan katsomisen jälkeen ja mielestäni tämä täydensi elokuvakokemusta mukavasti. Erityisesti tämän teoksen kuvat palauttivat elokuvan tunnelmia hyvin mieleeni ja viihdyinkin hyvän tovin niitä katsellen. Teoksen kuvat on napannut Lars Johnson.

 

Olen lukenut muutamia elokuvasta kertovia arvioita ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen kritiikki, jota sitä kohtaan on esitetty. Minä en osaa arvioida kuvausteknisiä asioita tai muita sellaisia juttuja, joita elokuva-asiantuntijat osaavat. Sen sijaan taidan kertoa elokuvan nostattamista tunteista ja ajatuksista ihan vaan "mutuna". 

 

Mielestäni Teit meistä kauniin -elokuva on mielenkiintoinen kuvaus Apulannan synnystä. En ole mikään erityisen antaumuksellinen fani, mutta pidän kyllä bändin musiikista. Koska elokuva herätti paljon ajatuksia tällä minun taustallani, en osaa edes kuvitella miten tosifanit elokuvan kokevat. Myönnän, että elokuva lähti mielestäni vähän kesynoloisesti käyntiin, mutta siitä kasvoi vahva ja tunnepitoinen kokonaisuus. Elokuvassa on muun muassa kohtaus, jossa Toni kertoo tuskaisena ajatuksistaan Sipelle tai ehkä enemmänkin itselleen. Tuossa kohtauksessa oli jotakin niin riipivää, että se jäi erityisesti mieleeni ja sekä minä että kaverini liikutuimme kohtauksen tunnelatauksesta.

Mielestäni Toni Wirtasta näyttelevä Tatu Sinisalo on roolissaan todella vakuuttava ja hän saa hahmostaan jopa todella hämmentävissä määrin tonimaisen. Sinisalo kohoaakin minun silmissäni yhdeksi elokuvan kantavista voimista ja kirjan luettuani en ihmettele miten hän onnistuukaan roolissaan niin hyvin: hän on harjoitellut tarkasti Tonin elehtimistä, puhetapaa ja olemusta ja pitänyt tätä roolia yllä voidakseen tehdä hahmostaan mahdollisimman paljon esikuvan kaltaisen.

Kokonaisuutena elokuva oli mielestäni siis hyvinkin onnistunut ja mielelläni katsoisin sen joskus uudelleen. Vaikka olikin hienoa päästä mukaan ensi-iltakiertueen näytökseen, yksi seikka hieman haittasi kokemusta: äänentoisto siellä ei ollut parhainta ja välillä ääni tuntui jäävän ikävästi kaikumaan isossa tilassa. Se ei kuitenkaan himmennä hienoja roolisuorituksia ja itse tarinaa, joten jos mietit menisitkö katsomaan elokuvan, minä kannustan menemään.