- Kirjakaapin avain täyttää tänään 10 vuotta
- minne ne vuodet ovat menneet?
- ja miten ne näin nopeasti ovatkin vierineet?
28.12.2011 olin 19-vuotias kirjastoalan amk-opiskelija, joka aloitti kirjablogin pitämisen
kirjekaverinsa ehdotuksesta ja hänen kanssaan. Muistan, miten lähettelimme tekstareita ja mietimme blogille nimeä ja sumplimme blogin ulkoasua. Nimi Kirjakaapin avain oli minun ehdotukseni, ja vaikka valitsimme sen osin siksi, että pari muuta vaihtoehtoa oli jo varattuna, on se tuntunut minusta hyvältä ja omalta. Jäin parin kuukauden jälkeen ylläpitämään blogia yksin, koska opiskelukiireiltään Elina ei kokenut ehtivänsä panostaa tähän niin paljon kuin haluaisi.
Ensimmäisen postaukseni näpyttelin seuraavana päivänä blogin luomisesta, joten ihan ensimmäisestä päivästä ei konkreettisia muistoja blogissa ole. Luin ensimmäistä postaustani tänään ja huomasin, että vastassa ei ollutkaan niin kauheaa myötähäpeää nuorta minua kohtaan kuin oletin. Itse asiassa tunnistan itseni tekstistä sangen hyvin, vaikka ehkä ensimmäisen postauksen mietteisiin sekoittui hieman turhaa juhlavuutta. Kirjoitin mm. näin:
Kirjastoalan opiskelijana haluan johdattaa muut hyvän kirjallisuuden pariin ja arvostamaan sitä. Kirjoja ei voi koskaan lukea liikaa eikä niitä ole olemassa liikaa, varmasti jokaisella kirjalla on paikkansa ja tehtävänsä.
Siteerasin myös Ranganathanin lakeja ja esitin kainon toiveen, että blogi saisi edes muutaman lukijan. Kyllähän teitä lukijoita sitten tulikin mukava määrä ja edelleenkin tännekin ilmestyy uusia lukijoita, vaikka kirjoista keskusteleminen tuntuu siirtyneen nykyään yhä enemmän instagramiin. Itsekin tein blogille tilin sinne päivälleen 3 vuotta sitten, ja sinne kirjaan lyhennelmät blogiteksteistä ja välillä muitakin kirjajuttuja. Se kulkee käsi kädessä tämän alkuperäisen blogin kanssa ja täydentää sitä. Pidän instagramin tarjoamista helpoista tavoista olla vuorovaikutuksessa, mutta tätä alkuperäistä en mitenkään voisi hylätä kokonaan.
10 vuoden aikana on tapahtunut paljon, se lienee sanomattakin selvää. Vaikka mitä olisi tapahtunut, kirjat ovat aina kulkeneet rinnallani - joskus aktiivisena seuralaisena, toisinaan taas enemmän taka-alalla antaen tilaa muulle. Ne ovat tarjonneet minulle varmasti ainakin tuhat erilaista elämää iloineen ja suruineen, ne ovat olleet matkalippuna maailmalle ja uskollisena ystävänä vuosien varrella. Blogikin on välillä uinunut todellisessa hiljaiselossa, mutta pysynyt elossa. En olisi alun perin uskonut, että Kirjakaapin avaimesta tulee minulle näin tärkeä. Olemme kasvaneet ja kehittyneet yhdessä, sillä vuosien myötä blogikin on uudistunut ja tapani kirjoittaa ja ilmaista itseäni muuttuneet ainakin jonkin verran. Luulen, että jotain minun kasvutarinastani on luettavissa kirja-arvioiden rivien välistä. Jatkamme edelleen yhteistä matkaa, ja toivottavasti vielä pitkään!